Antakaa vinkkejä lapsen tapaamisasioita koskien

Olemme exäni kanssa eronneet jo raskausaikana. Exä on ollut alusta saakka mukana vauvan elämässä, lähinnä pari kolme kertaa viikossa iltaisin muutaman tunnin. Paikalla ollessaan on kyllä hyvä isä, muttei tahdo käsittää ettei lapsi häntä osaa pitää isänä (lapsi on reilu puolivuotias) termin varsinaisessa merkityksessä vaan vähän vierastaa ja sitten on ihan kaveria, käyttäytyy siis kuten kenen tahansa muunkin (poislukien äiti) seurassa. Exäni on myös sanonut ettei lapsi ole hänen "arvojärjestyksessään" ensimmäisenä, vaan ensimmäisenä tulee uusi parisuhde ja vasta sitten tämä lapsi. Exä kuitenkin samalla maalailee kuvia mielessään miten voisi aloittaa jo yökyläilyt yms ja paasaa minulle suosituksista ("suositushan on, että lapsi voi vuoden ikäisenä aloittaa yökyläilyt joka viikonloppu"), muttei kuitenkaan halua (tai ehdi) nähdä lasta useammin kuin tuon 2-3 kertaa viikossa (useimmiten kaksi). Itselläni ei ole missään nimessä mitään sitä vastaan, että ex ja lapsi viettävät aikaa keskenään ja se on minusta hienoa, mutta silti välillä tuntuu että ex haluaisi syödä vain sokerit pohjalta ja unohtaa sen kaiken muun. Eli tahtoo lapsen luokseen mutta samalla sanoo, ettei lapsi ole ykkösenä eikä ole valmis tapaamaan lasta useammin vaikka se tarkoittaisi, että lapsi ehkä tunnistaisi isänsä paremmin. Syyttää siis välillä minua siitä, etten anna lasta vielä pidemmille reissuille, vaikka lapsi selkeästi vierastaa.
Miten tällaisessa tilanteessa voisi toimia fiksusti? En tahdo vahingoittaa isäsuhdetta mutta en myöskään halua lapselle tunnetta, ettei hän ole tärkeä tai että hän joutuisi menemään äidistään erikseen, verbin "joutua" tilalle haluaisin mieluummin "päästä". Apuja? :(