Annatko kumppanisi kohdella sinua huonosti sen vuoksi, että hän on masentunut?

Vai kohteleeko kumppanisi sinua huonosti, koska olet masentunut?

Masennuksesta ei ole omakohtaista kokemusta, mutta Al-Anonista tiedän, että alkoholistien puolisoillah on usein ongelmana, että toisen järkyttävä käyttäytyminen selitetään sairaudella, ja samalla sitä altistaa itsensä järkyttävälle käyttäytymiselle ja jopa silmittömälle väkivallalle. Tämä on eräs pirullisimmista mekanismeista, joilla addiktio vaikuttaa addiktin läheisiin.

Olettaisin, että vakavaan ja pitkäkestoiseen masennukseen voi liittyä samanlaisia piirteitä.

Itse joustin mielestäni liikaa kun mieheni oli masentunut. Tuntui että se heikensi keskinäistä kunnioitusta ja rakkautta ja jopa ylläpiti tai mahdollisti miehen masennusta (ei ollut tarvetta hakea apua tai tehdä asialle mitään). Jos mieheni vielä masentuu uudelleen, toivon että osaan asettaa selvemmät ja itseäni kunnioittavat rajat sille miten minulle saa puhua ym, ja ottaa etäisyyttä mieheen tarpeen mukaan. Tukena oleminen ei tarkoita sulkykuppina olemista tai aikuisen ihmisen holhoamista.

Miksi ajattelet masentuneen kohtelevan ketään huonosti?

Eihän masentunut ole tyytymätön muihin ihmisiin, vaan ainoastaan itseensä.

Vastasin tuon, että ei anna oikeutta kaltoinkohtelulle ja tällä tarkoitan oikeasti noita, mitä luettelit. Sen verran tulen tottakai myöden, että ei voi vaatia samanlaista jaksamista ja aloitekykyä jne. kuin terveeltä

Vierailija kirjoitti:

Vastasin tuon, että ei anna oikeutta kaltoinkohtelulle ja tällä tarkoitan oikeasti noita, mitä luettelit. Sen verran tulen tottakai myöden, että ei voi vaatia samanlaista jaksamista ja aloitekykyä jne. kuin terveeltä

Joo, vaikea pitää kaltoinkohteluna sitä, ettei jaksa lähteä lenkille entiseen malliin.

Kellään, siis yhtään kenelläkään ei ole oikeutta käyttää henkistä tai fyysistä väkivaltaa itseäni kohtaan, enkä sitä siedäkkään. Ja toivon samaa myös toiseen suuntaan, jos itse jostain syystä käyttäydyn rumasti niin haluan että siitä sanotaan heti ja suoraan.

Masennus voi viedä kyvyn osallistua parisuhteeseen.  Parisuhteeseen osallistuminen vaatii mm. sitä, ettei raivoa tai pidä mykkäkoulua. Jos tuohon ei pysty, pitäisi itse ymmärtää erota.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajattelet masentuneen kohtelevan ketään huonosti?

Eihän masentunut ole tyytymätön muihin ihmisiin, vaan ainoastaan itseensä.

Masentunut voi kohdella kumppania huonosti samoista syistä kuin ei-masentunut, ihmisen persoonaan vaikuttavat muutkin tekijät kuin mieliala.

Tekisi mieli sanoa, että en tietenkään anna. Mutta minulla on taipumus yrittää parantaa miehiä rakkaudellani, ja olen sietänyt paljon pahempaakin (mm. väkivaltaa) aikaisemmissa suhteissa.

Toimin itsekin väärin välillä huonolla päällä olessa. Kokoajan pyrin parempaan.

Mies toimii myös.

Lapsuuden perheessä nahisteltiin myös.

Pyritään toki rauhaan, mutta välillä on erimielisyyksiä. Enenemissä määrin vähemmän, kun ollaan opittu toistemme tavat.

Käsitämme kielen eri tavalla ja tulkitsemme sitä jokainen kuten haluamme.

Yli 50% avioliitoista päättyy eroon. Osa luovuttaa liian helpolla ja menee korjaamaan asioita uuteen suhteeseen, joita olisi voinut korjata vanhassa suhteessa.

Moni luovuttaa, vaikka haasteista yhdessä yli pääseminen vahvistaa suhdetta.

En hyväksy huonoa kohtelua keneltäkään, oli tämä täysin terve tai sairas ihan millä tavalla tahansa. Minun kanssani ei ole kenenkään pakko olla, joten jos ei ilman raivoamista tai mykkäkoulua pysty olemaan, kannattaa olla yksin tai etsiä alistuvampi kumppani.

Sellaisen suhteen saat, millaisen hyväksyt.

Vierailija kirjoitti:

Käsitämme kielen eri tavalla ja tulkitsemme sitä jokainen kuten haluamme.

Yli 50% avioliitoista päättyy eroon. Osa luovuttaa liian helpolla ja menee korjaamaan asioita uuteen suhteeseen, joita olisi voinut korjata vanhassa suhteessa.

Moni luovuttaa, vaikka haasteista yhdessä yli pääseminen vahvistaa suhdetta.

Vaikeudet eivät tutkitusti vahvista vaan heikentävät suhdetta. Se, että on aikaisemmin oltu eron partaalla tai jopa erottu hetkellisesti ja palattu sitten yhteen, on kaikkein voimakkain parisuhteen päättymistä ennustava tekijä.

Kolmannes sanoo, että sallisi jonkinlaista kaltoinkohtelua. Missä ne rajat teillä menevät?

Kyllä annoin, kunnes otin asian puheeksi. Hän pyysi anteeksi ja suhde parani masiksesta huolimatta.

Miksi antaisin siimaa? Olen itsekin ollut masentunut, ja silti onnistuin olemaan muita kohtaan vähintäänkin asiallinen. Kyllä räyhääminen ja tylyttäminen on ennen kaikkea luonnevika.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitämme kielen eri tavalla ja tulkitsemme sitä jokainen kuten haluamme.

Yli 50% avioliitoista päättyy eroon. Osa luovuttaa liian helpolla ja menee korjaamaan asioita uuteen suhteeseen, joita olisi voinut korjata vanhassa suhteessa.

Moni luovuttaa, vaikka haasteista yhdessä yli pääseminen vahvistaa suhdetta.

Vaikeudet eivät tutkitusti vahvista vaan heikentävät suhdetta. Se, että on aikaisemmin oltu eron partaalla tai jopa erottu hetkellisesti ja palattu sitten yhteen, on kaikkein voimakkain parisuhteen päättymistä ennustava tekijä.

Meillä ei, koska rakkautta oli vaikeuksista huolimatta.