Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Huono omatunto omasta laiskuudesta :(

Vierailija
06.10.2014 |

Tunnen itseni välillä niin huonoksi äidiksi kun saatan vaan laiskotella pitkin päivää. Kotitöistä tmv en stressaa, ne hoituvat omalla painollaan mutta siis lähinnä tuo vauvan kanssa oleminen. Vauva on kyllä hyvin tyytyväinen, viihtyy lattialla oikeastaan lähes kaiken hereilläoloaikansa, tutkii leluja ja opittuaan ryömimään myös tekee omia tutkimusmatkojaan milloin mihinkin. Ja toki siis itkiessään tai muuten vaatiessaan saa välittömästi huomiota, joko leikkikaverin minusta tai syliä. Käymme vähintään kerran päivässä vaunuilemassa ja meillä on 2x viikossa harrastus, jossa tapaamme myös rutkasti muita vauvoja (ja äitejä/isiä).
Mutta kotona saatan vaan jämähtää sohvalle ja tuijottaa telkkaria, kun tuo leikiskelee itsekseen, mutta välillä mietin että pitäisikö hänen kanssaan touhuta enemmän? Juttelen kyllä pitkin päivää ja toki välillä aina jumppailemme ja muuten touhuamme yhdessä, mutta silti tuntuu että olenkohan liian etäinen.
Kyllä, tämä on esikoinen ja luulin, että vauvat ovat pikkutakiaisia eikä saa hetken rauhaa hengähtää.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
06.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oih, tulet vielä kaipaamaan noita hetkiä, erityisesti jos teille tulee enemmänkin lapsia (ja haastavampia sellaisia).

 

Nyt vaan relaat ja käyt vaikka kirjastosta lainaamassa hyviä kirjoja. Luet niitä kun vauveli nukkuu/touhuaa itsekseen. Kyllä teillekin tulee se aika, jolloin lasta ei voi jättää yksikseen (tekee jotain vaarallista/älytöntä kuten kiipeää hetkessä pöydälle).

Ja toisekseen, harrastukset ovat oikeasti sinulle (ei vauvalle). Pienet eivät niitä kaipaa, äidit varmasti kaipaavatkin tekemistä ja seuraa.

Tärkeää kuitenkin on, ettet väheksy ja neuvo niitä äitejä jotka valittavat väsymystään ja jaksamattomuuttaan. On nimittäin oikeasti vauvoja, jotka ovat sylissä kuin takiaiset, huutavat (siis HUUTAVAT) heti kun heidät laskee alas ja itkevät muutenkin monta tuntia päivässä. 

Vierailija
2/3 |
06.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän kyllä että voi olla myös haastavaa - meilläkin oli jatkuvaa manducassa oleskelua ensimmäiset kuukaudet mutta jotenkin se on niin kaukaista nyt, kun vauva yhtäkkiä vain hiljeni ja alkoi leikkiä itsekseen. Aivan ihanaa, että se kellon ympäri sylissä piteleminen on ohi, mutta siksi ehkä tunnenkin itseni nyt huonoksi kun olenkin lähes tarpeeton ja mietin, teenkö siksi juuri jotain väärin.
Enkä väheksy ketään, olen kuitenkin itse yh joten tiedän myös (etenkin alun vaikeuden vuoksi) merkityksen väsymys pelkän sanan sijaan. Muutenkaan tavoitteeni ei ole olla supermutsi joka on muita parempi :) ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
06.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huono omatunto pois!!! Nauti vaan elosta ja vauvasta. Kun välillä vähän leikit ja huolehdit perustarpeista, niin se riittää.