48v mies kuoli leukemiaan muutamassa päivässä!
Satakunnan kansan päätoimittajan nekrologi oli tän päivän Hesarissa ja jo aiemmin ihmetyttänyt asia uutisessa selvisi - leukemia oli todellakin havaittu vain muutama päivä ennen, otettu mies heti sairaalaan ja kuollut samalla viikolla.
Onko tässä tapauksessa kyse siitä, että mies ei ole käynyt missään terveystarkastuksissa / verikokeissa vuosiin vai voiko leukemia yllättää kuinka nopeasti? Aika pelottavaa, varsinkin kun yhdellä sukulaisellakin on just havaittu sama tauti.
Kommentit (47)
Tuttavalla hoidettiin kovia __kipuja vaikka miten ja kun lopulta ei muuta keksitty, laitettiin kuvauksiin. Löytyi pitkällle levinnyt __syöpä. Eikä edes ollut tuon syövän riskiryhmää. En tarkenna, kun en halua että tunnistetaan. Tosi nopeasti sitten meni, kun ei enää ollut mitään tehtävissä.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 10:42"]
Rehellisesti sanottuna Mieluummin lähtisin tuolla tavalla kuin että riutuisin vuosia syövän kanssa.
[/quote]
Tiedä häntä... Juuri leukemiapotilaan elämän viimeistä viikkoa livenä todistaneena täytyy sanoa, että kuoleminen näytti olen kovaa työtä. Tai ei kai se itse kuolemahetki, mutta sitä edeltäneet päivät, kun on keuhkokuume, hengitys todella raskasta ja kuume huitelee +40-41 asteessa eikä laske enää millään. Siinä sitten mietittiin, että kauanko sydän jaksaa tuossa tilanteessa ja se jaksoi monta päivää. Sairaalassa sanottiin silloin, että sydämen kestävyys ratkaisee ajan eikä kukaan kestä sellaista kuumetta ja hengittämistä hirveän kauan. Oli kyllä ikävää katsoa sitä loppupäivien kamppailua, vaikka kivut kai sinänsä saatiinkin aika hyvin pois. En todellakaan toivoisi samaa kohtaloa itselleni. Tukehtuminen on yksi suurimmista peloistani ja tuossa juuri näytti siltä, että potilas varmaan tukehtuu jossain vaiheessa.
t. se jonka lähisukulainen kuoli AML:ään
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 17:20"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 10:42"]
Rehellisesti sanottuna Mieluummin lähtisin tuolla tavalla kuin että riutuisin vuosia syövän kanssa.
[/quote]
Tiedä häntä... Juuri leukemiapotilaan elämän viimeistä viikkoa livenä todistaneena täytyy sanoa, että kuoleminen näytti olen kovaa työtä. Tai ei kai se itse kuolemahetki, mutta sitä edeltäneet päivät, kun on keuhkokuume, hengitys todella raskasta ja kuume huitelee +40-41 asteessa eikä laske enää millään. Siinä sitten mietittiin, että kauanko sydän jaksaa tuossa tilanteessa ja se jaksoi monta päivää. Sairaalassa sanottiin silloin, että sydämen kestävyys ratkaisee ajan eikä kukaan kestä sellaista kuumetta ja hengittämistä hirveän kauan. Oli kyllä ikävää katsoa sitä loppupäivien kamppailua, vaikka kivut kai sinänsä saatiinkin aika hyvin pois. En todellakaan toivoisi samaa kohtaloa itselleni. Tukehtuminen on yksi suurimmista peloistani ja tuossa juuri näytti siltä, että potilas varmaan tukehtuu jossain vaiheessa.
t. se jonka lähisukulainen kuoli AML:ään
[/quote]
...ALL:ään. Typo...
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 19:17"]
Varsinainen kuolinsyy oli tässä päätoimittajan tapauksessa kuulemma aivoverenvuoto. En tiedä johtuiko se sitten leukemiasta.
[/quote]
Eikö leukemia nimenomaan aiheuta verenvuotoja?
Tiedän ainakin yhden tapauksen, jossa leukemia löydettiin, kun verta alkoi tulla lakkaamatta nenästä. En tiedä, miten siinä tapauksessa kävi sitten.
