Anoppilasta omaksi kodiksi?

Meillä ei ole ollut mitään ongelmaa. Remonttiakin on tehty, isojakin muutoksia. Ja ihan meidän oman mielen mukaisia :) Mut mulla onkin mukavat anoppi ja appi.

Ei ole kokemusta käytännössä mutta olen miettinyt itse samaa: että jos joku appivanhempien lapsista perheineen muuttaisi lapsuudenkotiinsa eli omakotitaloon, josta appivanhemmat muuttamassa kerrostaloon, 70-luvun alkuperäiskunnossa oleva OKT olisi käytännössä remontoitava todella kieli keskellä suuta jonkinlaiseksi retroversioksi itsestään. Jos uskaltaisi muuttaa värimaailmaa tai peräti kaataa seiniä, annettaisiin kyllä todella ymmärtää että on tyylitajuton, pintamuotia palvova, aikakauden arkkitehtuurista ja designista mitään ymmärtämätön (tai pahempaa: piittaamaton). Henkilökohtainen loukkaaus olisi appivanhemmille se.

 Joten: talo myytäköön, riskiä ei kannata ainakaan tuossa suvussa ottaa.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 15:37"]

Ei ole kokemusta käytännössä mutta olen miettinyt itse samaa: että jos joku appivanhempien lapsista perheineen muuttaisi lapsuudenkotiinsa eli omakotitaloon, josta appivanhemmat muuttamassa kerrostaloon, 70-luvun alkuperäiskunnossa oleva OKT olisi käytännössä remontoitava todella kieli keskellä suuta jonkinlaiseksi retroversioksi itsestään. Jos uskaltaisi muuttaa värimaailmaa tai peräti kaataa seiniä, annettaisiin kyllä todella ymmärtää että on tyylitajuton, pintamuotia palvova, aikakauden arkkitehtuurista ja designista mitään ymmärtämätön (tai pahempaa: piittaamaton). Henkilökohtainen loukkaaus olisi appivanhemmille se.

 Joten: talo myytäköön, riskiä ei kannata ainakaan tuossa suvussa ottaa.

[/quote]

Lisään vielä että mullakin on siis ihan mukavat appivanhemmat, mutta tuo talo on vain jotenkin niin leimallisesti heidän elämäntyönsä (vaikka eivät ole sitä itse rakentaneet), että mikä tahansa iso muutos olisi henkilökohtainen loukkaus heidän elämäntyyliään tai elämänvalintojaan kohtaan.

Ja hei, 70-lukuhan oli maailman kaunein vuosikymmen, ei kai sitä voi kiistää...

Kiitos kommenteista. Minullakin on todella mukavat appivanhemmat, mutta en tiedä johtuuko tämä fiilikseni siitä että ylipäätään tällainen vain tuli mulle mieleen, vai siitä että jo tunnen anoppini niin hyvin että osaisin jotain surumielisyyttä odottaa. Jään pohtimaan tilannetta :) 

ap

Mitä mieltä miehesi on lapsuudenkotinsa remontoimisesta? Meillä on sellainen tilanne, että mies ei anna sisällä muuttaa mitään, koska "kaiken on isä tehnyt eikä halua loukata häntä." Remontin tarve on selvästi, kun esim keittiön kaapit on rikki, lattioiden muovimatot samoin rikki ja seinäpaneelit törkeän likaiset. Kaapit täynnä rojua, jota ei saa heittää pois, vaikka ovat käyttökelvottomia eivätkä vanhempansakaan niitä halua.
Salaa olen jotain vienyt roskiin. Siivoaminen on tuskaista, kun sitä törkyä ja pinttynyttä likaa on joka paikassa.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 15:59"]

Mitä mieltä miehesi on lapsuudenkotinsa remontoimisesta? Meillä on sellainen tilanne, että mies ei anna sisällä muuttaa mitään, koska "kaiken on isä tehnyt eikä halua loukata häntä." Remontin tarve on selvästi, kun esim keittiön kaapit on rikki, lattioiden muovimatot samoin rikki ja seinäpaneelit törkeän likaiset. Kaapit täynnä rojua, jota ei saa heittää pois, vaikka ovat käyttökelvottomia eivätkä vanhempansakaan niitä halua. Salaa olen jotain vienyt roskiin. Siivoaminen on tuskaista, kun sitä törkyä ja pinttynyttä likaa on joka paikassa.

[/quote]

Mieheni on suurremontin kannalla ja on ajatuksistani sitä mieltä, että "no äidiltä nyt vaan ei kysytä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos jos jotain kommenttia tulee". Tämä on ihan minun pään sisäinen tilanne.

