Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko inhimillistä eli "ok" käytöstä"?

Vierailija
02.10.2014 |

Mies on yleensä rauhallinen mutta välillä kihahtaa, ja sitten perustelee työstressillä tai kun me (minä ja lapset) oltiin sitä ja tätä.... Ja minä en saisi kuulemma tilanteista enää jälkeenpäin puhua vaan pitäisi aina antaa asian olla, mies sanoo että on se kumma kun mulle jää levy päälle ja vauhkoan hänelle vaikka hän on jo tilanteesta rauhoittunut. Mutta siis, mies saattaa suuttua ja huutaa naama punaisena mulle tai lapsille, uhata että hän lähtee kokonaan jos homma ei toimi tai että pitääkö suuttua oikein kunnolla (mitä se sitten tarkoittaa?) tai että kohta palaa pinna kunnolla (ja siis tilanteessa jo huutaa naama punaisena). Siis näitä ei ole usein mutta joskus, ja aina jälkikäteen sanoo että töissä oli niin huono päivä, ei kestänyt enää kotona tilanteita. Ikävintä, ettei koskaan saisi puhua jälkikäteen, pitäisi unohtaa tai lähes syyttää mua tai lapsia. Onko teillä muilla tällaista, voiko tällaisen kanssa elää vai onko liian paha lapsille, kyllähän he säikähtävät. Myöhemmin mies yleensä samana iltana on jo lempeämmin lapsille.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
02.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pyytääkö hän koskaan anteeksi sinulta ja lapsilta?

Vierailija
2/10 |
02.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

JSSAP! JA HETI!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
02.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tavallaan sanoo että ei olisi pitänyt, mutta samalla huomaa että oikeuttaakin käytöksensä ja ettei saisi enää puhu siitä. Multa ei pyydä koskaan anteeksi. Lapsille saattaa sanoa että isi oli vähän äkäinen ei ollut tarkoitus..

Vierailija
4/10 |
02.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole. Raivarista pitää ottaa itse vastuu, eikä syyttää siitä teitä tai työstressiä. Miehellä varmasti on stressiä, mutta aikuisena ihmisenä hänen pitää hallita sitä vaikuttamalla työhönsä ja siitä selviytymiseen. On väärin oksentaa pahaa oloaan muiden päälle. Sitä ei pidä sietää vaan on laitettava rajat, voitte esimerkiksi poistua ulkoilemaan tai jotakin, tai pyytää että mies menee itse lenkille rauhoittumaan.

Vierailija
5/10 |
02.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä suostu tuollaiseen. Miehesi käyttäytyy uhkaavasti teitä kohtaan ja hänen pitäisi hakea apua tilanteeseen. Varaa aika perheneuvolaan ja mene sinne yksin puhumaan tilanteesta. Voit kertoa myös miehellesi ja sanoa, että aiot mennä sinne puhumaan tilanteesta, koska hänen käyttäytymisensä niissä tilanteissa ahdistaa sinua. Ehkä mies haluaa lähteä mukaan. Jos ei anna sinun mennä, niin sitten kannattaa lähteä lasten kanssa mummolaan vähäksi aikaa ja sanoa, että takaisin ette aio tulla, ennen kuin mies oppii purkamaan stressiään muilla keinoin. Tuollainen ei itsestään muutu parempaan suuntaan vaan menee pikkuhiljaa pahemmaksi. Hae apua nyt ja puhu tilanteesta jollekin luotettavalle ystävälle. Tsempit.

Vierailija
6/10 |
02.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 20:55"]

JSSAP! JA HETI!

[/quote]

miksi näin raju kannanotto, perusteletko mulle enemmän? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
02.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huolestuttavina on ettei mies ymmärrä itse katua, pyydä aidosti anteeksi. Jos ymmärtäisi, olisi mahdollisuuksia mutta näin ainoastaan hyvin huolestuttavaa. Tuollaisen epävakaan ja uhkaavan lapsuudenko annatte lapsillenne?

