Miksi nykyään on kamala läskiviha? Ei kasarilla/ysärillä ollut!
Ennen ei myöskään kuulunut tapoihin kommentoida toisen painoa. Nykyaika on ihan kamalaa.
Ja ennenkuin joku ehtii perus läskihaukkumisen aloittaa: olen normaalipainoinen. Mutta sydämeni särkyy esim vaikeasti ylipainoisen sukulaiseni puolesta. Häntä tuntemattomatkin solvaa päin naamaa.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylensyönti on synti sinällään. Ja se on suurimpia veroeurojen tuhlaajia terveydenhuollossa. Sairaudet kuten diabetes, sydänsairaudet ja syövät johtuvat lihavuudesta. Miksi sitä pitäisi katsoa suopein silmin?. Varsinkin kun se on vain selkärangan heikkoutta olla syömättä liikaa. Lisäksi on väärin syödä itsensä lihavaksi, ja sitten voivotella afrikan nälkää näkeviä.
Ne ei johdu lihavuudesta.
Ne johtuu huonoista elintavoista; huono ruokavalio, liikkumattomuus.
Jos kakkostyypin diabetes johtuisi huonoista elintavoista, sitä pitäisi olla myös paljon esimerkiksi laihoissa ihmisissä. Moni heistä syö huonosti, liian vähän ja epäterveellisesti ja liikkuu vähän. Mutta näin ei ole. Kakkostyypin lihavuus korreloi painon, ei ruokavalion kanssa. Ei edes liikkumattomuuden kanssa.
Diabetes on insuliinihäirö, joka usein syntyy lihavuudesta johtuvista syistä ja kun ihminen laihtuu, moni on myös ”parantunut” siitä kakkostyypin diabeteksesta.
Mutta jokaisella on tietenkin oikeus olla lihava ja ottaa riski sairastua siihen.
Sen lisäksi, minusta on kyllä vähän vääristynyttä kutsua sellaista elintapaa hyväksi elintavaksi, joka aiheuttaa lihomista. Hyvä elintapa ylläpitää optimaalista painoa ihmisellä. Jos se ei tee sitä ja aiheuttaa liiallista rasvankertymistä, ei sitä kovin hyväksi elintavaksi voi kutsua. Tietenkään se, että joku elintapa pitää ihmisen laihana, ei automaattisesti tarkoita, että sekään on hyvä elintapa. Laihuus voi myös johtua huonoista elintavoista.Meillä suvussa 20-vuotiaalle laihalle puhkesi diabetes
Oliko se ykkös vai kakkostyypin diabetes?
Vierailija kirjoitti:
Ai ei ollut läskivihaa ysärillä? Katselin eilen Frendejä ja kokoajan ilkuttiin Monicalle joka oli läski. Välillä nauretaan kun Joey pukee läskipuvun päälle heh heh. Kaikki naisnäyttelijät Frendeissä on tosi hoikassa kunnossa, siis huomattavan hoikassa kunnossa varsinkin 90-luvun puolella. Ei taitaisi nuo samat vitsit olla niin hauskoja nykypäivänä tai toimia samallatavalla, ilman että joku vetää herneet nenään.
Ysärillä oli paljon langanlaihoja malleja kuten Kate Moss. Muutenkin tuntui, että mediassa/vaatemainoksissa näkyi paljon vähemmän mitään kehopositiivisuutta kuin nykyään ja erikokoisia naisia. Itse kamppailin teininä syömisongelmien kanssa, koska olin saanut jostain käsityksen, että hoikkana on mukavampaa enkä osannut hyväksyä itseäni normaalipainoisena. Olin jatkuvalla dieetillä, ja kokeilin kaikenmaailman kaalisoppakuureja. Silloin tuntui, että tuollainen typerä dieettaminenkin oli normaalimpaa kuin nykyään. Nykyään tuntuu, että terveellisyys ja kehon hyväksyminen on enemmän pinnalla.
