Mikä ikäero paras sisaruksille?

Vajaa kolme vuotta on ainakin vähän liian iso ikäero.

Alle 3 vuotta ainakin lasten kannalta, sillä silloin leikkivät keskenään samoja leikkejä ja on samoja kavereita. Yksinhuoltajana kannattaa varmaan pitää reilusti pitempää väliä.

3v

Kolme vuotta tai enemmän on hyvä. Silloin vanhempi sisarus saa riittävästi huomiota ollessaan pieni ja mustasukkaisuutta on vähemmän. Äidin kehokin ehtii hyvin palautua.

Vuosi riittää mainiosti. Nuorena lapset on tehtävä.  Parempi tehdä yhtä kyytiä kaikki lapset. 

Kaksi vuotta.

Meillä on vajaa kolme vuotta, kouluvuosissa 2 vuotta.

Se on ollut just hyvä. Vauvan syntyessä isompi oli jo monessa asiassa omatoiminen, mutta elämä ei kuitenkaan ollut vielä niin helppoa, että kaikki olisi alkanut nollasta vauvan kanssa uusiksi. Mustasukkaisuutta ei ollut ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kolme vuotta tai enemmän on hyvä. Silloin vanhempi sisarus saa riittävästi huomiota ollessaan pieni ja mustasukkaisuutta on vähemmän. Äidin kehokin ehtii hyvin palautua.

Mulla on ikäeroa viisi vuotta isosiskoon ja hän on edelleen JÄÄTÄVÄN mustasukkainen.

Oli myös tarpeeksi paljon vanhempi kiusatakseen sadismiin asti pienempäänsä.

nimimerkillä ikuiset arvet

Meillä on noin 6kk ollut sopiva väli.

Mielestäni riippuu lasten luonteista ja muusta, miten sujuu, ei niinkään vuosista.

Omaa kokemusta alle 2 vuoden sekä noin 4 vuoden ikäeroista lasten välillä. Kolme lasta perheessä.

Kaikki osaavat sujuvasti kinastella keskenään😁

Meillä ollut hyvä 1.5v.

Ihan höpöhöpöä tuo että vanhempi sisarus ei saisi riittävästi huomiota. Ihan oma elämänhallinta ongelma silloin kyseessä jos ei pysty kahdelle/kolmelle lapselle kaksi aikuista riittävästi huomiota antamaan. Meillä tämä ei ole ollut ongelma edes kaksosten kohdalla.

Kehon palautumisen kannalta sitten asia erikseen ja se täytyy toki punnita omalta kohdalta.

Meillä tuon 1.5v on oikein hyvä ollut siksi että lapset ovat paitsi sisaruksia, myös parhaita kavereita keskenään. Muut kaverit myös yhteisiä. Aina on kaveria lähteä touhuamaan yhdessä. Harrastuksiin ei tarvi kulkea yksin, leireille pääsee vähintään oman sisaruksen kanssa jos ei muita saa mukaan. Leikit/lelut on aina mennyt yhteen.

Meillä n. neljä vuotta ja tällä ikäerolla ainakin mukavasti koko ajan jommalla kummalla on joku uhma- tai murroskausi menossa. Toisella kun alkaa helpottaa, toinen aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ollut hyvä 1.5v.

Ihan höpöhöpöä tuo että vanhempi sisarus ei saisi riittävästi huomiota. Ihan oma elämänhallinta ongelma silloin kyseessä jos ei pysty kahdelle/kolmelle lapselle kaksi aikuista riittävästi huomiota antamaan. Meillä tämä ei ole ollut ongelma edes kaksosten kohdalla.

Kehon palautumisen kannalta sitten asia erikseen ja se täytyy toki punnita omalta kohdalta.

Meillä tuon 1.5v on oikein hyvä ollut siksi että lapset ovat paitsi sisaruksia, myös parhaita kavereita keskenään. Muut kaverit myös yhteisiä. Aina on kaveria lähteä touhuamaan yhdessä. Harrastuksiin ei tarvi kulkea yksin, leireille pääsee vähintään oman sisaruksen kanssa jos ei muita saa mukaan. Leikit/lelut on aina mennyt yhteen.

