Lue keskustelun säännöt.
Työtön ystävä, Mitä tekisit?
05.10.2014 |
Elikkäs tilanne on se, että ystäväni ei voi mennä töihin, koska hänen lapsensa eivät pärjää kotona ilman äitiä. Lapset ovat 18 v (raskaana), 16 v ja 14 v. Meinasin pudota tuolilta, kun kuulin tämän selityksen. Lapset kuulemma riitelevät ja lyövät toisiaan jos äiti ei ole valvomassa. Ystävä kuitenkin valittaa, että ei ole rahaa mihinkään. On yh. Tuo 18 vuotias ei ole töissä, opiskelemassa eikä työtön. Koska ei voi mennä kun on raskaana. Mitä tekisit jos olisit ystäväni tai hänen ystävänsä?
En uskalla sanoa ystävälleni mitä ajattelen hänen tilanteestaa, koska pelkään ystävyytemme puolesta. Mielestäni hänen pitäisi pakottaa 18 vuotias ottamaan vastuun tilanteestaan ja muuttamaan pois kotoa tai edes hakemaan työttömyystukea. Ystäväni pitäisi mielestäni myös havahtua, että hän tekee lapsilleen karhunpalveluksen palvelemalla näitä. Hän ei ole ollut koskaan töissä. Hän ja kaksi vanhinta lasta makaavat kaikki päivät kotona. Ei siis töissä, opiskele.
Olen yrittänyt tukea ystävääni, mutta tuntuu, että hän ei halua katsoa tosiasioita silmiin. Surullista, että lapset käyttäytyvät kuin äitinsä. Eivät siis ota vastuuta mistään.
Kommentit (5)
No kuule, ystäväsi ei voi mennä töihin ihan siksi, että työpaikoista on tällä hetkellä aikamoinen pula. Työttömiä on kymmenen kertaa enemmän kuin avoinna olevia työpaikkoja eikä silloin todellakaan etusijalla ole sellainen, jolla ei ole työhistoriaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna olla. Tuskin ystäväsi ikinä tulee töihin menemäänkään, jos tähän meneessä ei ole päivääkään töitä tehnyt. Näinä aikoina on melkoisen vaikeaa saada töitä, vaikka olisi koulutus ja kokemustakin. Kun ei ole kumpaakaan, mutta ikää jo jonkun verran, on yhtälö melko lailla mahdoton. Ystävä ehkä yrittää pitää jonkinlaista kulissia ulospäin, jos tiedustelut töihin menosta rassaavat.
Lasten kannalta toi on tietysti vaikea tilanne. Sinä et kuitenkaan voi tehdä ratkaisuja heidän puolestaan. Jossain vaiheessa kuitenkin lapset lähtevät kotoa, jos/kun löytävät puolison. Ja mitä tulee 18-vuotiaaseen, jonka lapsen isä ei ilmeisestikään ole kuvioissa mukana, taitaa olla vain järkevää, jos asuu saman katon alla, missä vanhemmat ja sisarukset, että on hoitajia lapselle.
Sama tilanne minulla, ystäväni makaa kotona kaiket päivät tekemättä mitään. Kysyin että aikooko mennä opiskelemaan nyt kun lapsi menee päiväkotiin, sanoi että ehkä kun hän menee kouluun eli viiden vuoden kuluttua... Siihen asti makaa kotona juomassa kahvia eikä tee mitään. Yhteydenpito on vähentynyt aika paljon. Itse kärsin siitä kun oma äitini makasi koko lapsuuteni työttömänä kotona ja opetti meidätkin hakemaan toimeentulotukea töiden sijaan. Kaiken sai opetella aikuisena itse. En ymmärrä mikä vaikeus siinä rutiinien opettelussa on, kun on niinkin hyvä motivaattori kuin oma lapsi...
On aika vaikeeta yrittää tsempata. Kun on jo 20 vuotta sitä tehnyt ja ystävän elämässä ei mitään ole muuttunut parempaan. Tai ainakin tällaisen kuvan hänen puheistaan saa. On vaikea jaksaa olla ilmainen terapeutti kun tekisi mieli sanoa, että ei muillekaan asiat vaan tapahdu. Esim. jos kerron jostain kivasta jutusta, joka mulle on tapahtunut niin ei enää edes tee mieli kertoa, koska reaktio on, että oispa mullakin/ pääsisimpä minäkin jne. Jos on kyse vaikka jostain jutusta, johon olen kauan säästänyt ja tehnyt asioiden eteen, että saan tämän kivan jutun.
Juu. Sulla onkin oikein eturivin paikka kivittää "ystävääsi". No jos saat siitä jotain lisäarvoa itsellesi niin go ahead.