Puhutko aina totta ja olet muutenkin rehellinen?
Kommentit (23)
Puhun joko totta, tai en sano yhtään mitään.
En todellakaan! En valehtele asiallisistata asioista. Mutta henkilöihin liittyvistä mielipiteitäni joskus joudun "valehtelemaan", loiventamaan.
Pyrin puhumaan. Aiemmin olen usein vedonnut valkoisiin valheisiin, mutta olen oikeasti opetellut olemaan rehellinen. Esim. jos joku haluaa tavata vaikka ensi tiistaina, sanon suoraan, että en halua arki-illoiksi sopia mitään (aiemmin olen valehdellut että minulla on muuta menoa). Tai jos joku tuttu pyytää numeroani, että voisi soittaa, uskomatonta kyllä mutta tähänkin olen keksinyt jonkun valheen. Nykyään sanon, että anteeksi mutta en tykkää jaaritella puhelimessa. Vielä ehkä pitäisi opetella olemaan pyytämättä anteeksi omia valintoja.
Miten sitä sanotaankaan, valhe kerran vangitaan yöhön auringottomaan, puhu aina totta. Hän joka on antanut meille elämän näkee kaiken ja ottaa meidät tilille valheista. valehtelijat eivät pääse kuoltuaan paratiisiin, vaan joutuvat sinne pahaan paikkaan. On mahdollista kuitenkin luopua valehtelemisesta ja tehdä parannus.
Vierailija kirjoitti:
Pyrin puhumaan. Aiemmin olen usein vedonnut valkoisiin valheisiin, mutta olen oikeasti opetellut olemaan rehellinen. Esim. jos joku haluaa tavata vaikka ensi tiistaina, sanon suoraan, että en halua arki-illoiksi sopia mitään (aiemmin olen valehdellut että minulla on muuta menoa). Tai jos joku tuttu pyytää numeroani, että voisi soittaa, uskomatonta kyllä mutta tähänkin olen keksinyt jonkun valheen. Nykyään sanon, että anteeksi mutta en tykkää jaaritella puhelimessa. Vielä ehkä pitäisi opetella olemaan pyytämättä anteeksi omia valintoja.
Ihan samat sanat!
100% rehellistä ihmistä ei ole olemassa.
99% totuutta
1% harmitonta liioittelua
Minä olen ollut tapavalehtelija, semmoinen juttujen värittäjä ja liioittelija. Olen vähentänyt sitä ja se on aika metka juttu, vaikuttaa ihan älyttömästi siihen millaista on jutella ihmisten kanssa. Ei tarvitse muistella, että mitä olenkaan tälle ihmiselle aiemmin jaaritellut. Vanhempani oli melko patologinen valehtelija, oman edun tavoittelija ja valehteli ihan lämpimikseen. Jossain vaiheessa aikuistuttuani huomasin samoja merkkejä itsessäni. Sittemmin olen saanut itseäni kuriin. En ole valehdellut tärkeissä asioissa, mutta ollut sellainen luikurinlaskettelija. Aivan turhaa höpinää harrastanut. En väitä, ettenkö koskaan enää valehtele, mutta paljon olen petrannut. En enää huomaa, että ai jaa, tuolleenko nyt tulin sanoneeksi. Valhe, liioittelu, vähättely, pikkuisen parantelu ei tule enää puolihuolimattomasti.
Pakko valehdella raha-asioista kun olen huomannut miten kateellisia ihmiset ovat jos jollain sattuu olemaan rahaa enemmän kun heillä.
Puhun totta ja olen rehellinen, melkein aina, mutta rehellisyys ei kuitenkaan sulje pois hienotunteisuutta. On tilanteita, joissa on parempi hetken miettiä miten asiansa sanoo rehellisesti kuin töräyttää sen tuosta vain päin naamaa. LÄhinnä ajattelen itseäni, etten saa jotakin tyyppiä liikaa iholleni ja pienellä ilmaisuni muokkauksella saan pidettyä hänet etäällä.
Olen ymmärtänyt valehtelemisen idean vasta aikuisena. Joskus valehtelulla voi vaikuttaa tilanteessa enemmän kuin rehellisyydellä. Esim narsisteja on kiva kiusata valehtelemalla heidän kysymyksiinsä. He tulevat hulluiksi halutessaan totuuden ja minä vain silmät pyöreänä valehtelen.
Jokainen ihminen valehtelee useita kertaa päivässä! Tutkittu ja todettu, useassa eri testissä. Bussi jätti, jouduin ainakin tunnin patistamaan lasta aamulla, tein ylitöitä tauotta sen tunnin, join vain 2 lasia viinillä, olin 2 tunnin kävelyllä, tulin läpimäräksi siinä sateessa, mulla ei kyllä ikinä ollu vaikeuksia murkku-ikäisten kanssa, siellä asiakaspalvelussa oli pelkkiä tyhmiä, poltin vain 3 savuketta tänään, mun mies/vaimo sanoo aina että...
Jos muuta väittää, valehtelee taas!
Puhun totta, mutta en ole aina rehellinen. Tarkoitan, että se, mitä sanon on totta, mutta jätän välillä sanomatta asioita, jotka rehellisenä kuuluisi sanoa.
En puhu aina totta. Olen älykäs ihminen ja ymmärrän, ettei se hyödytä ketään.
Yleensä joo. En toki sano mitään, mikä loukkaa. Olen ennemmin hiljaa.
Mä puhun kaikenlaista liirum laarumia ja höpö-juttuja. Mua ei todellakaan kannata uskoa 😎
Puhun totta melkein aina. Joskus käytän tilanteen huomioiden pientä valkoista valhetta tai heitän jutun vitsiksi.
Joskus vaan vaikenen kuin muuri.