Ai, että on elämänhallinnan ongelmista kyse, jos vauva valvottaa, nukkuu päivälläkin vähän tai on muuten hyvin tyytymätön ja vaatii syliä koko ajan? Jos nyt kuitenkin toinen vanhempi käy töissä ja toinen on sen ajan yksin lasten kanssa kotona, niin elämänhallinnastako siinä onkin kyse, jos vauva itkee paljon, ja sen takia häntä on pidettävä paljon sylissä, jolloin pienemmän sisaruksen huomioiminen onkin jo huomattavasti vaikeampaa? No hyvä, että tämäkin tuli selväksi, että vanhemmissahan se syy on.

Ei sellaista ole. Riippuu niin kovin monesta asiasta.

Minusta lasten ikäeroa kannattaa miettiä lähinnä vanhempien kannalta. Mitä itse jaksaa ja mitkä ovat realiteetit. 

Lasten sisarussuhteen kannalta tärkeää on myös arjen toiminta, elämä sitten kun ne lapset ovat olemassa. Miten sitten ollaan niiden lasten kanssa, ollaanko tasapuolisia, miten itse jaksetaan ja miten tehdään kun ei jakseta. Hämmästyttävän vähän näkee pohdintaa tältä kannalta, vaikka monet kyllä avautuvat siitä, miten kokevat omien vanhempiensa toimineen epäreilusti. 

Minulla on alle 2v ikäeroa siskoon ja meillä se ei ainakaan ollut millään tasolla hyvä. Tapeltiin ihan koko ajan, yhteisistä kavereista oltiin mustasukkaisia ja erityisesti minua suututti, kun sisko otti ilman lupaa vaatteitani käyttöön yms. Nyt aikuisiällä olemme tosi läheisiä ja pieni ikäero on hyvä juttu, mutta lapsena ja etenkin teini-iässä se oli aivan hirveää.

Toiseen sisarukseeni minulla on isompi ikäero, eikä meillä oikein ollut mitään yhteistä, mutta ei kyllä tapeltukaan ja minusta oli oikeastaan kivaa olla aidosti "isosisko" ja opettaa ja näyttää pienemmälle juttuja ja olla ns. ihailun kohteena.

Omilla lapsilla on 3v eikä ole ollut ongelmia, toisaalta ovat eri sukupuolta ja aika stereotypisiä sellaisia joten mielenkiinnonkohteet eivät oikein kohtaa myöskään.

Riippuu ihan lapsista, sanoisin, että ikäeroja miettiessä on parasta tarkastella ihan vaan sitä omaa jaksamista, jotta on sitten antaa kaikille lapsille tasapuolisesti aikaa ja rakkautta, lapset sitten leikkivät keskenään tai eivät leiki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ollut hyvä 1.5v.

Ihan höpöhöpöä tuo että vanhempi sisarus ei saisi riittävästi huomiota. Ihan oma elämänhallinta ongelma silloin kyseessä jos ei pysty kahdelle/kolmelle lapselle kaksi aikuista riittävästi huomiota antamaan. Meillä tämä ei ole ollut ongelma edes kaksosten kohdalla.

Kehon palautumisen kannalta sitten asia erikseen ja se täytyy toki punnita omalta kohdalta.

Meillä tuon 1.5v on oikein hyvä ollut siksi että lapset ovat paitsi sisaruksia, myös parhaita kavereita keskenään. Muut kaverit myös yhteisiä. Aina on kaveria lähteä touhuamaan yhdessä. Harrastuksiin ei tarvi kulkea yksin, leireille pääsee vähintään oman sisaruksen kanssa jos ei muita saa mukaan. Leikit/lelut on aina mennyt yhteen.

Ai, että on elämänhallinnan ongelmista kyse, jos vauva valvottaa, nukkuu päivälläkin vähän tai on muuten hyvin tyytymätön ja vaatii syliä koko ajan? Jos nyt kuitenkin toinen vanhempi käy töissä ja toinen on sen ajan yksin lasten kanssa kotona, niin elämänhallinnastako siinä onkin kyse, jos vauva itkee paljon, ja sen takia häntä on pidettävä paljon sylissä, jolloin pienemmän sisaruksen huomioiminen onkin jo huomattavasti vaikeampaa? No hyvä, että tämäkin tuli selväksi, että vanhemmissahan se syy on.