Frendien Jennifer Anistonin laihdutti rooliinsa Frendeissä 13 kg (eikä ollut kyllä mikään erityisen tuhti ennen sitäkään). Hän koki, ettei saanut painonsa takia erilaisia rooleja. Hän sanoi pysyneensä tiukalla dieetillä ja noudattaneensa tiukkaa liikuntaohjelmaa kokoajan. Hän oli Atkinsin dieetillä ja söi samaa lounasta kymmenen vuoden ajan. Kuulostaa aika uuvuttavalta.
https://www.mirror.co.uk/3am/celebrity-news/jennifer-anistons-30lb-weig…
Mikä tekee tuosta vielä hupaisampaa on se, että Frendeissä usein hahmot mässyttää monenlaista epäterveellistä hiilarihöttöä, Monica on kokki ja kokkailee kaikenlaista (yleensä epäterveellistä). Naisnäyttelijät muka närppii ruokaa jota roolihahmonsa syövät, vaikka oikeasti esimerkiksi Aniston eli rooliaan varten aika tiukkaa elämää, että pysyi hoikkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sieltä noin 1995 alkaen on pikkuhiljaa alettu puhua (Jenkeissä) sodasta lihavuutta vastaan ja lihavuudesta ylipäätään terveysriskinä.
Silloin myös virallisesti BMI otettiin maailmanlaajuisesti käyttöön ja hienosäädettiin niitä rajoja. Jossain vaiheesss myös määritettiin lihavuus sairaudeksi (vaikka asiantuntijapaneeli oli sitä vastaan).
Huomio siis pikku hiljaa siirtyi terveysasioista ja esim. sydänongelmista vain painoon. Vain paino nähdään riskinä, ei verikokeiden tulokset jne.
Tuosta alkaen mediassa on rummutettu sitä lihavuuden pahuutta ja kuvastoissa lihavia kehoja ilman päätä.
Siitä se läskiviha lähti nousemaan.
Paino on riski. Jostain syystä lihavat haluavat nähdä vain verikokeen tulokset terveysmittarina. Ehkä vielä verenpaine mahtuu mukaan siihen.
Kaikki nivelongelmat, uniongelmat, ihottumat ja ihohaavautumat, masennukset, hermostolliset ongelmat, kivut, lapsettomuus ym. Niitä ei haluta laskea siihen lihavuudesta johtuviin terveysongelmiin. Mutta monella noiden terveysongelmia alkusyy on vain ja ainoastaan lihavuus, joita ei koskaan olisi synytynyt tai ne paranisi painon olessa matala ja normaalin rajoissa.
Miten se on mahdollista, että lihavat kertovat aina olevansa niin terveitä? Ei koskaan mitään ongelmia ja siis lähes kaikki heistä.
Itse ei tarvitse kun laittaa selkään 25 kiloinen reppu ja polvet jo tuntevat sen ja särkisivät, jos joutuisin koko päin kulkea sen repun kanssa. Lihavat eivät vaikuta koskaan kärsivän ummetuksesta, vaikka syövät vaikka kuinka epäterveellistä ja paljon. Itse jos vetäisin määrätyt määrät ruokaa, jota näkee toisten lihavien syövän olisin varmaan jostain syystä koko päivän vessassa ja jotain ongelmaa siitä minulle tulisi. Olen aivan varma. Ummetusta, ripulia, liikaa pyyhkimistä, olen varma, että jotain iskisi.Itsellä ei tarvitse montaa minuuttia kuumassa tarvitse olla ja jos reidet hinkkaavat yhteen, ne muuttavat punaisiksi ja sattuvat. Lihavilla ei tunnu koskaan hinkkaavaan yhtään mikään missään kohtaa. Aina vaan iho pysyy huippukunnossa.
Ehkä minä olen vaan geneettisesti huono-onninen, mutta minulla lihavuus ja lihominen näkyisi heti terveydessä. Voi olla, että verikoe ei sitä heti näyttäisi. Ehkä jopa sekin. Verenpaine nyt ainakin nousisi. Se on varma.Järkyttävän läskivihainen kirjoitus. Tätä se läskiviha on. Puhdasta halveksuntaa ja itsensä parempana pitämistä.
