tunnetteko yhtään tappajaa?

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 20:33"]Tunnen. Tappoi naisystävänsä. Olihan se shokki aluksi, mutta vuosien saatossa olin aika neutraali asian suhteen. Kunnes kuulin, että heti vapauduttua tuli käymään entiseen kotikaupunkiinsa ja hakkasi yhden illan jutun. En halua enää ikinä nähdä häntä.
[/quote]

Tässä oli motiivina alkoholi ja sairaalloinen mustasukkaisuus. Eli tosi paskat syyt, mutta kun se viinapiru iski, niin lopputulos oli surullinen.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 20:38"]

Voisitteko kertoa myös niitä motiiveja?

[/quote]

Motiivi on vain yksi puoli tarkastella asiaa. Ihmisillä voi olla ties millaista kaunaa toisiaan kohtaan, mutta valtaosa tyytyy pitämään asian tietonaan, jupisemaan asiasta läheisilleen tai korkeintaan soittamalla suutaan kohdehenkilölle. Vakava väkivalta on onneksi ymmärtääkseni melko harvinaista (ainakin perheen ulkopuolinen, sisäisen suhteen uutiset ovat olleet viime aikoina huolestuttavia). On kuitenkin niitä, jotka saattavat pienestäkin ärsykkeestä hermostua niin, että päätyvät raakaan väkivaltaan, joka johtaa usein kuolemaan. 

Mikä ero meissä siis on? Ei haukku haavaa tee on kulunut sanonta, mutta sinänsä se on totta, että sanallinen ottelu mahdollistaa pakenemisen, puolustautumisen ja jättää uhrinsa henkiin. 

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 20:45"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 20:28"]

Tunnen kaksi. Veljeni ja ystäväni on molemmat tappaneet ihmisen. Ovat istuneet tuomionsa. Minä olen tuntenut heidät jo ennen tekojaan, eikä suhtautumiseni pidemmän päälle muuttunut vaikka olin todella järkyttynyt alkuun. Tavallaan ajattelen, että samoja ihmisiä ne on kuin ennenkin, vaikka tekivätkin jotain niin hirveää. Ap, ihan mielenkiinnosta; miksi kysyit?

[/quote]

Hyi oksennus. Olet ihminen, jota en haluaisisi koskaan tavata tai tuntea. 
[/quote]
En kyllä minäkään sinua, kommentistasi päätellen. Ja mitä väärää minä olen tehnyt? Ollut hylkäämättä ystävän ja veljen. Joo. Ja hyvällä tuurilla ollut pelastamassa sinun tai läheisesi henkeä, ennen ensihoitajana, nykyään tehon sairaanhoitajana. Ja ajattele, mieheni voi opettaa lastasi koulussa!

Tunnen yhden hosupetterin, joka istui tapon yritystä. Tunnen myös miehen, jota tämä hosupetteri puukotti. Olivat siis yhdessä hosupetterin kämpillä ryyppäämässä ja tunteet kuumenivat. En ole kumpaakaan sen illan jälkeen nähnyt ihan vain siksi, että hitto mitä tolleroita. En muutenkaan herrojen seurassa aikaani viettänyt, olivat vain samaa porukkaa nuorempana.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 20:28"]

Tunnen kaksi. Veljeni ja ystäväni on molemmat tappaneet ihmisen. Ovat istuneet tuomionsa. Minä olen tuntenut heidät jo ennen tekojaan, eikä suhtautumiseni pidemmän päälle muuttunut vaikka olin todella järkyttynyt alkuun. Tavallaan ajattelen, että samoja ihmisiä ne on kuin ennenkin, vaikka tekivätkin jotain niin hirveää. Ap, ihan mielenkiinnosta; miksi kysyit?

[/quote]

En ymmärrä sua. Moni hylkää lähipiirinsä ja kaverinsa jo narkomanian takia. Mut joo.....