Tätä minä pelkään. Meille on tulossa lapsille ikäeroksi 1v 4kk, ja vaikka esikoinen on aika helppo tapaus, entä jos kakkonen ei olekaan hyväuninen ja päivärytmin vaivattomasti omakseen ottava muksu, vaan rytmitön ja itkuinen? Toki toivon, että olisi samankaltainen kuin isosiskonsa, joka kyllä vielä 9kk iässä herää pari kertaa yössä syömään, mutta joka kuitenkin on erottanut yön ja päivän toisistaan jostain kuukauden iästä saakka niin, että yöllä syötyään jatkaa unia samantien. Päivällä taas jatkanut touhuamista, paitsi ihan pienenä, jolloin otti nokosia sylissä. Jos se toinenkin lapsi olisi samanlainen, esikoiselle jäisi suhteellisen hyvin aikaa ja energiaa touhuta päiväsaikaan, mutta jos on itkuisaa sorttia, voi olla että sitten istutaan yhdessä sohvalla ja katsellaan vaan kaikki kolme lastenohjelmia sen verran mitä itkulta selvää saa.

Omalla kohdalla 3v, esikoisen ja keskimmäisen väli on 3v2kk ja se oli hyvä, keskimmäisen ja kuopuksen 2,5v ja se oli liian lyhyt. 7kk on tuon ikäisen taitojen kehittymisessä iso aika. Ja mitä tulee yhdessä leikkimiseen, nuo kaksi isompaa ovat aina tuleet juttuun erinomaisesti ja touhunneet yhdessä, kuopus on sen sijaan jäänyt aina vähän ulos heidän jutuistaan.  Naapurissa asuu veljespari, joilla on ikäeroa 2v, eivätkä ikinä ole pystyneet tappelematta tekemään mitään yhdessä. Ihan vauvasta oon sitä touhua tuossa katsellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ollut hyvä 1.5v.

Ihan höpöhöpöä tuo että vanhempi sisarus ei saisi riittävästi huomiota. Ihan oma elämänhallinta ongelma silloin kyseessä jos ei pysty kahdelle/kolmelle lapselle kaksi aikuista riittävästi huomiota antamaan. Meillä tämä ei ole ollut ongelma edes kaksosten kohdalla.

Kehon palautumisen kannalta sitten asia erikseen ja se täytyy toki punnita omalta kohdalta.

Meillä tuon 1.5v on oikein hyvä ollut siksi että lapset ovat paitsi sisaruksia, myös parhaita kavereita keskenään. Muut kaverit myös yhteisiä. Aina on kaveria lähteä touhuamaan yhdessä. Harrastuksiin ei tarvi kulkea yksin, leireille pääsee vähintään oman sisaruksen kanssa jos ei muita saa mukaan. Leikit/lelut on aina mennyt yhteen.

Ai, että on elämänhallinnan ongelmista kyse, jos vauva valvottaa, nukkuu päivälläkin vähän tai on muuten hyvin tyytymätön ja vaatii syliä koko ajan? Jos nyt kuitenkin toinen vanhempi käy töissä ja toinen on sen ajan yksin lasten kanssa kotona, niin elämänhallinnastako siinä onkin kyse, jos vauva itkee paljon, ja sen takia häntä on pidettävä paljon sylissä, jolloin pienemmän sisaruksen huomioiminen onkin jo huomattavasti vaikeampaa? No hyvä, että tämäkin tuli selväksi, että vanhemmissahan se syy on.

Tätä minä pelkään. Meille on tulossa lapsille ikäeroksi 1v 4kk, ja vaikka esikoinen on aika helppo tapaus, entä jos kakkonen ei olekaan hyväuninen ja päivärytmin vaivattomasti omakseen ottava muksu, vaan rytmitön ja itkuinen? Toki toivon, että olisi samankaltainen kuin isosiskonsa, joka kyllä vielä 9kk iässä herää pari kertaa yössä syömään, mutta joka kuitenkin on erottanut yön ja päivän toisistaan jostain kuukauden iästä saakka niin, että yöllä syötyään jatkaa unia samantien. Päivällä taas jatkanut touhuamista, paitsi ihan pienenä, jolloin otti nokosia sylissä. Jos se toinenkin lapsi olisi samanlainen, esikoiselle jäisi suhteellisen hyvin aikaa ja energiaa touhuta päiväsaikaan, mutta jos on itkuisaa sorttia, voi olla että sitten istutaan yhdessä sohvalla ja katsellaan vaan kaikki kolme lastenohjelmia sen verran mitä itkulta selvää saa.

