Lue keskustelun säännöt.
miksi ystävä AINA suuttuu
04.10.2014 |
Sama mitä sanon, tekstaan tai teen Se on aina väärin. Joskus ei vastaa viesteihin. Tai saattaa parin viikon päästä vastata kun itse oon jo unohtanut koko asian. Esim. Kerran laitoin viestiä et tykkäisikö sen lapsi aloittaa uuden harrastuksen mun lapsen kanssa. Kun vastausta ei tullut ni ajattelin ettei onnistu. Sitten tuli parin viikon päästä vihanen viesti et me sovittiin et viedään lapset siihen harrastukseen, miks meiän lapsi ei ollut siellä. Noooooh, koska en koskaan saanut vastausta et sopijo Se ees!!!! Tai jos myöhästyn jostakin tapaamisesta, ni anteeksi pyyntökään ei auta. Saattaa mököttää puoli vuotta ennen kuin on taas yhteyksissä. Ei kiittänyt lahjasta, jonka annoin sen lapselle. Siis ei laittanu mitään viestiä perään että kiitos. Ees lapsensa ei kiittäny. Eipä Se mitään, mutta ois Se ollu kohteliasta. Käytin askarteluun ja lahjan koristeluun kuitenki paljon aikaa. Ymmärrän kyl ystävää, sillä on monta lasta ja varmaan raskasta. Mut Se ei ymmärrä yhtään sitä, että mullakin on raskasta. Lapsia vaan pari mut teen kolmivuorotyltä ja opiskelen yliopistossa samaan aikaan.en voi olla aina valmis menemään ja tulemaan sinä silloin kun hän haluaa. Harmittaa. Haluaisin pitää ystävän mutta hän tuntuu niin ehdottomalta. Ei mitään joustoa ja aina suuttuu jostain. Huumorikin tuntuu olevan ihan erilainen, ottaa jotkut sanomiseni liian kirjaimellisesti.
Kommentit (9)
Miten voit ees kutsua tota ystäväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän narsistosta piirrettä on, oletko ajatellut?
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 23:41"]Kumpi teillä on aloitteellisempi esim tapaamisten suhteen? Sinäkö?
[/quote]oon tehnyt aloitteita mut niihin ei vastata. Kaveri tekee aloitteita ni yleensä aina vastaan ja yritän järjestää et tavattais. Ongelmana on, että joskus haluaa tavata niin usein sitten, että mun ei ole mahdollista. Monesti vapaapäiviä joudun käyttää opintoihin. Mulle riittäis kerta viikkoon tai pariin viikkoon tapaamiset. Ystävä haluis nähä useemmin. Mutta yleensä siis vain hänen aloitteesta. Ja niin päin et mä ajan lapsineni sen luokse. No Joo onhan mun helpompi kahen lapsen kans lähteä mut jotain vastavuorosuutta kaipaisin joskus. Monesti esim. Aamuvuoron jälkeen oon niin puhki et en jaksaisi millään lähteä ajamaan taas.
Mulla kaveri, jolla epävakaa persoonallisuushäiriö. Suuttuu joka asiasta ja löytää kaikesta mitä ihmeellisimpien mutkien kautta jotain mistä loukkaantua. Ymmärrän, että hällä on elämä varmasti helvettiä eikä hän oireilleen mitään voi, mutta en enää oikein tiedä miten hänen kanssaan olla ystävä. Kaikki muut hän on saanut häädettyä läheltään ja sitä suurempi paine mulla on olla hänen tukenaan, mutta samalla kaikki paska kohdistuu entistä enemmän minuun kun muitakaan ei ole kelle sitä syytää. Vaikka hän tuntuu toisinaan häpeävän käytöstään, ei pyydä ikinä anteeksi ja olettaa että minun pitää sitä sietää, sillä hän on sellainen kuin on.
Kuulostaako yhtään samalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kysyi että lähtisinkö yhelle leirille sen kanssa. Tiesin, että ajankohta saattaa olla huono, koska just samaan aikaan mulla on tenttejä. Sanoin, et Joo kuulostaa kivalta mut oota tarkistan vielä että pääsenkö. En just sillä hetkellä muistanu päivämääriä tarkkaan mut aavistus oli et mulla saattaa olla muuta. Ja kyse on opinnoista jotka haluan epätoivoisesti saattaa loppuun. Eli ystäväkään ei nyt valitettavasti mene niiden edelle nyt. Niin sitten kun seuraavan kerran nähtiin, hän kysyi et noh sopiko Se leirin ajankohta. Vastasin, pahoitellen, että nyt ei käy. Ystävä tokaisi siihen, että on kuitenki ilmoittautunu jo leirille. Siiis mä en takuu!! Eikä ollut ensimmäinen kerta kun joku on jotain jo buukannut mun puolesta olettaen et Se automaattisesti sopii mulle. Vaikka oon mielestäni ihan selkeesti sanonut,että oota tarkistan vielä käykö Se ajankohta.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 23:59"]
Mulla kaveri, jolla epävakaa persoonallisuushäiriö. Suuttuu joka asiasta ja löytää kaikesta mitä ihmeellisimpien mutkien kautta jotain mistä loukkaantua. Ymmärrän, että hällä on elämä varmasti helvettiä eikä hän oireilleen mitään voi, mutta en enää oikein tiedä miten hänen kanssaan olla ystävä. Kaikki muut hän on saanut häädettyä läheltään ja sitä suurempi paine mulla on olla hänen tukenaan, mutta samalla kaikki paska kohdistuu entistä enemmän minuun kun muitakaan ei ole kelle sitä syytää. Vaikka hän tuntuu toisinaan häpeävän käytöstään, ei pyydä ikinä anteeksi ja olettaa että minun pitää sitä sietää, sillä hän on sellainen kuin on.
Kuulostaako yhtään samalta?
[/quote]
Mun miehellä sama diagnoosi ja ihan paskaa hommaa yrittää nuolla toisen persettä jatkuvasti. Ja tämä sairas ihminen on vaan silleen "en mä mitään oo sulta pyytänyt" ja siinä vaiheessa vasta tajuatkin arvon minkä tuollainen epävakaa persoonallisuushäiriöinen antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 23:59"]Mulla kaveri, jolla epävakaa persoonallisuushäiriö. Suuttuu joka asiasta ja löytää kaikesta mitä ihmeellisimpien mutkien kautta jotain mistä loukkaantua. Ymmärrän, että hällä on elämä varmasti helvettiä eikä hän oireilleen mitään voi, mutta en enää oikein tiedä miten hänen kanssaan olla ystävä. Kaikki muut hän on saanut häädettyä läheltään ja sitä suurempi paine mulla on olla hänen tukenaan, mutta samalla kaikki paska kohdistuu entistä enemmän minuun kun muitakaan ei ole kelle sitä syytää. Vaikka hän tuntuu toisinaan häpeävän käytöstään, ei pyydä ikinä anteeksi ja olettaa että minun pitää sitä sietää, sillä hän on sellainen kuin on.
Kuulostaako yhtään samalta?
[/quote]kuulostaa vähän samalta. Kuitenkin on mukava ihminen ja tykkään mut joskus niin helvetin oikukas että en tajua mistäpäin aina tuulee. Onko tää joku suomalaisten naisten piirre nykyisin vai keräänkö vaan ympärilleni näitä ??? Mulla on monia ulkomaalaisia ystäviä, eikä me oo tollasia ollenkaan. Esim. Virolaiset, venäläiset
Kumpi teillä on aloitteellisempi esim tapaamisten suhteen? Sinäkö?