Lue keskustelun säännöt.
28v eikä ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa/asunut toisen kanssa
29.08.2021 |
Mitä mieltä? Mitäköhän potentiaalinen tuleva kumppani miettii tästä.
N28
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Ei mua ainakaan haittaa paitsi että mä oon samassa tilanteessa. Kämppäkaveri on ollut(jos sitä edes lasketaan) ja yks alle vuoden suhde mut siihen se jääkin.
M29
Kuten jo ketjun ensimmäisessä vastauksessa sanottiin niin tämä on nykyään yleistä. Nuoret vaan tuppaavat peilaamaan omaa elämäänsä omien vanhempiensa nuoruuteen tai menneen maailman meininkihin missä pariutuminen oli kovin erilaista kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eiköhän niitä käytöstapoja, toisen huomiomista jne opi muutenki kuin pariauhteen kautta?
Ja eikö päättyneet suhteet kerro siitä että sitä kommunikointia, toisen huomioimista ynnä muita parisuhdetaitoja ei opittu?"
Ilman muuta on parempi, ettei ole valinnut niitä jännämiehiä, joille täytyy hakea lähestymiskieltoa. Parempi on aina katsoa kuin katua. Nytkin oli uutinen, että ex-kumppani oli viiltänyt ristikon selkään ja raiskannut...
En mäkään ole ikinä ollut minkäänlaisessa parisuhteessa, siis en sellaisessa ”tapailusuhteessakaan”.
Jotain ns. juttua ollut välillä jonkun kanssa, mutta harvoin.
Olen miettinyt, että voisin olla vaikka koko elämäni yksin ts. sinkkuna.
Haluaisin varmaan jossain vaiheessa ehkä vauvan, mutta eihän siihen tarvitse parisuhdetta.
T: myös N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vähän mistä vinkkelistä katsoo. Itsestäni on hassua ajatella kun kaveri eleli kolmekymppiseksi kimppakämpässä toisen naisen kanssa (ulkomailla tosin). Itse sain esikoisen 28v ja asunut kumppanin kanssa tuolloin 8v yhdessä.
Minä aloitin 26-vuotiaana vakavan parisuhteen ja viime vuonna, juuri 28-vuotiaana, muutimme miehen kanssa yhteen. Tätä ennen en ole koskaan asunut yhdessä puolison kanssa.
Se, ettet ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa ei tee sinusta yhtään sen huonompaa ihmisistä. Jos viihdyt nykyisessä elämäntilanteessasi, se on tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään, kaverin kanssa asustelin kouluaikana, mutta en muuta. Kannattaako ylipäätään ryhtyä parisuhteeseen, saati asua saman katon alla? Myös 28v - M28
Vierailija kirjoitti:
En minäkään, kaverin kanssa asustelin kouluaikana, mutta en muuta. Kannattaako ylipäätään ryhtyä parisuhteeseen, saati asua saman katon alla? Myös 28v - M28
Mä en ymmärrä miksi märehtiä tällaista asiaa? Se on kyllä ihan asenteestakin kiinni. Jos on pahasti sitoutumiskammoinen eikä rohkaistu niin eihän se sitten muuta mitään, sitten ollaan yksin. Ihmissuhteet ovat loppupeleissä aika mustavalkoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on vähän mistä vinkkelistä katsoo. Itsestäni on hassua ajatella kun kaveri eleli kolmekymppiseksi kimppakämpässä toisen naisen kanssa (ulkomailla tosin). Itse sain esikoisen 28v ja asunut kumppanin kanssa tuolloin 8v yhdessä.
Sehän on selvää, että ihmisten elämät menee eri tavoin?
Itselläni on monta kaveria jotka olleet teinistä saakka parisuhteessa saman pojan kanssa, menivät jo parikymppisinä naimisiin ja 28-vuotiaana useammalla 3-4 lasta.
Pari kaveria taas oli täysin sinkkuna 25-vuotiaaksi saakka, löysivät sopivan miehen ja menivät naimisiin, eli saivat lapsen just tossa 28-29v.
Ja osa taas on tuossa vaiheessa täysin lapsettomia, on jotain seurusteluja ollut mutta ei yhdessä asumista tms.
Olen tottunut monenlaisiin elämänkulkuihin elinpiirissäni, eikä tunnu mitenkään hassulta ajatella asiaa.
Ihan normaalia mielestäni.
Joku löytää oikean jo teininä rinnakkaisluokalta, toinen parikymppisenä, kolmas kolmikymppisenä ja joku ei koskaan.
jos nelikymppisenä ei oo vakavasti seurustellut niin sitte aletaan pitää homppena lespona tai vähän pöpinä
voidaan kuhtua kyläänkin vähä niinku naureskeltavaksi
😈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan tilanne on täydellinen. Tuo on mitä parhain lähtökohta vaikka perheen perustamiseen.
Ei ole, kun ei ole oppinut niitä kuuluisia "parisuhdetaitoja".
:D
Kaikista tärkeintä lienee se, että löytäisit heti ensimmäisellä kerralla hyvän ja pysyvän ihmisen, sellaisen jota jaksaisit kestää ja katsella loppuelämäsi ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan tilanne on täydellinen. Tuo on mitä parhain lähtökohta vaikka perheen perustamiseen.
Ei ole, kun ei ole oppinut niitä kuuluisia "parisuhdetaitoja".
:D
Ei niitä oppiakseen tarvitse olla monessa eri suhteessa.
Voi oppia yhdessä sen ainoan kanssa, parisuhdehan on matka eikä mikään maali johon pitäisi tulla jo valmiiksi täydellisenä.
Lisäksi tuohon ikään mennessä on ehtinyt oppia jotain myös ympäristöään havainnoimalla, ellei ihan taukki ole.
Ei mua ainakaan haittaa paitsi että mä oon samassa tilanteessa. Kämppäkaveri on ollut(jos sitä edes lasketaan) ja yks alle vuoden suhde mut siihen se jääkin.
M29