Onpa ikävää, ettei miehesi anna remontoida tunnesyihin vetoen. Eihän siinä ole mitään tolkkua, ettei saisi kotiaan remontoida mieleisekseen ja konkreettisesti korjata, niinkuin teilläkin rikkinäisiä ja likaantuneita paikkoja! 

me asutaan appivanhempien 60 luvulla rakentamassa talossa. 

keittiö oli alkuperäinen ja siitä anoppi sanoi että kyllä se jo olikin remontin tarpeessa. siinä muutettiin/purettiin leivinuunia lukuunottamatta kaikki.

anoppi itse kertoi kahdesta makuuhuoneesta että tuohon väliin lisättiin itse seinä, se ei ole kantava että jos tarvitsette isomman huoneen sen voi purkaa ilman ongelmia.

lattian ja seinien pintamaterialien vaihtoa on ihastellut hyvännäköisiksi, samoin verhotankojen ym vaihdosta on tykännyt

eli ei mitään huonoa sanottavaa 

Vaikea kysymys. Keittiöremontin varmaan enemmistö ymmärtää, mutta osa ideoistasi on niin isoja, että voi herättää puheita. Portaiden siirtäminen on tosi iso projekti, joten siihen pitäisi olla aika hyvät syyt. Samoin ehjän ja toimivan takan vaihtaminen toiseen esim vain ulkonäkösyistä tuntuu monesta sekä epäekologiselta että kerskakulutukselta. Joten jos et kritiikkiä ja selän takana puhumista kestä, ei ehkä kannata lähteä hommaan, vaan rakentaa itse alusta asti mieleinen.

Meillä vanha pari jäi sukupolvenvaihdoksessa taloon asumaan, ja me laitettiin talon toisesta päädystä itsellemme asunto - talossa on aikaisemminkin asunut kaksi sukupolvea. Remontoiminen ei ole kiristänyt välejä, mutta onhan siitä jotain pientä saanut kuulla. Ovat itsekin aikanaan laajentaneet ja remontoineet taloa edellisen sukupolven jäljiltä. Muuten uusiin rooleihin sopeutuminen ja saman katon jakaminen ovatkin olleet vaikeampia kuin ikinä olisin voinut uskoa.

Jos teette kaupat, käykää ainakin nämä asiat huolella läpi:

- Asunto on teidän koti, jota koskevat päätökset saatte tehdä itse ja omie tarpeitanne ajatellen. Sillä ei ole väliä, onko talo ostettu suvulta vai vieraalta, jokainen saa laittaa kotinsa ja pihansa kuin itse haluaa.

- Teillä ei ole velvollisuutta säilytellä suvun tavaroita talossa tai varastoissa. Jokainen hakekoon omansa pois. Tarpeen mukaan jostakin asiasta voidaan sopia erikseen, että otatte säilytykseen, tai esimerkiksi joku varastotila rajataan heti sukulaisten vapaaseen käyttöön, mutta siitä ei kertakaikkiaan tule mitään, että et pysty siivoamaan tilaa omille tavaroillenne, kun mitään ei saisi siirtää tai heittää pois. 

- Saako vanha pari astella teidän taloon tai pihaan kuten omaansa, milloin vain ja ilmoittamatta? Annetaanko vara-avainta? Saako anoppi tulla ilmoittamatta parturoimaan pensaita tai poimimaan mansikoita, tai appi kaivelemaan autotallista työkalupakkia?

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:26"]

Vaikea kysymys. Keittiöremontin varmaan enemmistö ymmärtää, mutta osa ideoistasi on niin isoja, että voi herättää puheita. Portaiden siirtäminen on tosi iso projekti, joten siihen pitäisi olla aika hyvät syyt. Samoin ehjän ja toimivan takan vaihtaminen toiseen esim vain ulkonäkösyistä tuntuu monesta sekä epäekologiselta että kerskakulutukselta. Joten jos et kritiikkiä ja selän takana puhumista kestä, ei ehkä kannata lähteä hommaan, vaan rakentaa itse alusta asti mieleinen.

[/quote]

On kuitenkin eri asia joutua kuuntelemaan kritiikkiä valinnoistaan siksi että ne kuulostavat toisen mielestä työläiltä/kalliilta/hölmöiltä (jos rakentaisi uuden talon, voisi siitäkin tulla ihmettelyä, että eikö halvempi, vanha talo kelpaisi, tai miksi pitää valita niin kalliit/tummat/vaikeahoitoiset pintamateriaalit jne.) kuin siksi, että "näin on aina ollut", "sehän oli silloin niin hieno ja kallis ja siihen aikanaan säästettiin kauan" tai "kun ei nuorille kelpaa se mitä meille on kelvannut/mitä ollaan tehty". Ensimmäinen on neutraalimpi mielipide, kun jälkimmäiseen liittyy tavallaan syyllistämistä ja ainakin epäsuora vihje siitä, että valinnat koetaan jonkinlaisena loukkaksena tai arvostuksen puutteena.