Muutama vuosi sitten yksi italialainen tenniksenpelaaja, Federico Luzzi, tuupertui kesken ottelun ja kuoli muutaman päivän päästä akuuttiin leukemiaan. Oli 28-vuotias.
Pelottava ajatushan se on kieltämättä... siis että sairaus voi iskeä noin yllättäen. Käsittääkseni Luzzi oli pelannut sitä ennen ihan normaalisti tennistä, ei edes ollut mitenkään "flunssainen" olo.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 10:45"]Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän. Siksi pitäisi ELÄÄ nytkun vielä voi.[/quote]
Näinhän se on. Ajatusleikkinä voi toki miettiä, miltä yhteiskunta näyttäisi, jos kaikki eläisivät kuin "viimeistä päivää" ja "unelmiaan toteuttaen". Itse en osaa sanoa olisiko maailma ihanampi paikka vai pelkkää kaaosta.
Aivoverenvuoto saattoi johtua veren suuresta valkosolujen (leukemiasolujen) määrästä. Jos veressä on diagnoosivaiheessa jo suuri määrä leukemiasoluja, ne tukkivat verenkiertoa ja yleisimmät oireet siitä ovat hapenpuute, hengenahdistus ja aivoverenvuodot.
Minulla todettiin vuona 2000 akuutti leukemia tyyppiä AML ja vielä erittäin harvinaisella kromosomimuutoksella, johon ainoa hoitokeino oli luuydinsiirto. Se tehtiin HYKSissä vielä samana vuonna. Rankat hoidot ja olin aika lähellä kuolemaa, mutta kun käänteishyljintäreaktiotkaan eivät ollet tappavia, niin tässä sitä vieläkin palloillaan.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 19:17"]
Varsinainen kuolinsyy oli tässä päätoimittajan tapauksessa kuulemma aivoverenvuoto. En tiedä johtuiko se sitten leukemiasta.
[/quote]
No, äitini kuoli akuuttiin leukemiaan, välitön kuolinsyy oli aivoverenvuoto. Se johtuu usein siitä, että verisolut ovat lisääntyneet jo niin holtittomasti, että näin selkokielellä sanottuna, eivät mahdu enää suoniin ja siitä syntyy tuo aivoverenvuoto.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 10:36"]
leukemioita on useammanlaisia ja verisyöpiä vielä useammanlaisia. Akuutti leukemia etenee nopeasti ja alkuvaiheessa sen oireet ovat sellaiset, että ne voi sekoittaa niin miljoonaan muuun flunssaan ja stressiin ja muuhun väsymykseen, että dg viivästyy. Mut ei se tarkoita, että sun sukulaisella kävisi samoin.
[/quote]
Verisyöpä on ns. kansanomainen nimitys leukemialle. Leukemioita neljää eri tyyppiä, kroonisia ja akuutteja ja niitä kumpaakin on kahta eri tyyppiä, lymfaattinen ja myeeloinen leukemia eli neljä erilaista alatyyppiä.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 16:27"]
Minulla todettiin vuona 2000 akuutti leukemia tyyppiä AML ja vielä erittäin harvinaisella kromosomimuutoksella, johon ainoa hoitokeino oli luuydinsiirto. Se tehtiin HYKSissä vielä samana vuonna. Rankat hoidot ja olin aika lähellä kuolemaa, mutta kun käänteishyljintäreaktiotkaan eivät ollet tappavia, niin tässä sitä vieläkin palloillaan.
[/quote]
Ihana kuulla tuo! Onneksi olet toipunut.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 10:38"]Monet syövät ovat salakavalia. Eivät oireile välttämättä muuten kuin epämääräisinä yleisoireina (väsyttää jne.) ja sitten onkin jo liian myöhäistä hoitaa tai kuolema iskee yllättäen. Tiedän montakin, jotka joko eivät ole ehtineet saada diagnoosia tai ovat eläneet diagnoosin saatuaan pari viikkoa-pari kuukautta. Tietenkin on sitten myös näitä peräkylän mummoja ja pappoja, joilla on syöpäkasvain jo puhkaissut rinnan tai maksa paisunut rantapallon kokoiseksi mutta lääkäriin ei vaan lähdetä.