Päivässä pitää olla rytmi ja ulkoilla pitää kaksi kertaa. Silloin ruoka ja uni maistuu ja äitikään ei mene väsyneeksi ja veltoksi.

Ei sinne sohvan nurkkaan saa jäädä möllöttelemään.

Esikoiselle pitää nimittää ihan tietty hetki jokaikinen päivä. Meillä se oli kuopuksen päiväuniaikaan kirjan kanssa ja isän tultua kotiin äidin kanssa ihan oma hetki. Joka päivä.

Myöhemmin olen sen ottanut esimerkiksi harrastuksiin kyytiessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ollut hyvä 1.5v.

Ihan höpöhöpöä tuo että vanhempi sisarus ei saisi riittävästi huomiota. Ihan oma elämänhallinta ongelma silloin kyseessä jos ei pysty kahdelle/kolmelle lapselle kaksi aikuista riittävästi huomiota antamaan. Meillä tämä ei ole ollut ongelma edes kaksosten kohdalla.

Kehon palautumisen kannalta sitten asia erikseen ja se täytyy toki punnita omalta kohdalta.

Meillä tuon 1.5v on oikein hyvä ollut siksi että lapset ovat paitsi sisaruksia, myös parhaita kavereita keskenään. Muut kaverit myös yhteisiä. Aina on kaveria lähteä touhuamaan yhdessä. Harrastuksiin ei tarvi kulkea yksin, leireille pääsee vähintään oman sisaruksen kanssa jos ei muita saa mukaan. Leikit/lelut on aina mennyt yhteen.

Ai, että on elämänhallinnan ongelmista kyse, jos vauva valvottaa, nukkuu päivälläkin vähän tai on muuten hyvin tyytymätön ja vaatii syliä koko ajan? Jos nyt kuitenkin toinen vanhempi käy töissä ja toinen on sen ajan yksin lasten kanssa kotona, niin elämänhallinnastako siinä onkin kyse, jos vauva itkee paljon, ja sen takia häntä on pidettävä paljon sylissä, jolloin pienemmän sisaruksen huomioiminen onkin jo huomattavasti vaikeampaa? No hyvä, että tämäkin tuli selväksi, että vanhemmissahan se syy on.

Tätä minä pelkään. Meille on tulossa lapsille ikäeroksi 1v 4kk, ja vaikka esikoinen on aika helppo tapaus, entä jos kakkonen ei olekaan hyväuninen ja päivärytmin vaivattomasti omakseen ottava muksu, vaan rytmitön ja itkuinen? Toki toivon, että olisi samankaltainen kuin isosiskonsa, joka kyllä vielä 9kk iässä herää pari kertaa yössä syömään, mutta joka kuitenkin on erottanut yön ja päivän toisistaan jostain kuukauden iästä saakka niin, että yöllä syötyään jatkaa unia samantien. Päivällä taas jatkanut touhuamista, paitsi ihan pienenä, jolloin otti nokosia sylissä. Jos se toinenkin lapsi olisi samanlainen, esikoiselle jäisi suhteellisen hyvin aikaa ja energiaa touhuta päiväsaikaan, mutta jos on itkuisaa sorttia, voi olla että sitten istutaan yhdessä sohvalla ja katsellaan vaan kaikki kolme lastenohjelmia sen verran mitä itkulta selvää saa.

Päivässä pitää olla rytmi ja ulkoilla pitää kaksi kertaa. Silloin ruoka ja uni maistuu ja äitikään ei mene väsyneeksi ja veltoksi.

Ei sinne sohvan nurkkaan saa jäädä möllöttelemään.

Esikoiselle pitää nimittää ihan tietty hetki jokaikinen päivä. Meillä se oli kuopuksen päiväuniaikaan kirjan kanssa ja isän tultua kotiin äidin kanssa ihan oma hetki. Joka päivä.

Myöhemmin olen sen ottanut esimerkiksi harrastuksiin kyytiessä.

Niinhän se on, että hyvä olla se rytmi, mutta se onkin sitten eri asia, jos vauva valvottaa kovasti ja on itkuinen. Ei sitä samalla tavalla välttämättä jaksa pitää rapsakkaa rytmiä, jos tavoitteena on vain selviytyä. 

