Nyt meni kuppi nurin. En jaksa enää ihmisiä. Ihan kamalia otuksia ovat.

Viime viikko oli raskas. Sitten tuli viikonloppu. Ajattelin, että viikonloppuna satsaan siihen, että lepään, ulkoilen ja pidän huolta itsestäni. Minulla on sairaus ja lääkitys, jonka vuoksi kasvoni ovat joskus hieman turvoksissa. Näin oli lauantaina. No, päätin, että meikkaan hieman ja siitä huolimatta lähden kuitenkin reippaasti ulkoilemaan.
Sain puolet lenkistä tehtyä, kun vastaan tuli nainen. Minut nähdessään hän TUIJOTTI kasvojani, sitten päästä varpaisiin, tuhahti ja protestinomaisesti siirtyi ajotielle kävelemään. Hänhän ei samalla jalkakäytävällä kanssani kulje. Siihen meni sitten sen lenkin hyvä fiilis, että kiitos vaan. Toivottavasti edes hänelle tuli hyvä mieli, kun sai ylenkatsoa.
Sitten alkuviikosta täällä kävi remppamies, jota en ehtinyt koko ajan valvoa ja eiköhän lopputulos ollut se, että hommat oli ihan miten sattuu tehty eikä mihinkään yhteydenottoihin vastata. Lasku oli kuitenkin kallis.
Sen jälkeen pihalla tuli vastaan naapuri, joka veti ihan älyttömät kilarit ja haukkui maanrakoon asiasta, jonka kanssa minulla ei ole mitään tekemistä ja josta en oikeastaan edes tiedä mitään. Kuulemma valehtelen.

Siis minulla on tällä hetkellä ihan oikeitakin isoja ongelmia elämässä esimerkiksi terveyteni kanssa joiden kanssa on oikeasti raskasta elää. Teen joka päivä parhaani enkä tee mitään pahaa kenellekään. Silti näitä "hyökkäyksiä" ja aivan järkyttävää piittaamattomuutta ja ilkeyttä tulee vastaan tasaisin väliajoin. Silloin kun olin vielä asiakaspalvelutöissä, sitä kesti jotenkuten koska se liittyi töihin ja sain kuitenkin palkkaa niiden purkausten kuuntelemisesta. Mutta että vapaa-ajallakin pitäisi umpipaskaa käytöstä sietää vierailta ihmisiltä? Missä on teidän käytöstavat? Entä omatunto? Tai empatia?