Olisit vastannut oikeasti siihen mitä tekstissä kysyttiin. Nyt vain sivutit sen, koska et itsekään taida osata kertoa mistä nuo asiat johtuvat. Miksi lihavat laskevat terveyden mittariksi vain verikokeen?
Muistan, että meillä oli liikunnanopettaja joka opetti huonoa asennetta painon suhteen. Hän huomautteli siis käytännössä esim. siitä, että juhlapyhien jälkeen voi tulla painoa ja sitä sitten pitää polttaa pois. Tehtiin kunnon rääkkiä liikunnassa sen jälkeen.
Todella vääristynyt ja huono ajatus laittaa kenenkään päähän. Liikkua voi muistakin syistä jotka on paljon terveempiä kuin joku kaloreiden polttaminen. Itse tosi pitkälle aikuisikään asti usein ajattelin liikuntaa tehdessäni ensisijaisesti polttavani kaloreita. Siihen vaikutti myös äitini joka oli jatkuvalla laihdutuskuurilla.
Te vanhemmat joilla lapsi on ylipainoinen tai vain lievästi pyöreä: Älkää kommentoiko siitä lapselle. Älkää edes sitä kliseistä: "me ollaan huolissamme sun terveydestä". Tästä seurasi, että olen nyt aikuisena 164 cm/100 kg. Nuo kommentit ovat oikeasti puhdasta vihaa lasta kohtaan. Antaka lasten olla ja syödä mitä haluavat ja milloin haluavat. Kasvuiässä se paino kyllä tasoittuu itsestään.
En ole ikinä ymmärtänyt vanhempien ikäluokkien fiksaatiota painoon. Se oli Usein tärkein kahvipöytäaihe, jos joku oli mukamas lihonut. Ruoka ei myöskään saanut olla maistuvaa vaan mahdollisimman askeettista.
Epäilen että sodat ovat tässä suomalaisten vinksahtaneessa keho-ruokasuhteessa taustalla.
Onko se vihaa, jos sanoo suoraan, että lihavuus on epäterveellistä eikä näytä hyvältä? Ennemminkin säälin lihavia, mutta vihaa se ei ole.
Nykyisin on vain niin valtavan paljon ylipainoisia, nuoriakin, verrattuna entisiin aikoihin. Mielestäni on vastuutonta ja vaarallista, jos lihavuutta aletaan hyväksyä ja puolustaa kaikenmaailman kehopositiivisuusaatteilla. Ylipaino ei ole millään mittarilla positiivista.
Vierailija kirjoitti:
Te vanhemmat joilla lapsi on ylipainoinen tai vain lievästi pyöreä: Älkää kommentoiko siitä lapselle. Älkää edes sitä kliseistä: "me ollaan huolissamme sun terveydestä". Tästä seurasi, että olen nyt aikuisena 164 cm/100 kg. Nuo kommentit ovat oikeasti puhdasta vihaa lasta kohtaan. Antaka lasten olla ja syödä mitä haluavat ja milloin haluavat. Kasvuiässä se paino kyllä tasoittuu itsestään.
En ole ikinä ymmärtänyt vanhempien ikäluokkien fiksaatiota painoon. Se oli Usein tärkein kahvipöytäaihe, jos joku oli mukamas lihonut. Ruoka ei myöskään saanut olla maistuvaa vaan mahdollisimman askeettista.
Epäilen että sodat ovat tässä suomalaisten vinksahtaneessa keho-ruokasuhteessa taustalla.
1) Boldattu kohta: oletko katsonut ympärillesi ja/tai tilastotietoa?
2) Uskotteletko itsellesi, että olisit normaalipainoinen, jos painoosi ei olisi puututtu ja annettu olla? Ja että nykyinen lasten ja nuorten lihavuusepidemian on aiheuttanut huomion kiinnittäminen lasten alkavaan ylipainoon?
Vierailija kirjoitti:
Onko se vihaa, jos sanoo suoraan, että lihavuus on epäterveellistä eikä näytä hyvältä? Ennemminkin säälin lihavia, mutta vihaa se ei ole.
