Lue keskustelun säännöt.
Loppuraskauden pelot
29.09.2014 |
Heippa!
Onko muilla ollut loppuraskaudessa pelkoa siitä, että jotain kamalaa tapahtuu? tarkoitan siis sitä tunnetta, että vaikka kaikki on raskaudessa mennyt hyvin tähän mennessä, niin silti pelottaa, että vauvalle käy jotain. Mulla on nyt rv 35+5 ja vauva liikkuu ja voin itse voin hyvin inhottavia selkäkipuja lukuunottamatta. Ja odotan ensimmäistä lastani.
Todellakaan ei siis ole mitään syytä pelätä, että jotain tapahtuisi vauvalle, mutta ajatus on päässä joka päivä. Olen vasta viikko sitten "uskaltanut" ruveta pesemään vauvanvaatteita ja laittamaan huonetta valmiiksi ja silloinkin päässä on ajatus, entäs jos näihin vaunuihin ei tule ikinä ketään, tai entä jos nämä vaatteet ei pääse meidän vauvalle käyttöön.
Haluaisin äitiyslomalla nauttia loppuraskaudesta ja nautinkin, mutta aina välillä pelottaa tosi paljon, että entä jos jotain vielä käy.
Olisi kiva kuulla, miten muilla on mennyt loppuraskaus ja onko muilla samanlaisia ajatuksia.
Tuleva äiti -80 (35+5)
Kommentit (10)
Joo, ihan normaalia. Neuvolassa sanoivat mulle et on tosi yleistä. Pelkäsin vauvan lisäksi kaikkien muidenkin läheisten puolesta, olin mm. varma että mieheni jää jokaisella kauppareissulla auton alle. :) Se on se suojeluvietti, joka tulee raskauden aikana. Olemme siinäkin suhteessa vielä eläimiä. Älä anna ajatuksille liikaa valtaa, äläkä piehtaroi niissä, vaan ala tekemään/miettimään jotain muuta. Tsemppiä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, täällä sama. Eniten pelkään, että vauva on sairas tai vammainen. Synnytyksestäkään en pelkää mitään muuta kuin että joku menee pieleen niin, että vauva kuolee tai vammautuu. En pelkää omasta puolestanitai esim. se kipu ei pelota. Olen hankkinut kaikkia tarvikkeita niin että juuri ja juuri alkuun pääsee, esim. vain yhden paketin vaippoja, tutteja jne. Tuntuu, että jos etukäteen olen liian onnellinen niin varmasti jotain kamalaa tapahtuu. Nyt mennään jo kolme päivää yliajalla ja ainoa ajatus on, että se ei tule ulos, koska sillä on joku hätänä :P
Täällä kärsin samasta ongelmasta, pelot kohdistuu onnettomuuksiin. Vauva on jo kohta 4kk tosin, mutta pelot alkoi raskausaikana ja jatkuu yhä.. Haittaa jo elämistä.
Ei me pelot siihen synnytykseen lopu.Äitinä saa pelätä lapsensa puolesta lopun ikänsä.
No onneksi en ole ihan yksin näiden ajatusten kanssa! Ja just tuo kohtukuolema on se jota pelkään eniten. Mietin, että kun vauva on syntynyt niin sitten on helpompi tarkistaa, että vauvalla on kaikki hyvin, onhan vauva aina lähellä! :D
Mulla on muuten sama homma kuin 4/6 vastauksessa, että en pelkää ollenkaan synnytyksen kipua vaan vain sitä, että käykö vauvalle jotain synnytyksen aikana. Oon myös miettinyt, että mun miehelle käy jotain... Ei ajatukset onneks koko päivää valtaa, mutta välillä vielä tyhjän lastenhuoneen katsominen aiheuttaa sen "entä jos tonne ei tule ketään" -tunteen. Mutta vauva liikkuu mahassa ja kaikki on varmasti hyvin. Nyt pitää vaan yrittää rentoutua ja nauttia vikoista viikoista.
Kiitos tsempeistä ja vertaistuesta! Ja tsemppiä kaikille muillekin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ihan tutulta kuulostaa.. :D rv 38+3
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 00:07"]
Ei me pelot siihen synnytykseen lopu.Äitinä saa pelätä lapsensa puolesta lopun ikänsä.
[/quote]
Tältä pohjalta itse jo alkuraskaudessa päätin tietoisesti, että en anna peloille valtaa. Ajattelin, että jos nyt alan pelkäämään, niin sellaista "virstanpylvästä" ei tule jonka kohdalla voisi huokaista että NYT ei enää tarvitse huolehtia (12 vko, rakenneultra, täysiaikaisuus, synnytys, vauvaiän loppu, täysi-ikäisyys jne.jne.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Kun kävin etukäteen tutustumassa synnytysosastoon ja juttelemassa kätilön kanssa,sanoin juuri niin kuin moni tässä ketjussa, että en pelkää kipua, vaan pahin pelko on se, että vauvalle sattuu jotain. Kätilö lohdutti, että he tekevät siellä kaikkensa, jotta synnytys olisi mahdollisimman turvallinen sekä lapselle että äidille. Se lohdutti hieman.
Opetelkaa siitä pelosta pois tsemppaamalla itseänne, juttelemalla miehen kanssa tai miten vain ikinä, tai hakekaa apua jollei se lopu. Ei kannata jäädä sen valtaan.
Ajatuksesi kuulostavat varsin tutuilta. Uskoisin,että aika moni tuleva äiti pelkää ihan samoja asioita kuin sinä. Äitiys on ihanaa mutta äiti saa koko ajan pelätä... Kohtukuolema, kätkykuolema, onnettomuudet, sairaudet, lista on loputon. Itse olen alkanut ajatella asiaa niin,että pelätä saa, mutta ei liikaa, Jos jokin Asia on tapahtuakseen se tapahtuu pelkäsin tai en. Miksi siis tuhlata aikaansa pelkäämiseen, joka ei edes auta mitään? Mielummin ajan käyttää elämästä nauttimiseen.:)