En osaa suhtautua esimieheeni kylmän ammattimaisesti vaan tuntuu koko ajan niinkuin pettäisin ystävää

Olen isossa firmassa töissä, joten tuuraajaa löytyy koska vaan.
Olen nyt ollut jonkin aikaa sairasloma kierteessä kroonisen sairauteni vuoksi jonka huono kausi ei ota hellittääkseen. Yksittäisiä päiviä olen kyennyt olemaan töissä.

Nyt taas hain saikkua, olin tällä viikolla kaksi päivää töissä, wau...
Esimieheni on todella mukava ja ymmärtäväinen, mutta aina kun ilmoitan että en pääse töihin, tässä saikkutodistus niin tuntuu kuin pettäisin hyvän ystävän.

Tiedän että työtä se vain on, ei ne minua siellä mieti, ainakaan hyvällä muistele koska kyllähän se minun puuttumiseni jossain näkyy vaikka iso firma onkin.
Miten pääsisin pois tästä ajatusmaailmasta? Tästä itseni lietsomisesta kun taas kerran olen vain taakka esimiehelleni?
Koeaikani loppuu myös huomenna ja olen pohtinut että jos vain sanon itseni irti, mutta se ei ole fiksua sitten ollenkaan. Päässäni se vain tuntuu kaikille kivuttomimmalta vaihtoehdolta, vain kärsisin karenssin. Tulisipahan tilalle parempi työntekijä