Nykyisin on vain niin valtavan paljon ylipainoisia, nuoriakin, verrattuna entisiin aikoihin. Mielestäni on vastuutonta ja vaarallista, jos lihavuutta aletaan hyväksyä ja puolustaa kaikenmaailman kehopositiivisuusaatteilla. Ylipaino ei ole millään mittarilla positiivista.
Googleta läskiviha ja lihavuuden stigma
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla ja ysärillä se läskiviha vasta kovaa olikin. Luokalla oli aina se yksi läski, jota kiusattiin ihan helvetisti. Lisäksi sitä nöyryytettiin liikuntatunneilla ym. Opettajat ja vanhemmat halveksivat ja ilmaisivat kantansa suoraan, lisäksi terkkari haukkui ihan sumeilematta ja esitteli painokäyrää. "Normaalilla ihmisellä sen pitäisi olla täällä, mutta sinulla se on tuolla.."
Ei pidä puhua asiasta, jos ei ole aikaa koskaan elänyt.
Tämä on niin totta! Olen itsekin kasarin lapsi ja sitä läskiä haukuttiin ihan satasella.
Nykyäänhän näitä hieman pullukampia ymmärretään ja annetaan kaikkien kukkien kukkia. Pääsevät jopa lehtien kansikuviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sieltä noin 1995 alkaen on pikkuhiljaa alettu puhua (Jenkeissä) sodasta lihavuutta vastaan ja lihavuudesta ylipäätään terveysriskinä.
Silloin myös virallisesti BMI otettiin maailmanlaajuisesti käyttöön ja hienosäädettiin niitä rajoja. Jossain vaiheesss myös määritettiin lihavuus sairaudeksi (vaikka asiantuntijapaneeli oli sitä vastaan).
Huomio siis pikku hiljaa siirtyi terveysasioista ja esim. sydänongelmista vain painoon. Vain paino nähdään riskinä, ei verikokeiden tulokset jne.
Tuosta alkaen mediassa on rummutettu sitä lihavuuden pahuutta ja kuvastoissa lihavia kehoja ilman päätä.
Siitä se läskiviha lähti nousemaan.
Paino on riski. Jostain syystä lihavat haluavat nähdä vain verikokeen tulokset terveysmittarina. Ehkä vielä verenpaine mahtuu mukaan siihen.
Kaikki nivelongelmat, uniongelmat, ihottumat ja ihohaavautumat, masennukset, hermostolliset ongelmat, kivut, lapsettomuus ym. Niitä ei haluta laskea siihen lihavuudesta johtuviin terveysongelmiin. Mutta monella noiden terveysongelmia alkusyy on vain ja ainoastaan lihavuus, joita ei koskaan olisi synytynyt tai ne paranisi painon olessa matala ja normaalin rajoissa.
Miten se on mahdollista, että lihavat kertovat aina olevansa niin terveitä? Ei koskaan mitään ongelmia ja siis lähes kaikki heistä.
Itse ei tarvitse kun laittaa selkään 25 kiloinen reppu ja polvet jo tuntevat sen ja särkisivät, jos joutuisin koko päin kulkea sen repun kanssa. Lihavat eivät vaikuta koskaan kärsivän ummetuksesta, vaikka syövät vaikka kuinka epäterveellistä ja paljon. Itse jos vetäisin määrätyt määrät ruokaa, jota näkee toisten lihavien syövän olisin varmaan jostain syystä koko päivän vessassa ja jotain ongelmaa siitä minulle tulisi. Olen aivan varma. Ummetusta, ripulia, liikaa pyyhkimistä, olen varma, että jotain iskisi.Itsellä ei tarvitse montaa minuuttia kuumassa tarvitse olla ja jos reidet hinkkaavat yhteen, ne muuttavat punaisiksi ja sattuvat. Lihavilla ei tunnu koskaan hinkkaavaan yhtään mikään missään kohtaa. Aina vaan iho pysyy huippukunnossa.
Ehkä minä olen vaan geneettisesti huono-onninen, mutta minulla lihavuus ja lihominen näkyisi heti terveydessä. Voi olla, että verikoe ei sitä heti näyttäisi. Ehkä jopa sekin. Verenpaine nyt ainakin nousisi. Se on varma.Sä olet vaan heikompaa ainesta.
