Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksan enää??
30.09.2014 |
Itkettää ja vituttaa. Minulla on kuolemaan johtava sairaus, jokainen sairaalareissu tai päivä voi olla viimeinen. Huomenna on seuraava sairaalareissu taas, ja koko ilta oli oli tappelua miehen kanssa. Hän oirehtii aina näin peloissaan, en ole tarpeeksi hyvä, en ota tarpeeksi osaa talouteen, katson liikaa televisiota (wtf??) jne.. Mutta nyt meni liiallisuuksiin, mies meni sanomaan asiasta äidilleni. Etten kuulemma ole kiinnostunut tarpeeksi raha-asioista, koska televisio on liian mielenkiintoinen. Joku mukamas Kauniit ja rohkeat menevät raha-asioidemme edelle. Minua itkettää, teen parhaani voimieni mukaan, mutta miehen päähänpistot alkavat olemaan liikaa. Yhä edelleen mies jatkaa huutamista miten teen hänen elämästään helvettiä, miten olen välinpitämätön paska jne, vaikka yritän piiloutua peiton alle piiloon..
Kiitos kun sain edes jonnekin paeta tätä todellisuutta.. :'(
Kommentit (12)
Hae apua itsellesi ja perheellesi. Te tarvitsette nyt ammattiauttajaa. On esim sopeutumisvalmennuskursseja eri sairauksille. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksamisia ja tsemppiä! Kuulostaa todella ikävältä ja miehesi käyttäytyy kyllä ala-arvoisesti :(
Hankkiudu vertaistukiryhmään, jossa voit purkaa omaa apatiaasi. Hankkiudu psykiatrin tai psyk. hoitajan juttusille, omaiset eivät jaksa kantaa kaikkea. Omaisillekn tarvitaan tukea. Toiset "rypevät" sairaudessa enemmän, toiset vähemmän.
Tiedän mistä puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein pahinta on se, että itken ruuan takia jonka juuri valmistin ennen kuin mieheni kilahti. Puhuu nyt kaverinsa kanssa, miten kuulemma minun pitäisi pyytää anteeksi ja miten kiusallaankin huomenna sitten lähtee ryyppäämään, kun minuakaan ei kiinnosta lähteä hoitamaan raha-asioita. Ja ruoka jäi syömättä, sanomattakin selvää..
Mieheni ei usko terapian auttavan. Yritimme muutaman kerran, mutta minä olin ainoastaan äänessä ja kiitollinen terapeuteille puhumismahdollisuudesta, mies vain penää lääkeapua ja jotain "ihmepilleriä". Kunpa tietäisi noista kursseista enemmän, esim. vertaistuki voisi auttaa miestä..
ap
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 22:53"]
Veivaat ittes kiikkuun.helpoin tapa järjestää asiat
[/quote]
Mistä näitä vittumaisia tyyppejä oikeen tulee? Pitäis olla sen verran tilannetajua, että jos ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, menee johonkin toiseen ketjuun ääliöimään.
Löytyisiköhän sen sairauden tiimoilta, joka ap:lla on, vertaistukiryhmiä netistä tai muualta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 22:59"][quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 22:53"]
Veivaat ittes kiikkuun.helpoin tapa järjestää asiat
[/quote]
Mistä näitä vittumaisia tyyppejä oikeen tulee? Pitäis olla sen verran tilannetajua, että jos ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, menee johonkin toiseen ketjuun ääliöimään.
Löytyisiköhän sen sairauden tiimoilta, joka ap:lla on, vertaistukiryhmiä netistä tai muualta?
[/quote]
Yritän löytää, kiitos! Ja tuosta aiemmasta kommentista; olen niin väsynyt, etten jaksa tuollaista grillausta. Helppoahan se kiikkuun vetäminen olisi, mutta sanopa se lapselle, joka laittaa kädet korvilleen kun "taas äidin pitää mennä sairaalaan". Onneksi saamme apua sukulaisilta, muuten en jaksaisi (eikä varsinkaan mies).
ap
Tein ilmoituksen kasista. Toivottavasti mode poistaa sen äkkiä. Oli niin mautonta tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olen pahoillani puolestasi.
Olet vakavasti sairaana ja tarvitsisit läheistesi tukea ja kannustusta, mutta joudutkin kannattelemaan itsesi lisäksi miestäsi, joka oireilee todella pahasti.
Voisitko sinä mennä jollekin sopeutumiskurssille? Nelosen kommentissa oli linkki, joka kannattaisi tutkia. Ehkä myös hoitava lääkärisi voisi tietää, mistä voisit hakea apua omaan jaksamiseesi.
Mene sopeutumiskurssille yksin, jos mies ei vieläkään halua mukaan. Muutenkin olisi hyvä, että voisit purkaa tuntojasi yksin jollekin ammattiauttajalle. Sinulla olisi joku, jolle voisit purkautua miettimättä, romahtaako mies taas vai jaksaako hän sittenkin.
Mies on pistänyt karvat korville ja kieltäytyy hyväksymästä tilanteesi, niin surulliselta kuin se vaikuttaakin tilanteessasi. Hän ei vain pysty sulattamaan tilannetta. Hänelle kuitenkin tekisi hyvää kohdata totuus vihdoinkin. Myös hänen pitäisi ryhtyä yhteistyökykyiseksi syyttelyn sijaan. Kannatan ajatusta, että hän osallistuisi tarjottuun terapiaan.
Kenelle hän muuten halusi niitä "ihmepillereitä"? Itselleen vai sinulle? Tarkoittiko hän ihmepillereillä kenties masennuslääkkeitä? Voisiko miehesi on niin järkyttynyt tilanteesta, että voisi hyötyä masennuslääkkeistä? Entä mikä on sinun tilanteesi? Järkyttynyt, masentunut, ahdistunut, peloissasi?
Entä mitkä olivat ne raha-asiat, joista miehesi nosti kamalan metelin?
Voisitko lähteä kotoa pois lapsesi kanssa joksikin aikaa vaikkapa ystäväsi tai vanhempiesi luokse? Miehesi vaikuttaa ihan sekopäiseltä ja ajattelin, että ehkä hän rauhoittuisi, kun saisi olla yksin omien ajatustesi kanssa. Sinäkin saisit etäisyyttä tulehtuneeseen perhetilanteeseen ja ehtisit kerätä voimia, joita totisesti tarvitset jo ihan sairautesi vuoksi.
Oletko muuten miettinyt, haluatko jatkaa yhdessa asumista miehen kanssa, joka käyttäytyy noin kummallisesti (uhkailee lähtevänsä ryyppäämään aiheuttaakseen sinulle mielipahaa jne.)? Olisiko sittenkin parempi erota hänestä? Vaikka vain väliaikaisesti? Huomaisit, että voimasi riittävät yllättäen paljon enempään, kun sinun ei tarvitsekaan enää kuunnella jokapäiväistä miehen sättimistä?
Minulle kävi näin oman masennukseni kanssa. Eron jälkeen huomasin yllättäen, että voimani riittivätkin paljon enempään, kun ei tarvinnut olla ahdistunut riehuvan miehen kutaleen vuoksi. Jaksoin panostaa itseeni ja toipumiseeni. Lapsetkin voivat paremmin, kun ei enää tarvinnut kuunnella riehuvaa isää kaiket ajat.
Alue: Aihe vapaa
Trolliko meillä poikkesi?