Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaista apua masentunut ja aggressiivinen ihminen tarvitsisi läheiseltä?
07.10.2014 |
Minulla on eräs vaikkapa nyt Tomi-niminen läheinen, joka on ihan aina saanut normaaleissa arjen pikkuriitatilanteissa yllättäviä raivokohtauksia, jotka satunnaisesti johtavat hänen käymiseen hetkeksi toisen kurkkuun, ja uhkailemaan muulla väkivallalla. Näiden tilanteiden kesken hän yleensä lähtee ovet paukkuen paikalta, ja milloin minkäkin pituisen hiljaiselon jälkeen asiasta kysellessäni hän on yhä vihainen sillä perusteella, että hänet olisi tarkoituksella provosoitu käyttäytymään niin kuin käyttäytyi, ja että juttu oli heidän vikansa jotka häntä ärsyttivät eikä Tomi jaksaisi enää keltään moista p*skaa.
Tomi on ollut hyvin järkyttävistä elämänkokemuksistaan johtuen masentunut niin kauan kuin muistaa ja on lapsuudenkodistaan asti opetettu suhtautumaan väkivaltaisesti jokaisiin ongelmiin, ja yleensä noin viikko ensimmäisessä kappaleessa kuvatun episodin jälkeen hän tulee vilpittömästi itkien ja avautuen pyytämään toiminnalleen ymmärrystä, ja anelee ettethän hylkäisi vaan auttaisit häntä saamaan mielensä kuntoon.
Koska Tomi on todella lämmin ja hyväntahtoinen ihminen 99% ajasta (vuosien ajan hänet läheisesti tunteneena sanon näin), ja on näkyvästi itsetuhoinen ja vainoharhainen ja satuttanut itseään varsinkin silloin kun pelkää läheistensä jälleen hylänneen hänet, on näistä johtuen kenenkään vaikeaa noin vain jättää hänet oman onnensa nojaan.
Nyt hänellä on jälleen vihaisuus- ja vainoharhaisuuskohtaus päällä, eli syyttelee minuakin siitä kuinka olisin vain aina odottanut tilaisuutta saada hylätä hänet. Osoittaa siis mieltään ja pitää mykkäkoulua nuo tänään sanottuaan. Olen huolissani, kuinka vainoharhaiseksi tilanne on mennyt, koska normaalissa mielentilassa ollessaan hän on kiitellyt minua loputtomiin siitä kuinka jaksan sietää ja olla tukena hänen tunteidensa heittelyissä. Ärsytyksen iskiessä Tomi on kuitenkin aivan eri ihminen, eli tuollainen kuvailemani sekopää.
Onko teillä kokemusta masentuneista tai vihanhallintaongelmaisista ihmisistä? Miten tässä tilanteessa kannattaisi osoittaa olevansa kuitenkin tukena toisen hylkäämisharhoista huolimatta? En ikinä haluaisi että hän tekisi itselleen lopullisesti jotain, joten yritän löytää keinoa osoittaa olevani tukena vaikka mikä ahdistus hänelle iskisi.
Kommentit (8)
Jos mies niin hellyys ja hoiva ja vähän rahaa käteen. Jos nainen niin roviolle saatana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko saanut diagnoosia? Lääkäriin! Tai tee ainakin ilmoitus heitteillä olevasta aikuisesta, jotta tarkastaisivat tilanteen.
No jos joku käy kurkkuun kiinni, IHAN KUKA TAHANSA niin soitetaan 112. Aina.
Jos joku haluaa tappaa itsensä ja tiedät sen, etkä niin välttis kuitenkaan toivo että hän tappaisi itsensä, niin soitetaan 112.
Tuo ihminen tarvitsee suojelua itseltään ja muut tarvitsevat suojelua häneltä. Meillä on olemassa tähän valmiit toimintamallit ja koneistot. Ei sun tarvitse osata tehdä mitään, soitat vaan häkeen kun tiedät että jollakin voi olla hengenlähtö lähellä.
Vierailija kirjoitti:
No jos joku käy kurkkuun kiinni, IHAN KUKA TAHANSA niin soitetaan 112. Aina.
Jos joku haluaa tappaa itsensä ja tiedät sen, etkä niin välttis kuitenkaan toivo että hän tappaisi itsensä, niin soitetaan 112.
Tuo ihminen tarvitsee suojelua itseltään ja muut tarvitsevat suojelua häneltä. Meillä on olemassa tähän valmiit toimintamallit ja koneistot. Ei sun tarvitse osata tehdä mitään, soitat vaan häkeen kun tiedät että jollakin voi olla hengenlähtö lähellä.
Aivan. Kyllä se siitä lähtee purkautumaan. Jos mitään ei tehdä, otatte suuren riskin. Tuollainen ihminen saattaa olla aikamoinen pommi ja ehkä vahingossa tekee jotakin peruuttamatonta, sen jälkeen pahimmassa tapauksessa syyttelette itseänne ja toisianne lopun ikänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei itsellä on juuri samankaltainen tausta kuin tomilla,
Minulla puoliso halusi erota ja menin heti psykiatriselle hakemaan apua, nyt on selvinnyt että minua on vaivannut masennus viimeiset viisi vuotta. En tosin ole mitään fyysistä ole tehnyt vaikka yksi kerta olikin melkein lyöminen.
Kysynkin olenko nyt sitten ansainnut kohtaloni että puolisoni jättää minut vaikka en ole voinut itselleni mitään olen ollut sairas nyt olen havahtunut siihen mahtaako toinen pystyä antamaan anteeksi juuri tuollaista henkistä pahaa jonka olen aiheuttanut,
Onko masentunut hullu
Myönnän että olisi pitänyt hakea apua vuosia
Hakekaa ajoissa apua se ei ole mitenkään noloa
Ei kenenkään tarvitse kaikkea kestää.
Olen positiivinen että hoidon ansiosta tulen paremmaksi isäksi ja ehkä puolisonikin antaa minulle vielä yhden mahdollisuuden,
Kävi miten kävi puhukaa aina kaikki asiat ettei synny pahoja ajatuksia.
Ja täytyy muistaa että ajatus on aina ajatus
ennen kuin toimii, totuus voi olla ihan tavallinen
Eli tyhmille ajatuksille voi antaa roskakoria ennen kuin tekee tai sanoo mitään loukkaavaa
Vie hoitoon. Psykiatrille. Liika ymmärrys pahentaa tilannetta.
Alue: Aihe vapaa
Miten tähän ei ole yhtään vastausta? Onko tämä tabu? Ohjataan vaan ymmärtämään, hellanduudelis, mutta entä jos toinen on agressiivinen? Pitääkö vain väistellä? Miten monta vuotta? Minun läheiseni ei kestä keskustella masennuksestaan.