T. 150kg jolla veriarvot huiput ja reidet ei hankaNo miten ne muut? Eikö sinulla koskaan särje polvet, nilkat, selkä? Eikä sinulla ole koskaan pudottamista ihompoimuissa? Nukutko ilman kuorsaamista ja kun heräät mikään kohta ei ole puutunut? Entä mahan toiminta? Oletan ettet joko halua lapsia tai ehkä olet mies? Mutta jos haluaisit ja olet nainen, miten on. Onnistuisiko raskaudet helposti?
On jo lapsia, ja terve ja työssäkäyvä olen. Sekös sua ärsyttää.
Itse olen ollut lihava nainen ja painanut lähes sata kiloa. Laihdutin 40 kiloa joista 5 tullut takaisin muutamassa vuodessa ja paino tasaantunut siihen. Ja minulla on paljon sympatiaa ihmisiä kohtaan, jotka kamppailevat paino-ongelmien kanssa. En koe mitään läskivihaa ketään kohtaan. Esim. masennus tai syömishäiriöt voi oikeasti tehdä painonhallinnasta todella hankalaa. Ylipäätään laihduttaminen on hankalaa, ja stressitila elimistölle. Voi olla, että lihavuus ei ole epäterveellistä, mutta mielestäni häiritsevintä on, että lihavien olemassaolo häiritsee joitakin ihmisiä siinä määrin, että pitää tulla tästä ihan asianosaiselle huomauttamaan ja heitä ilkkumaan. Olen itsekin kokenut läskivihaa lihavampana. Joku aivan täysin tuntematon miessukupuolta edustava ihminen huomautteli takapuoleni koosta keskellä päivää. Kokien sen oikeudekseen. Voin vain kuvitella mitä meininki voi esim. somessa anonymiteetin turvin olla. Sitä perustellaan sillä, että "lihavuus on terveysriski" ja jos kehtaa lihavana levittää itsensä hyväksymisen sanomaa niin sietäisi hävetä. Pitäisi varmaan mennä jonnekin neljän seinän sisään häpeämään omaa olemassaoloaan varmaan sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te vanhemmat joilla lapsi on ylipainoinen tai vain lievästi pyöreä: Älkää kommentoiko siitä lapselle. Älkää edes sitä kliseistä: "me ollaan huolissamme sun terveydestä". Tästä seurasi, että olen nyt aikuisena 164 cm/100 kg. Nuo kommentit ovat oikeasti puhdasta vihaa lasta kohtaan. Antaka lasten olla ja syödä mitä haluavat ja milloin haluavat. Kasvuiässä se paino kyllä tasoittuu itsestään.
En ole ikinä ymmärtänyt vanhempien ikäluokkien fiksaatiota painoon. Se oli Usein tärkein kahvipöytäaihe, jos joku oli mukamas lihonut. Ruoka ei myöskään saanut olla maistuvaa vaan mahdollisimman askeettista.
Epäilen että sodat ovat tässä suomalaisten vinksahtaneessa keho-ruokasuhteessa taustalla.1) Boldattu kohta: oletko katsonut ympärillesi ja/tai tilastotietoa?
2) Uskotteletko itsellesi, että olisit normaalipainoinen, jos painoosi ei olisi puututtu ja annettu olla? Ja että nykyinen lasten ja nuorten lihavuusepidemian on aiheuttanut huomion kiinnittäminen lasten alkavaan ylipainoon?
Itse uskon, että juuri tuo kasvukäyrien vahtaaminen ja terveydenhoitajien kommentit ovat tässä taustalla. Ei ymmärretä että kehoja on erilaisia eikä painoasiat kuulu kenellekään. Se ei kuulu edes lasten vanhemmille.