t. 10

Kannattaa kertoa ennen ostamista mitä kaikkea aiotte tehdä. Ja on kai se helpompaa jos sen tekee tutut kuin tuntemattomat. Mun kodin osti poikani ja hän on ainakin tehnyt vapaalla otteella remppaa, hänen kotihan se on, minä olen vain vieras tänä päivänä

Kun näin otsikkosi, ap, tuli minulla mieleen juuri noita ajatuksia, joista sitten luin  sinun jutustasi. Minulla on kokemusta hieman samantapaisesta tilanteesta. Täti ja hänen sisaruksensa kuolivat ja heidän kahden perheen omakotitalonsa myytiin. Talon ostanut nuoripari teki siihen perusteellisen remontin ja muutti sen yhdeksi asunnoksi. Siitä tuli tosi kaunis ja viihtyisä koti, mutta kyllä jotkut sukulaiset kauhistelivat, kun saivat tietää, millainen remontti talossa tehtiin. Talohan oli erinomaisessa kunnossa. Joo, rakenteiltaan kyllä, mutta pinnat olivat kuluneet ja keittiö aikansa elänyt. Pihaakaan ei olisi saanut sukulaisten mukaan laittaa uuteen uskoon. Onneksi nämä nuoret eivät ruvenneet kuuntelemaan niitä, joilla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, vaan remontoivat rohkeasti itselleen kauniin kodin.

Ap, sun miehesi kuulostaa oikein järkevältä, mitäpä jos luottaisit häneen. On kyse kuitenkin hänen vanhemmistaan, luulisi että poikansa tuntee heidät paremmin kuin sinä.

6 jatkaa: Juuri remonttikielteisyyden takia en ole suostunut kaupunkikotimme myyntiin. Eli käytännössä emme muuta anoppilaan vakituisesti ennen kuin se on mielestäni asumiskuntoinen. Muuten talo on sijaintinsa puolesta ja ympäristönä ihana paikka. Miestä ei kahden kodin pito tunnu haittaavan vaikka rahaa kuluu.
Anoppilaan on tehty sentään joitain parannuksia: lämmitysjärjestelmä uusittu, ulkoseinät maalattu ja katto uusittu. Sisällä vaan ei saa tehdä mitään. Ja mies loukkaantuu, jos ehdotan mitä tahansa sisäremppaa koska kuulemma haukun hänen isänsä työtä.
No, tätä on jatkunut jo pari vuotta. Jossain vaiheessa meidän on pakko myydä jompikumpi pois.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:47"]

Kannattaa kertoa ennen ostamista mitä kaikkea aiotte tehdä. Ja on kai se helpompaa jos sen tekee tutut kuin tuntemattomat. Mun kodin osti poikani ja hän on ainakin tehnyt vapaalla otteella remppaa, hänen kotihan se on, minä olen vain vieras tänä päivänä

[/quote]

Mutta entä jos kertoo ennen ostamista että ajateltiin remontoida kokonaan tämä 80-lukulainen keittiö (myyjien eli appivanhempien mielestä hyvä), purkaa leivinuuni (kenties myyjille tärkeä), siirtää portaiden paikkaa (myyjät eivät ole huomanneet mitään vikaa portaiden sijainnissa) jne.? Sitenhän vain aikaistetaan tämän koko keskustelun alkamista, kun jo etukäteen kerrotaan myyjille (appivanhemmille), mikä siinä heidän elämäntyylissään/sisustuksessaan/taloudenpidossaan on vanhentunutta ja kaipaa päivittämistä. Kaikki ei ota sellaista kevyesti.

Meillä appivanhemmat asuivat päärakennusta kuolemaansa asti, joten he eivät koskaan saaneet tietää, mitä ennen muuttoa teimme.

Emme yhtään mitään.

Talo on omanlaisensa, pinnat olivat siistit, huonejärjestystä ei voinut muuttaa purkamatta kantavia seiniä ja minusta oli ihan turha ryhtyä uusimaan kotia, jossa kaikki oli sopivasti paikallaan. Meillä on tismalleen sama keittiö tuoleja myöten kuin oli appivanhemmilla :-). Talo oli remontoitu 5 vuotta ennen muuttoamme, joten en keksinyt yhtäkään syytä sille, miksi remonttiin olisi pitänyt ryhtyä. Lapset saivat valita huoneensa sen mukaan, mikä tapetti miellytti.