Vierailija
8/10 |
02.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 20:51"]

Mies on yleensä rauhallinen mutta välillä kihahtaa, ja sitten perustelee työstressillä tai kun me (minä ja lapset) oltiin sitä ja tätä.... Ja minä en saisi kuulemma tilanteista enää jälkeenpäin puhua vaan pitäisi aina antaa asian olla, mies sanoo että on se kumma kun mulle jää levy päälle ja vauhkoan hänelle vaikka hän on jo tilanteesta rauhoittunut. Mutta siis, mies saattaa suuttua ja huutaa naama punaisena mulle tai lapsille, uhata että hän lähtee kokonaan jos homma ei toimi tai että pitääkö suuttua oikein kunnolla (mitä se sitten tarkoittaa?) tai että kohta palaa pinna kunnolla (ja siis tilanteessa jo huutaa naama punaisena). Siis näitä ei ole usein mutta joskus, ja aina jälkikäteen sanoo että töissä oli niin huono päivä, ei kestänyt enää kotona tilanteita. Ikävintä, ettei koskaan saisi puhua jälkikäteen, pitäisi unohtaa tai lähes syyttää mua tai lapsia. Onko teillä muilla tällaista, voiko tällaisen kanssa elää vai onko liian paha lapsille, kyllähän he säikähtävät. Myöhemmin mies yleensä samana iltana on jo lempeämmin lapsille.

[/quote]

Täällä se on nainen joka tuota harrastaa, lapsia ei tosin onneksi ole. Työstressi tai muut murheet kaatuu lähes poikkeuksetta minun niskaan jostain täysin turhasta aiheesta väkisin väännettynä itkupotkuraivarina. Pyytelee kyllä anteeksi jälkeenpäin, mutta mielestään naisilla on oikeus huutaa ja kiukutella koska nainen. Asiasta huomauttaminen päätyy yleensä uuteen huutokonserttiin ja annapa jos erehdyt itse vähän ääntä korottamaan niin siitä vasta soppa syntyy.

Nykyään yleensä totean vain, että keskustellaan sitten kun se onnistuu huutamatta ja lähden lenkille tms, mutta tuo ei tietysti lasten kanssa onnistu. 

Välillä tuntuu tosi väsyttävältä olla parisuhteessa kiukuttelevan pikkukakaran kanssa kun ikää on kummallakin kuitenkin jo päälle 40, mutta toisaalta vaakakupissa kuitenkin painaa nuo hyvät puolet enemmän, kun ei tuo kuitenkaaan ole jokapäiväistä. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
02.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tökeröä, todella kehittymätöntä perustella käytöstä työpaineilla tai perheellä. Vastuu on vain miehellä itsellään ja syy käytökseen hänen korvien välissä. Minäkin huolestun eniten, ettei ymmärrä edes pyytää anteeksi eikä käsitellä käytöstään, ei voi näin ollen kehittyäkään ihmisenä. 

Vierailija
10/10 |
02.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä taas niin, että mies oli pääsääntöisesti joko yrmy tai sitte tiukoissa paikoissa ärähtelijä, huutaja. Nyt keskenään lasten kanssa elämämme on tasoittunut ja rauhoittunut, koska ei tarvitse olla varpaillaan toisen vuoksi kun kuitenkaan vaikeissa hetkissä hänestä ei ollut meille tueksi, päinvastoin. Minulle viimeinen pisara oli, kun yksi lapsistamme sanoi suoraan pelkäävänsä välillä isää. Sellaista ei soisi kenenkään pienen ihmisen tuntevan. Nyt meillä on elämä tasoittunut lasten kanssa, on tavallisia arkipäiviä ilman muurempia surkutteluja ja sitten on vapautunutta naurua, myös niitä raskaita hetkiä mutta ne ilman yhdenkään aikoisin hermonsa menettämistä ja huutamista.. Surullista tässä on se, ettei miehestä ollut turvalliseksi isäksi ja vastuunjakajaksi, yhäkin suren sitä, mutta sillä en voinut minkään että lasten isä valitsi sellaisen käyttäytymisen. Viimeiseen asti kannataa yrittää eli hakea apua eri tahoilta, ja seurata ottaako miehesi vastuun ja kehittää käytöstään vai jättäytymällä tuolle linjalle, sitten et voi lasten kanssa minkä. Toivotaan, että miehesi olisi fiksumpi kuin oma exäni oli.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kahdeksan neljä