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 20:28"]

Tunnen kaksi. Veljeni ja ystäväni on molemmat tappaneet ihmisen. Ovat istuneet tuomionsa. Minä olen tuntenut heidät jo ennen tekojaan, eikä suhtautumiseni pidemmän päälle muuttunut vaikka olin todella järkyttynyt alkuun. Tavallaan ajattelen, että samoja ihmisiä ne on kuin ennenkin, vaikka tekivätkin jotain niin hirveää. Ap, ihan mielenkiinnosta; miksi kysyit?

[/quote]

En ymmärrä sua. Moni hylkää lähipiirinsä ja kaverinsa jo narkomanian takia. Mut joo.....
[/quote]
Ja sekö tarkoittaa että minunkin pitäisi hylätä läheiseni? Jännä tapa ajatella, minä pitäisin enemmän järjenvastaisena hylätä läheisen, mutta jokaisella on syynsä tehdä päätökset ja pelkän lopputuloksen kuultuaan ei toinen voi arvostella. Minun päätös on olla läheisteni kanssa. Ja ei tuo paljoakaan kerro minusta, kuten numero 16 ainakin oletti.

Kyllä. Asun kerrostalossa ja samassa talossa asuu tappaja. Hän asuu minua pari kerrosta ylempänä. Hän on tappanut yhden asukkaan talostamme joskus aikoinaan. (En ollut silloin vielä asunut siinä kerrostalossa, kun se tapahtui, mutta sain jälkeenpäin tietää) Tappaja on nyt jo varmaan yli 65v. Hän on ainakin tosi vanha. Yritän pysyä todella kaukana aina hänestä. En mene lähellekään häntä, en ikinä! :/

Isoisäni oli tappanut 20-30 ryssää Kansainvälisten Kovapanosammuntojen aikana.

Olen ylpeä hänestä.

Tunnen, asuu naapurissa. 

Tappoi joskus 60-luvulla isäpuolensa ja tämän kaverin. Istui tuomionsa ja ollut siitä lähtien ihan mallikansalainen.

Olihan se tieto aika yllätys, mies kun ei vaikuta yhtään tappajalta. Mutta noin muutoin oma suhtautumiseni ei muuttunut mitenkään.

Tunnen kaksi. Veljeni ja ystäväni on molemmat tappaneet ihmisen. Ovat istuneet tuomionsa. Minä olen tuntenut heidät jo ennen tekojaan, eikä suhtautumiseni pidemmän päälle muuttunut vaikka olin todella järkyttynyt alkuun. Tavallaan ajattelen, että samoja ihmisiä ne on kuin ennenkin, vaikka tekivätkin jotain niin hirveää.

Ap, ihan mielenkiinnosta; miksi kysyit?

Tunnen ja tunnen... tiedän ainakin.. ei oltu tekemisissä vuosiin ennen hänen tekoaan eikä olla sen jälkeenkään. Uutinen ei tullut yllätyksenä

Kyllä tunnen, eikä suhtautuminen ole muuttunut. Voisin hyvin istua heidän kanssaan nykyäänkin iltaa.

En, mutta naapurin vanhin poika oli taparikollinen ja pari pahoinpitelytuomiota. Asuttiin pienessä kirkonkylässä, talojen välillä ehkä 50 metriä. Pikkuveli oli ikäiseni ja leikkikaveri, heillä oli n. 10 vuoden ikäero. Muutti naapurista muualle samaan kirkonkylään joskus kun olin lukioikäinen, välillä kävi istumassa tuomioita. Ei kai se ihan terve ollut, perheessä oli vielä yksi poika, joka oli ihan tavallinen myös ja aika tavallinen perhe. 

Tunnen. Tappoi naisystävänsä. Olihan se shokki aluksi, mutta vuosien saatossa olin aika neutraali asian suhteen. Kunnes kuulin, että heti vapauduttua tuli käymään entiseen kotikaupunkiinsa ja hakkasi yhden illan jutun. En halua enää ikinä nähdä häntä.