Ystäväni on mm-tason urheilija, joka on painoindeksin mukaan ylipainoinen. Rasvaprosentti hänellä on ihan mitätön, mutta hoitajien ja lääkärien takertuminen painoon on laukaisi hänellä bulimian päälle parikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut lihava nainen ja painanut lähes sata kiloa. Laihdutin 40 kiloa joista 5 tullut takaisin muutamassa vuodessa ja paino tasaantunut siihen. Ja minulla on paljon sympatiaa ihmisiä kohtaan, jotka kamppailevat paino-ongelmien kanssa. En koe mitään läskivihaa ketään kohtaan. Esim. masennus tai syömishäiriöt voi oikeasti tehdä painonhallinnasta todella hankalaa. Ylipäätään laihduttaminen on hankalaa, ja stressitila elimistölle. Voi olla, että lihavuus ei ole epäterveellistä, mutta mielestäni häiritsevintä on, että lihavien olemassaolo häiritsee joitakin ihmisiä siinä määrin, että pitää tulla tästä ihan asianosaiselle huomauttamaan ja heitä ilkkumaan. Olen itsekin kokenut läskivihaa lihavampana. Joku aivan täysin tuntematon miessukupuolta edustava ihminen huomautteli takapuoleni koosta keskellä päivää. Kokien sen oikeudekseen. Voin vain kuvitella mitä meininki voi esim. somessa anonymiteetin turvin olla. Sitä perustellaan sillä, että "lihavuus on terveysriski" ja jos kehtaa lihavana levittää itsensä hyväksymisen sanomaa niin sietäisi hävetä. Pitäisi varmaan mennä jonnekin neljän seinän sisään häpeämään omaa olemassaoloaan varmaan sitten?
Toivon myös, että olisin nuorempana vain hyväksynyt itseni. Arvostan ihmisiä, jotka vain tekevät eivätkä mieti kilojaan. Ja olisi ollut malleja itsensä hyväksymiselle enemmän. Sen sijaan kulutin vuosia elämästä yrittäen ja yrittäen laihduttaa jolloin ajattelin että olen vasta hyvä. Ajattelin aina että olen vasta hyväksyttävä, sitten kun...
Läskivihaa on ollut aina, mutta nykyinen läskin puolustelu on saanut valtavat mittasuhteet ja aiheuttanut vastareaktion.
Miksi ketään tulisi tulisi kannustaa lihavuuteen, kun tupakanpoltostakin pyritään eroon?
No ei ollut ainakaan ysärillä (jolloin itse olin lapsi) yhtään parempaa tässä asiassa, itse asiassa huonompaa.
Meidän luokalla oli yksi ylipainoinen tyttö, joka sai osakseen huutelua koko ajan. Lopulta tyttö meni kertomaan opettajalle, ja miten opettaja hoitikaan homman? Hän piti asiasta "vakavan" puhuttelun koko luokan kesken ja sjulisti "Ei *tytön nimi* ole läski, hän on vaan vähän pullea", ja oli selvästi itsekin huvittunut koko asiasta. Nolasi siis tyttöä vielä vähän lisää. Nykyään tuollainen ei tulisi kuulonkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sieltä noin 1995 alkaen on pikkuhiljaa alettu puhua (Jenkeissä) sodasta lihavuutta vastaan ja lihavuudesta ylipäätään terveysriskinä.
Silloin myös virallisesti BMI otettiin maailmanlaajuisesti käyttöön ja hienosäädettiin niitä rajoja. Jossain vaiheesss myös määritettiin lihavuus sairaudeksi (vaikka asiantuntijapaneeli oli sitä vastaan).
Huomio siis pikku hiljaa siirtyi terveysasioista ja esim. sydänongelmista vain painoon. Vain paino nähdään riskinä, ei verikokeiden tulokset jne.
Tuosta alkaen mediassa on rummutettu sitä lihavuuden pahuutta ja kuvastoissa lihavia kehoja ilman päätä.
Siitä se läskiviha lähti nousemaan.
Paino on riski. Jostain syystä lihavat haluavat nähdä vain verikokeen tulokset terveysmittarina. Ehkä vielä verenpaine mahtuu mukaan siihen.
Kaikki nivelongelmat, uniongelmat, ihottumat ja ihohaavautumat, masennukset, hermostolliset ongelmat, kivut, lapsettomuus ym. Niitä ei haluta laskea siihen lihavuudesta johtuviin terveysongelmiin. Mutta monella noiden terveysongelmia alkusyy on vain ja ainoastaan lihavuus, joita ei koskaan olisi synytynyt tai ne paranisi painon olessa matala ja normaalin rajoissa.