Ap;n kannattaa miettiä, että ne appivanhemmat todennäköisesti remontoi hänen kotinsa itselleen sopivaksi ja moni itselle tärkeä juttu katoaa. Lisäksi appivanhemmat saavat vaihdossa muutaman satatuhatta riihikuivaa rahaa, jolla tekee kaikenlaista kivaa.

Kiitos paljon kommenteista kaikille! 

Ei ole tarkoitus kerskakulutta ja uusia vain uusimisen ilosta. Tarkoitus olisi remontoida talo meille vuosikymmenien kodiksi, kuka tietää vaikka itsekin olisin joskus anoppi joka siitä lähtee kaupunkiasuntoon :)

Takka purettaisiin siksi, että sen kylkeen rakennettaisiin leivinuuni ja nykyisellään se ei ole mahdollista. Portaiden vaihto olisi seinän purkamisen vuoksi looginen tehdä, jne. Mutta tottakai hyvin isoja muutoksia, ja kaikki vielä raakilepohdintoja. Erittäin hyviä pointteja nro 10! Appivanhempani ovat meille aina tervetulleita ja heistä on suunnaton apu lastenhoidossa, mutta asiat pitää ilman muuta keskustella auki. Enkä halua olla kolmen vuoden päästä tilanteessa jossa huomaan ahdistuneeni kun anoppi lappaa omilla avaimillaan tupaan kuin omaan kotiinsa. 

Ap

Lisää kokemuksia tai ajatuksia? 

Meillä on ollut vastaava tilanne eli muutimme miehen kotitaloon appivanhempien siirryttyä kerrostalo-osakkeeseen ja remppaisimme sekä talon että pihan ihan uusiksi. Välejä varsinkin anoppiin on hiertänyt meidät yllättänyt asia eli ympäristön ja muun suvun ihastelu siitä, miten ihanaksi kaiken olemme muuttaneet. Oi miten on kaunis piha, vau!! Ja onpa tosi hieno idea yhdistää olohuone ja ruokailuhuone näin jne.jne.. Se on aiheuttanut anopissa jotain mustasukkaisuutta ja riittämättömyydentunnetta ja hän on siitä syystä alkanut etsimällä etsiä talosta ja pihasta virheitä tai epäonnistumisia, kai omaa huonommuudentunnettaan lievittääkseen. Eli minulle tulee tunne, että olen tullut mestaroimaan hänen kotiinsa ja pihaansa, näyttämään, kuinka minä osaan kaiken paremmin ja tyylikkäämmin. Ei ihan kiva tunne. Olisi ollut parempi jos olisimme ostaneet talon joltain ulkopuoliselta. Nyt saa koko ajan ikäänkuin arastella, ettei tästä tule liian hienoa.

Ihmettelen ainoastaan sitä, että miksi miniöillä on tapana maalata piruja seinälle ja olettaa tulevaisuutta, vaikka ei ole mitään todisteita, että jotain hirveää tapahtuu.

Tämäkin menee vähän tyyliin

Apminiä: me ostetaan anoppila. Anoppi varmaan ei tykkää, kun remontoidaan, ei se ole kyllä sanonut mitään ja se on kiva. Me remontoidaan paljon, anoppi ei varmaan tykkää siitä ja mitä jos se alkaa laukkaamaan omilla avaimilla sisään. Vittu, vituttaa kyllä, kun anoppi varmaan tulee huutamaan, kun remontoidaan ja tulee omilla avaimilla kotiin. On se saatana kumma kun ei saa omaa kotiaan edes remontoida, kun anoppi paukkaa omilla avaimilla meidän kotiin minua huutamaan ja haukkumaan. Voi vittu, meen kyllä anopille sanomaan suorat sanat ennen kauppoja, että vittu, me ostata mitään, kun oot niin vittumainen anoppi, että pilasit meidän remontin haukkumalla sisustuksen ja juoksit yötä päivää avaimilla sisään.

Ja anoppirukka on kaikesta mitään tietämättömänä miehensä kanssa tekemässä kauppoja pojalleen omistamasta talosta ja ihmettelee, kun yhtäkkiä nurkan takaa tulee raivopääminiä haukkumaan, että he ei saatana anoppilaa osta, kun anoppi on haukkunut kaikki remontit ja juoksee koko ajan omilla avaimilla sisään heidän kotiinsa.

Eli älä kuohuta turhaan ja oleta asioita, joita ei ole edes tapahtunut. Jos tätä jatkat vielä jonkin aikaa, olet syöttänyt itsellesi ajatuksen, että se anoppi on tuonut jo kenttäpatjan teidän taloon ja huutaa ja haukkuu siellä, ennen kuin olette edes myyntipapereita saaneet allekirjoitettua ja taloa siirrettyä teidän nimiin.