Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako ketään muuta perheellistä viikonloput?
28.08.2021 |
Itse haluaisin rentoutua työviikon jälkeen. Olla vaan ilman aikautaulutusta tai ohjelmaa. Mies taas haluaisi tehdä jotain koko ajan, lapset hyörii ja pyörii levottomina ja nahistelevat. Olen jo miettinyt, että alkaisin tehdä viikonloput töitä ja ottaisin arki vapaita. Tuntuu, etten palaudu viikonloppuisin, kun koko ajan pitää olla menossa ja tekemässä. Ahdistaa.
Kommentit (53)
Ex-vaimo aikataulutti kaikki lomat ja viikonloput. Myös se rennosti ottaminen, ja ei-mitään-tekeminen aikataulutettiin. "Lauantaina klo 17-18 löhöilyä ja rennosti ottamista."
Ero tuli, ja nykyisen vaimon kanssa saatetaan ihan oikeasti vain löhötä ja katsoa sarjaa tuntitolkulla. Yksin en niin välitä olla, tai siis en kaipaa yksinoloa, mutta sitä kaipaan ettei tarvitse koko aikaa suorittaa.
Kun lapset on meillä niin viikonlopun ohjelma saattaa olla uimasa käyminen ja mummolassa käyminen, eikä muuta. Ex-vaimo pommittaa viesteillä että meidän pitää tehdä nyt metsäretki kun on niin hyvä ilma, lapsille sinne mukaan kaakaota, ja sitten sitä hyvää leipää mistä tykkäävät, ja voidaan kuulemma myös mennä laavulle ja paistaa makkaraa. Kauniina kesäpäivänä tulee viestejä että nyt heti lasten kanssa ulos, ei voi koko päivää viettää lapset sisällä, se ei ole heidän edun mukaista.
Tuo on niin vittumaista kuin olla ja voi. Vanhempi suunnittelee meidän luokse muuttoa, ja nuorempi oireilee myös. Saas nähdä miten tässä vielä käy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vittuakos menit lisääntymään, vaikka tiesit Vauva.fi:n takia mitä odottaa? Voit syyttää vain itseäsi.
Meidän kylmässä avioliitossa asia on ratkaistu niin, että minä olin 2 edellistä viikonloppua töissä tai mökillä. Vaimo on tämän ja seuraavan. Työviikot kuluu niin nopeasti, ettei ehdi edes huomata…
Minulla on vain yksi lapsi ja olemme koko perhe introverttejä, joten koko perhe haluaa latautua viikonloppuisin. Meillä on ohjelmaa max yhtenä päivänä viikonloppuisin eikä joka viikonloppu. Toisena päivänä vaan olemme kaikki omissa oloissamme, luemme, treenaamme tai selaamme instagramia. Jos teemme jotain yhdessä toisenakin päivänä, se on aina jotain liikuntaa, joka ei vaadi säätöä tai kommunikointia. Silti sekin voi olla joskus liikaa meille kaikille.
Mutta olemme kaikki samanlaisia ja puhumme avoimesti oman ajan ja tilan tarpeestamme, joten on helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ahdista kun ei ole kakaroita.
Lukemaan et näemmä kumminkaan ole oppinut.
Miksi ihmiset järjestävät itsensä tuollaiseen elämään? Ikinä en lähtisi tuohon Prisma-ralliin.
Tämä viikonloppu menee omalla kohdalla näin: Siivosin jo eilen ja kävin kaupassa ja Alkossa. Ostin itselleni kukkakimpun ja pullon punkkua. Ruokavärkit ovat juuri sellaisia, mistä pidän. En halua ajatella jotakin nakki-tai jauhelihakastiketta. Ruokaa tykkään laittaa itse,mutta huomenna päivällämenemme kahden ystävän kanssa brunssille. Sen jälkeen hoidan kaupungilla muutaman asian ja sitten palaan varmaan kotiin ja otan ehkä päiväunet, tai luen jotain. Voin myös tehdä töitä koneella, jos huvittaa. Illalla katselen ehkä jonkin elokuvan ja otan hieman punkkua. Sunnuntaina menen luultavasti aamusta salille ja jos sää on hyvä, saatan piipahtaa puolukkametsään. Päivällä teen ruokaa ja vanhemmat tulevat syömään. Ilta kuluu varmaankin sohvalla tai sitten lämmitän saunan, saas nähdä. En jaksa edes ajatella,että kuuntelisin lasten tappelua tai miehen nalkustusta, elän just mun näköistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset järjestävät itsensä tuollaiseen elämään? Ikinä en lähtisi tuohon Prisma-ralliin.
