Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mikä neuvoksi kun ei ole koskaan oppinut pitämään puolison sisaruksesta?

Vierailija
30.09.2014 |

Olemme olleet jo pitkään, yli 10 vuotta yhdessä. En vain ole oppinut pitämään puolisoni sirasuksesta. Hän on todella voimakas, menestyvä ja kova ääninen ihminen. Alusta asti on tuntunut kuin olisi työhaastattelussa hänen seurassaan. En voi olla oma itseni ja jutella normaalisti kun koko ajan on jotenkin varautunut olo.

Opiskelen alaa, josta minun on vaikea toisille selittää mitä siitä tulee. Opinnot ovat erinäisitä syistä johtuen venyneet luvattoman pitkäksi. Näistä syistä johtuen en tykkää jutella opinnoistani. Jos joku niistä kysyy, vastaan jotain ympäripyöreää. Tämä kyseinen sisarus ottaa opintoni puheeksi joka ikinen kerta. Luulisi hänenkin huomaavan kuinka hirveän vaivaantuneeksi tämä tekee minut. Mutta ei, joka ikinen kerta! Nyt kun hän ei enää jankkaa mitä minä opiskelen, hän on alkanut tenttaamaan opintojeni etenemisestä. ARGH!

Periaatteessa hän on ihan mukava ihminen, en vain osaa olla rennosti hänen seurassaan :( Onneksi ei nähdä kauhean usein. Joskus olen tilanteen pakosta jäänyt pidemmäksi aikaa kahdestaan hänen seuraansa ja ole koittanut jutella ihan normaalisti. Silloin olen huomannut, että hän ei ole seurassani ja jutellessaan samallainen kuin muiden kanssa, vaan on jotenkin paljon asiallisempi ja nauraa väkinäisesti.

Puolisoani harmittaa tämä tilanne sillä hän tulee sisaruksensa kanssa oikein hyvin juttuun. Mitä olette tästä kaikesta mieltä? Tuli tämä kaikki mieleen kuin hän on tulossa kuulemma viettämään puolisoni syntymäpäiviä meille vaikka mitään syntymäpäiviä ei ole aiottu edes järjestää. Että terve vain jos tunnistat :)

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No onko sun pakko olla hänen kanssaan tekemisissä? Mä ainakin tuossa tilanteessa tekisin kaikkeni että en olisi samaan aikaan paikalla. Sitä paitsi mun mielestä on mukava nähdä omaa siskoa ihan kahdestaan välillä, vaikka molemmat tullaankin oikein hyvin toimeen toisen puolison kanssa. 

Vierailija
2/6 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnetko itsesi jotenkin huonommaksi kun sinua noin ahdistaa? Onko pieni ja heikko olo?

Mutta ei niistä sukulaisista ole pakko pitää mutta elämä on helpompaa jos tulee toimeen ja osaa käyttäytyä asiallisesti. Rentoudu ja ole oma itsesi vaikka voihan se olla vaikeaa jos olet 10 vuotta ollut kuin paska tikun nenässä ja yrittänyt esittää jotain muuta mitä olet.

Jos et halua opiskeluistasi tai muista henk.kohtaisista asioista puhua niin älä puhu vaan vaihda näppärästi aihetta.

Puoliso voi hoitaa itse ne "synttäriasiat" kun kyse hänen on sisaruksesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on sama tilanne sillä erolla vain että  kumpikin osapuoli mitä ilmeisimmin on samaa mieltä ja kumpikaan ei yritäkään väkinäistä keskustelua saada aikaan. Jutellaan todella ympäripyöreitä säästä ja työstä. Jos satutaan kahden kesken niin sitten vain ollaan hiljaa.

Varmasti todella inhottavaa kun toinen väkisin yrittää kaivaa jotain kommenttia sinusta. Kerroit että on hyvin menestynyt ja voimakastahtoinen ihminen. Oletko varma ettei ilkeyttään ota puheeksi opiskelujasi koska tietää miten opintojen laita on? Olen ikävä kyllä huomannut että joillakin ihmisillä on jokin ihme halu kyykkyttää ihmisiä joiden kokee olevan itseään alhaisemmassa asemassa.

Vierailija
4/6 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En usko, että kiusalla ottaisi puheeksi opintojani. Luulen, että koittaa vain saada jotain keskustelua aikaiseksi minunkin kanssa. Ja kyllä, tunnen itseni pieneksi ja heikoksi hänen seurassaan. Yleensä, jos jollakin tuntuu olevan jotain häntä/hänen perhettään vastaan, niin aina vedetään kateuskortti esiin. Niin kuin sanoin, ovat erittäin menestyviä. Mutta siitä ei minun kohdallani ole ollenkaan kyse, en vain pysty olla oma itseni hänen seurassaan :(

ap

Vierailija
5/6 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän tunteen, meillä myös vaivaantunut tunnelma koska sisko (no äitinsä myös) on todella päällekäyviä. Tivaavat, inttävät, neuvovat ja päsmäröivät vaikka ei heillä omatkaan elämät ja asiat kummoisesti ole. En osaa neuvoa, mietin jossain vaiheessa että alan käyttäytymään samalla lailla takaisin heitä kohtaan mutta päädyin sitten ottamaan etäisyyttä. Ei tarvi jos ei halua!

Vierailija
6/6 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ette pidä toisistanne. Joku klikkaa. Mitä sitten? Pidät itse kohteliaat/asialliset/etäiset välit. Myös minulla on sukuun naitu rouvashenkilö, jonka kanssa en osaa jutella mitään, koska olemme aivan eri aaltopituuksilla. En vain "ymmärrä hänen juttujaan". Hän pitänee minua yhtä outona tyyppinä, kuin minä pidän häntä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kaksi kaksi