Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ongelma (ihastuminen)
04.10.2014 |
Kun erittäin harvoin ihastun oikein todella oikeasti, se tekee minusta tunarin. Tai lähinnä toimintakyvyttömän. Punon kyllä hyvin nokkeliakin sotasuunnitelmia kohteeni myönteisen ja erityisen huomion saamiseksi, järkkään ovelasti tilanteita nähdä, mutta menen _niin_ lukkoon. Sellaisten seurassa, joilla ei ole mulle niin suurta merkitystä, olen jopa rento ja suulaskin.
Siis mitä helvettiä voin tehdä tällaisen ongelman kanssa. Mulla se menee lähinnä niin, että jään lähes lumoutuneena katsomaan tätä ihmistä, enkä todellakaan osaa olla ns. normaali ja sujuvasanainen. Tuskin lopulta uskallan katsoakaan, vaikken muuta tajua ympäristössä olevankaan, en kai tiedä kuinka edes hengittää... Katson vaikkapa kuinka hän liikuttaa kättään, kuinka se käsi... kuinka upean hyvä ryhti hänellä on, kuinka ihana valoisa energia hänessä on (kuulostaa hörhöltä, uskon)... Tätä en pilaa! Millä teen itsestäni kerrankin sellaisen, että kohde alkaa ihan vimmoissaan haluta minua, eikä luovuta vaikka aluksi olenkin tällainen. VAIN aluksi. Vaikuttaa siltä, ettei pidä minua ainakaan luotaantyöntävältä. Apua. Ja kyllä, taannun teiniksi, en nyt siltikään mene toisaalle, vaan kysyn täältä! :)
Kommentit (28)
Ja mies on samassa työpaikassa, ei kuitenkaan tehdä töitä yhdessä, eri osastolla hän. Sekin estää aloitteen teon, en kestäisi jos töissä kaikki saisivat tietää ihastuksestani. Taidan olla kyllä jo rakastunut.
20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa kun on kohtalotovereita! Tää on ihan kamalaa :( Haluais niin paljon koskettaa toista muttei voi :(
Kun kohtalo jotenkin kuljettaisi meidät yhteen. Perhettä häneltä en ala rikkomaan vaikkei kovin onnelliselta vaikutakaan. Ehkä joskus...
no lue se kutosen viesti!!!! Sitä sitten.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:31"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:30"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:22"]
Ujuta sille joku lappunen missä on sun puhelinnumero, silloin sun ei tartte puhua sille. Aika ala-aste-tyyliä mut kuitenkin söpöä :)
[/quote]
Oikeasti voisin harkitakin tätä, mitä menetänkään! :) Jos se olisi aivan huono siirto, niin onneksi en asu millään pikkupaikkakunnalla. Tuskin törmäisimme enää.
Ja nro:lle 6: ei sun sitä tarvitsekaan ymmärtää, mutta niin se vaan on.
ap
[/quote]
Kokeile :)
[/quote]
Se olisi kyllä ihan hullua! Mutta entä sitten.
ap
[/quote]
Pystyttekö te olemaan ihan rentoja porukassa jossa ihastus on ja keksittekö jutun aiheita? Vai oletteko mieluiten hiljaa? Entä kaksin kuinka käyttäydytte sinä ja ihastuksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 19:10"]Pystyttekö te olemaan ihan rentoja porukassa jossa ihastus on ja keksittekö jutun aiheita? Vai oletteko mieluiten hiljaa? Entä kaksin kuinka käyttäydytte sinä ja ihastuksesi?
[/quote]
Kahdestaan juttelen aika paljon, mutta porukassa en juurikaan puhu.
Täällä on ihan samanlainen mies. Sanoisin, että siinä tilanteessa auttaa ainoastaan naisen erittäin aktiivinen ote lähestymisyrityksissä. Vain siten selviää tuleeko jatkoa. Mies joko pikku hiljaa rentoutuu ja homma etenee, tai sit pelimies hoitaa homman omalla tavallaan ja se siitä, tai saat ehkä hyvinkin asiallisen torjunnan, mutta sehän on lopulta alku uudelle ja eteenpäinmenoa.
Alue: Aihe vapaa
Mulla ihan sama ongelma!! En kestä tätä :( Ja ihastuksen kohde taitaa olla ihan yhtä ujo kuin minäkin, Lisäksi koen olevani "alakynnessä" koska olen vähän vanhempi ja mies on vaan niin perhanan ihana (ainakin mun mielestä) Aah mitä tekisikään että saisin hänet...