[/quote] näin valitettavasti on ja itselläkin muutamia työkavereita jonka syöpä vei parissa kuukaudessa.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 17:04"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 19:17"]
Varsinainen kuolinsyy oli tässä päätoimittajan tapauksessa kuulemma aivoverenvuoto. En tiedä johtuiko se sitten leukemiasta.
[/quote]
Varsinaisia lääkäreitä täällä taas..
Akuutin leukemia yleisin kuolinsyy on verenvuoto, joka usein on myös esimerkiksi aivoissa. Akuutti leukemia kehkeytyy parissa päivässä ja hoitamattomana siihen kuolee kahden viikon sisään.
[/quote]
Kukaan ei ole täällä itseään lääkäriksi väittänytkään.
Minun paras kaverini menehtyi 5v sitten leukemiaan 11-vuotiaana. Leukemia ei iske vain vanhempiin ihmisiin, aikuisiin. Ainoat oireet ennen leukemian löytämistä oli väsymys. Jaksoi taistella muutaman viikon diagnoosin saamisesta, mutta sitten väsyi ja jätti tämän elämän taakseen. Ikävä on yhä.
t. 16v
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 10:45"]Työkaverin äiti meni viikossa saatuaan akuutin leukemian diagnoosin.
Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän. Siksi pitäisi ELÄÄ nytkun vielä voi.
[/quote]
Tämä.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 17:20"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 10:42"]
Rehellisesti sanottuna Mieluummin lähtisin tuolla tavalla kuin että riutuisin vuosia syövän kanssa.
[/quote]
Tiedä häntä... Juuri leukemiapotilaan elämän viimeistä viikkoa livenä todistaneena täytyy sanoa, että kuoleminen näytti olen kovaa työtä. Tai ei kai se itse kuolemahetki, mutta sitä edeltäneet päivät, kun on keuhkokuume, hengitys todella raskasta ja kuume huitelee +40-41 asteessa eikä laske enää millään. Siinä sitten mietittiin, että kauanko sydän jaksaa tuossa tilanteessa ja se jaksoi monta päivää. Sairaalassa sanottiin silloin, että sydämen kestävyys ratkaisee ajan eikä kukaan kestä sellaista kuumetta ja hengittämistä hirveän kauan. Oli kyllä ikävää katsoa sitä loppupäivien kamppailua, vaikka kivut kai sinänsä saatiinkin aika hyvin pois. En todellakaan toivoisi samaa kohtaloa itselleni. Tukehtuminen on yksi suurimmista peloistani ja tuossa juuri näytti siltä, että potilas varmaan tukehtuu jossain vaiheessa.
t. se jonka lähisukulainen kuoli AML:ään
[/quote]
Ei kukaan tuota pidä varmaan ensisijaisena tai mukavana tapana kuolla, mutta olen ensimmäisen kommentoijan kanssa samaa mieltä. Mielummin se muutama päivä kun monta vuotta kovia kipuja ja huonoa elämänlaatua. Ei näistä asioista tarvi alkaa kilpailemaan
Tuttavani kuoli akuuttiin leukemiaan alle viikko diagnoosista. Itse käveli lääkärille.
Hoidot kerittiin aloittaa.
Isäni otettiin 90-luvulla hoitoon sairaalaan keuhko-ongelmien vuoksi. Syöpää ei edes epäilty. Hän kuoli sairaalassa neljän päivän kuluttua, kun keuhkot lakkasivat toimimasta.
Vasta ruumiinavauksessa selvisi, että hänellä oli ollut keuhkosyöpä. Hän oli käynyt edellisen vuoden aikana usemman kerran tutkimuksissa keuhkovaivojen vuoksi, mutta syöpää ei missään vaiheessa havaittu, ei edes neljän viimeisen päivän aikana sairaalassa.
En tiedä ovatko tutkimusmenetelmät 20 vuodessa kehittyneet.
Meidän yksi perhetuttava kuoli syöpään (joku mahasyöpä) niin, että hakeutui sairaalaan keskiviikkona kovien mahakipujen vuoksi jolloin syöpä diagnosoitiin. Hän kuoli kaksi päivää myöhemmin, perjantaina.
Espoossa kuoli teini-ikäinen tyttö viime vuonna leukemiaan samalla tavalla. Edellisenä päivänä terveyskeskukseen, seuraavana päivänä kuollut.