Tämä viikonloppu menee omalla kohdalla näin: Siivosin jo eilen ja kävin kaupassa ja Alkossa. Ostin itselleni kukkakimpun ja pullon punkkua. Ruokavärkit ovat juuri sellaisia, mistä pidän. En halua ajatella jotakin nakki-tai jauhelihakastiketta. Ruokaa tykkään laittaa itse,mutta huomenna päivällämenemme kahden ystävän kanssa brunssille. Sen jälkeen hoidan kaupungilla muutaman asian ja sitten palaan varmaan kotiin ja otan ehkä päiväunet, tai luen jotain. Voin myös tehdä töitä koneella, jos huvittaa. Illalla katselen ehkä jonkin elokuvan ja otan hieman punkkua. Sunnuntaina menen luultavasti aamusta salille ja jos sää on hyvä, saatan piipahtaa puolukkametsään. Päivällä teen ruokaa ja vanhemmat tulevat syömään. Ilta kuluu varmaankin sohvalla tai sitten lämmitän saunan, saas nähdä. En jaksa edes ajatella,että kuuntelisin lasten tappelua tai miehen nalkustusta, elän just mun näköistä elämää.
Tuo Prisma-ralli on varmaan vertauskuva ja perustuu siihen "prismaperheeseen". Pakko silti huomauttaa, että minä naimisissa olevana lapsettomana nautin Prismassa käymisestä. Lähimpään kaupunkiin on 170 kilsaa, ja silloin kun siellä käyn, haluan aina mennä Prismaan (ja Lidliin). Yleensä pääsen sinne juuri lauantaisin, jolloin paikalla on lapsiperheitäkin. Ne eivät ainakaan minua yhtään haittaa. Olenko ihan omituinen?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset järjestävät itsensä tuollaiseen elämään? Ikinä en lähtisi tuohon Prisma-ralliin.
Tämä viikonloppu menee omalla kohdalla näin: Siivosin jo eilen ja kävin kaupassa ja Alkossa. Ostin itselleni kukkakimpun ja pullon punkkua. Ruokavärkit ovat juuri sellaisia, mistä pidän. En halua ajatella jotakin nakki-tai jauhelihakastiketta. Ruokaa tykkään laittaa itse,mutta huomenna päivällämenemme kahden ystävän kanssa brunssille. Sen jälkeen hoidan kaupungilla muutaman asian ja sitten palaan varmaan kotiin ja otan ehkä päiväunet, tai luen jotain. Voin myös tehdä töitä koneella, jos huvittaa. Illalla katselen ehkä jonkin elokuvan ja otan hieman punkkua. Sunnuntaina menen luultavasti aamusta salille ja jos sää on hyvä, saatan piipahtaa puolukkametsään. Päivällä teen ruokaa ja vanhemmat tulevat syömään. Ilta kuluu varmaankin sohvalla tai sitten lämmitän saunan, saas nähdä. En jaksa edes ajatella,että kuuntelisin lasten tappelua tai miehen nalkustusta, elän just mun näköistä elämää.
Tämä on parasta. Ei mitään kuolaisia/räkäisiä/kirkuvia kersoja, vaan just oman näköistä viikonlopun viettoa. Tehdä just niin kuin hyvältä tuntuu. Omannäköisen viikonlopun kun viettää, niin jaksaa taas ensiviikolla tehdä töitä. Ps: Viikon kuluttua lähden kahdeksi kuukaudeksi Jenkkeihin, YKSIN! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset järjestävät itsensä tuollaiseen elämään? Ikinä en lähtisi tuohon Prisma-ralliin.