Ulkoilulla ei äitiä saa pirteäksi, jos kyse on siitä, ettei saa nukkua tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ollut hyvä 1.5v.

Ihan höpöhöpöä tuo että vanhempi sisarus ei saisi riittävästi huomiota. Ihan oma elämänhallinta ongelma silloin kyseessä jos ei pysty kahdelle/kolmelle lapselle kaksi aikuista riittävästi huomiota antamaan. Meillä tämä ei ole ollut ongelma edes kaksosten kohdalla.

Kehon palautumisen kannalta sitten asia erikseen ja se täytyy toki punnita omalta kohdalta.

Meillä tuon 1.5v on oikein hyvä ollut siksi että lapset ovat paitsi sisaruksia, myös parhaita kavereita keskenään. Muut kaverit myös yhteisiä. Aina on kaveria lähteä touhuamaan yhdessä. Harrastuksiin ei tarvi kulkea yksin, leireille pääsee vähintään oman sisaruksen kanssa jos ei muita saa mukaan. Leikit/lelut on aina mennyt yhteen.

Ai, että on elämänhallinnan ongelmista kyse, jos vauva valvottaa, nukkuu päivälläkin vähän tai on muuten hyvin tyytymätön ja vaatii syliä koko ajan? Jos nyt kuitenkin toinen vanhempi käy töissä ja toinen on sen ajan yksin lasten kanssa kotona, niin elämänhallinnastako siinä onkin kyse, jos vauva itkee paljon, ja sen takia häntä on pidettävä paljon sylissä, jolloin pienemmän sisaruksen huomioiminen onkin jo huomattavasti vaikeampaa? No hyvä, että tämäkin tuli selväksi, että vanhemmissahan se syy on.

Tätä minä pelkään. Meille on tulossa lapsille ikäeroksi 1v 4kk, ja vaikka esikoinen on aika helppo tapaus, entä jos kakkonen ei olekaan hyväuninen ja päivärytmin vaivattomasti omakseen ottava muksu, vaan rytmitön ja itkuinen? Toki toivon, että olisi samankaltainen kuin isosiskonsa, joka kyllä vielä 9kk iässä herää pari kertaa yössä syömään, mutta joka kuitenkin on erottanut yön ja päivän toisistaan jostain kuukauden iästä saakka niin, että yöllä syötyään jatkaa unia samantien. Päivällä taas jatkanut touhuamista, paitsi ihan pienenä, jolloin otti nokosia sylissä. Jos se toinenkin lapsi olisi samanlainen, esikoiselle jäisi suhteellisen hyvin aikaa ja energiaa touhuta päiväsaikaan, mutta jos on itkuisaa sorttia, voi olla että sitten istutaan yhdessä sohvalla ja katsellaan vaan kaikki kolme lastenohjelmia sen verran mitä itkulta selvää saa.

Päivässä pitää olla rytmi ja ulkoilla pitää kaksi kertaa. Silloin ruoka ja uni maistuu ja äitikään ei mene väsyneeksi ja veltoksi.

Ei sinne sohvan nurkkaan saa jäädä möllöttelemään.

Esikoiselle pitää nimittää ihan tietty hetki jokaikinen päivä. Meillä se oli kuopuksen päiväuniaikaan kirjan kanssa ja isän tultua kotiin äidin kanssa ihan oma hetki. Joka päivä.

Myöhemmin olen sen ottanut esimerkiksi harrastuksiin kyytiessä.

Niinhän se on, että hyvä olla se rytmi, mutta se onkin sitten eri asia, jos vauva valvottaa kovasti ja on itkuinen. Ei sitä samalla tavalla välttämättä jaksa pitää rapsakkaa rytmiä, jos tavoitteena on vain selviytyä. 

Ulkoilulla ei äitiä saa pirteäksi, jos kyse on siitä, ettei saa nukkua tarpeeksi.

Mun lapsella oli refluksi ja astma (on edelleen). Silti se rytmi ja ulkoilu oli nen keinot, millä jaksoi ja millä se selviytyminen parhaiten sujui.

Mies vielä matkatöissä, joskus jopa 7 viikkoa putkeen poissa.

Ja kyllä kuntoilu ja ulkoilu pitää sen valvoneenkin äidin kuntoa yllä. Samaten se, että siellä leikkipuistossa tai ulkona on edes muita ihmisiä.