Lue keskustelun säännöt.
Motivoikaa minua lopettamaan huumeet
29.09.2014 |
Okei, elikkäs tilanne on se että olen säännöllisen epäsäännöllisesti käyttänyt erinäisiä laittomia päihteitä suunnilleen 12-vuotiaasta asti. Lähes kaikki kannabiksesta heroiiniin on käyty läpi ja viimeisimmät puoli vuotta käyttö on ollut viikoittaista.
Lopettaa olen yrittänyt useasti, viimeisin ennätys 2vk. Yritykset kaatuvat aina siihen että elämä vaan alkaa tuntua puisevalta ja kaipaan sitä miten mahtava ja mielenkiintoinen maailma on aivokemiat vinkuralla ja miten onnellinen kykenen olemaan. Raha- sekä terveystilanteeni on päihteilystä huolimatta ihan okei, vaikken mielenterveydellisesti kovin kummoisessa kunnossa olekkaan mutta koen sen pikemminkin päihteidenkäyttöön ajavaksi seikaksi kuin sen seuraukseksi. Pyrin käyttämään lähinnä seurassa joka hillitsee edes vähän ja estää hommaa karkaamasta kokonaan käsistä - mutta toisaalta taas vaikeuttaa päihteilyn lopettamista. Tuntuu etten omaa minkäännäköisiä sosiaalisia taitoja selvänä ja tunnen oloni hyväksi ihmisten seurassa vaan pää mutkalla.
Elämässäni on kulissit hyvin pystyssä, jonka takia "kiinnijäänti" pelottaa kovasti enkä uskalla hakea apua päihteidenkäyttööni enkä mielenterveysongelmiini koska se aiheuttaisi alaikäisyyden vuoksi ongelmien väistämättömän kantautumisen äitini korviin.
Haluaisin vaan niin kovasti olla tavallinen, onnellinen ja tuntea elämäni vähemmän valheelliseksi ja turhaksi :(. Vinkkejä?
Kommentit (23)
Ei se sitten auta kun jatkaa käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 19:52"]
Sä taisit kirjotella tänne joskus keväällä tai kesällä? Mene nyt terapiaan, käy siellä porukkaa vähäpätöisemmistäkin syistä.
[/quote]
Joo, kirjoittelin. Sen jälkeen olen vähän tipahtanut alas "mutta eihän MINULLE niin käy" -kuplastani ja pari kertaa tosissaan yrittänyt lopettaa.
Käyn koulussa vaikken pärjääkkään siellä järin hyvin. Motivaatio ihan nollassa ja ahdistaa.
Äitini varmasti tosiaan välittää minusta ja tukisi jos vaan kertoisin ongelmistani, ainakin toinnuttuaan järkytyksestä, pettymyksestä ja vihasta jota paljastukseni varmasti aiheuttaisi. Pelottaa vaan että tukitoimenpiteet tekisivät elämästäni vielä sietämättömämpää - voin hyvin kuvitella että minut vedettäisiin takaisin kotiin asumaan ja käskettäisiin katkaisemaan välit minulle tärkeisiin ihmisiin jotka käyttävät.
-AP
Käytkö koulussa?