Tämä viikonloppu menee omalla kohdalla näin: Siivosin jo eilen ja kävin kaupassa ja Alkossa. Ostin itselleni kukkakimpun ja pullon punkkua. Ruokavärkit ovat juuri sellaisia, mistä pidän. En halua ajatella jotakin nakki-tai jauhelihakastiketta. Ruokaa tykkään laittaa itse,mutta huomenna päivällämenemme kahden ystävän kanssa brunssille. Sen jälkeen hoidan kaupungilla muutaman asian ja sitten palaan varmaan kotiin ja otan ehkä päiväunet, tai luen jotain. Voin myös tehdä töitä koneella, jos huvittaa. Illalla katselen ehkä jonkin elokuvan ja otan hieman punkkua. Sunnuntaina menen luultavasti aamusta salille ja jos sää on hyvä, saatan piipahtaa puolukkametsään. Päivällä teen ruokaa ja vanhemmat tulevat syömään. Ilta kuluu varmaankin sohvalla tai sitten lämmitän saunan, saas nähdä. En jaksa edes ajatella,että kuuntelisin lasten tappelua tai miehen nalkustusta, elän just mun näköistä elämää.
Kuulostaa ihan parhaalta. Itsekkään en todellakaan mitään lapsiperhe-harrastusrallia jaksaisi, lepoa ja kivoja juttuja kuuluu mun viikonloppuun!
Vierailija kirjoitti:
Me saatetaan perjantaina usein leipoa pizzaa ja katsoa elokuvia perheen kesken, mutta sen jälkeen kukin vastaa itsestään. Tarvitsen minäkin lepoa! Haluan lukea kirjoja ja käydä rauhassa lenkillä. Lasten mentyä nukkumaan vietetään vähän laatuaikaa puolison kanssa.
Mikäs hätä noilla mukuloilla tässä olisi? Molemmat vanhemmat selvinpäin, turvallinen koti ja kaappi täynnä ruokaa. Hyvä vaan että oppivat viihdyttämään itseään. Voin kyllä kyyditä harrastukseen tai kaverille, mutta miksikään sirkustirehtööriksi en rupea.
Tässä oli fiksua puhetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex-vaimo aikataulutti kaikki lomat ja viikonloput. Myös se rennosti ottaminen, ja ei-mitään-tekeminen aikataulutettiin. "Lauantaina klo 17-18 löhöilyä ja rennosti ottamista."
Ero tuli, ja nykyisen vaimon kanssa saatetaan ihan oikeasti vain löhötä ja katsoa sarjaa tuntitolkulla. Yksin en niin välitä olla, tai siis en kaipaa yksinoloa, mutta sitä kaipaan ettei tarvitse koko aikaa suorittaa.
Kun lapset on meillä niin viikonlopun ohjelma saattaa olla uimasa käyminen ja mummolassa käyminen, eikä muuta. Ex-vaimo pommittaa viesteillä että meidän pitää tehdä nyt metsäretki kun on niin hyvä ilma, lapsille sinne mukaan kaakaota, ja sitten sitä hyvää leipää mistä tykkäävät, ja voidaan kuulemma myös mennä laavulle ja paistaa makkaraa. Kauniina kesäpäivänä tulee viestejä että nyt heti lasten kanssa ulos, ei voi koko päivää viettää lapset sisällä, se ei ole heidän edun mukaista.
Tuo on niin vittumaista kuin olla ja voi. Vanhempi suunnittelee meidän luokse muuttoa, ja nuorempi oireilee myös. Saas nähdä miten tässä vielä käy...
Omituisella tapaa tämä nauratti. Minullakin on aina kauhea paine viedä lapsia metsäretkelle. Silloin kyllä tuntee olevansa onnistunut äiti XD Sympatiat sinulle ja ex-vaimolle, kummallekin!
Muuten kuulostaa kyllä vähän ahdistavalta tuollainen aikatauluttaminen. Mutta kai se ajan ”hukkaaminen” ahdistaa joitakin enemmän.
Kotiäideillä kaikki päivät ovat ns viikonloppuja eikä välttämättä oma valinta!