Miten se on mahdollista, että lihavat kertovat aina olevansa niin terveitä? Ei koskaan mitään ongelmia ja siis lähes kaikki heistä.
Itse ei tarvitse kun laittaa selkään 25 kiloinen reppu ja polvet jo tuntevat sen ja särkisivät, jos joutuisin koko päin kulkea sen repun kanssa. Lihavat eivät vaikuta koskaan kärsivän ummetuksesta, vaikka syövät vaikka kuinka epäterveellistä ja paljon. Itse jos vetäisin määrätyt määrät ruokaa, jota näkee toisten lihavien syövän olisin varmaan jostain syystä koko päivän vessassa ja jotain ongelmaa siitä minulle tulisi. Olen aivan varma. Ummetusta, ripulia, liikaa pyyhkimistä, olen varma, että jotain iskisi.Itsellä ei tarvitse montaa minuuttia kuumassa tarvitse olla ja jos reidet hinkkaavat yhteen, ne muuttavat punaisiksi ja sattuvat. Lihavilla ei tunnu koskaan hinkkaavaan yhtään mikään missään kohtaa. Aina vaan iho pysyy huippukunnossa.
Ehkä minä olen vaan geneettisesti huono-onninen, mutta minulla lihavuus ja lihominen näkyisi heti terveydessä. Voi olla, että verikoe ei sitä heti näyttäisi. Ehkä jopa sekin. Verenpaine nyt ainakin nousisi. Se on varma.Sä olet vaan heikompaa ainesta.
T. 150kg jolla veriarvot huiput ja reidet ei hankaNo miten ne muut? Eikö sinulla koskaan särje polvet, nilkat, selkä? Eikä sinulla ole koskaan pudottamista ihompoimuissa? Nukutko ilman kuorsaamista ja kun heräät mikään kohta ei ole puutunut? Entä mahan toiminta? Oletan ettet joko halua lapsia tai ehkä olet mies? Mutta jos haluaisit ja olet nainen, miten on. Onnistuisiko raskaudet helposti?
On jo lapsia, ja terve ja työssäkäyvä olen. Sekös sua ärsyttää.
Miksi minua pitäisi se ärsyttää? Minua vain ihan oikeasti ihmetyttää tämä ilmiö, jossa kaikki lihavat ovat aina niin terveitä tai ainakin sanovat olevansa. Laihat sentään edes joskus myöntävät kärsivänsä terveysongelmista, mutta lihavat eivät koskaan. Ehkä sinä ja muut lihavat olette vaan paremmin ”rakennettuja”. Itse sinä omat rasvaksi kannat ja hyvä vain sinulle, jos olet ilman mitään vaivoja.
80-90. -luvulla lihavat valittiin aina viimeisenä koululiikunnan joukkueeseen, joka oli nöyryyttävää. Mutta toki ymmärrettävää.
Mun mielestä kyse on kiihtynyt kilpailuyhteiskunnan kilpailu. Ja siinä siis se että jokainen haluaa kokea itsensä paremmaksi ja menestyneemmäksi, ja siksi sitten viimeisenä keinona voi halveksua lihavaa ja kokea olevansa ”yläpuolella” arvoasteikossa
Vierailija kirjoitti:
Melkoisen kusipää saa olla, jos painosta huomauttelee.
Lihava voi laihtua. Tyhmyydestä ei pääse eroon millään.
Verikoe kertoo vain ja ainostaan veressä näkyvät arvot. Se on vain yksi osa-alue kertomaan ihmisen tilan. Varmasti on vaikka mielenterveysongelmista kärsiviä, joilla on lähes täydelliset veriarvot, mutta sanoa, että he ovat täysin terveitä sen perusteella on kyllä aika väheksymistä heitä kohtaan ja sen takia heiltä evättäisiin lääkitys. Veriarvot kunnossa, joten et sinä mitään hoitoa tarvitse. Olet täysin terve.