Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana ja lasken päiviä kun pääsen vetämään kännit!
29.09.2014 |
Ja tätä ei kukaan minusta uskoisi päälle päin mitä mietin. Raskaus ollut erittäin vaikea minulle sosiaaliselle ja menevälle ihmisille. Olen ollut henkisestikin aivan rikki tähän koko raskauden kestävään hirveään oloon ja väsymykseen. Tuntuu että olen eristäytynyt muusta maailmasta täysin kun en jaksa mitään tehdä.
Aion riipasta ystäväni kanssa maailmaa parantavat kännit heti kun olen toipunut.
Kommentit (43)
Joo voin keroa ettei se helpota kun lapsi on syntynyt. Sitten olet kotona ja sidottu siihen vauvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kokemus taas on tämä: sitten kun vedät ne kännit raskauden jälkeen, niin toteat, että hitto mitä paskaa koko alkoholi, ja olet suosiolla ilman. :)
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:25"]
Joo voin keroa ettei se helpota kun lapsi on syntynyt. Sitten olet kotona ja sidottu siihen vauvaan.
[/quote]
Helpottaa aivan varmasti jos tämä jatkuva kuvotus jää sinne synnärille. Olen normaalilta luonteeltani energinen ja jos vain olen ilman jatkuvaa huonoa oloa ja väsymystä jaksa vauvan kanssa touhuta ja käydä tapaamassa ystäviäni ym. En ole neljän sinän sisällä jumittaja ollut koskaan ennenkään. AP
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:31"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:25"]
Joo voin keroa ettei se helpota kun lapsi on syntynyt. Sitten olet kotona ja sidottu siihen vauvaan.
[/quote]
Helpottaa aivan varmasti jos tämä jatkuva kuvotus jää sinne synnärille. Olen normaalilta luonteeltani energinen ja jos vain olen ilman jatkuvaa huonoa oloa ja väsymystä jaksa vauvan kanssa touhuta ja käydä tapaamassa ystäviäni ym. En ole neljän sinän sisällä jumittaja ollut koskaan ennenkään. AP
[/quote]
Viinako sinulle antaa energiaa ja jaksamista tavata ystäviäsi? Ovatko vaihtoehtosi ikävä kotona "jumittaminen" ja kännääminen? Kun lapsi kuitenkin sitoo sinua kotiin, saatat päätyä hybridiratkaisuun: kalsarikänneihin!
Nää on huvittavia nää raskaanaolevien pohdinnat, jotka luulevat tietävänsä millaisia ihmisiä ovat, ja joilla ei vielä ole hajua vanhemmuudesta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh.. Miten tämä elämä voikaan olla niin epäoikeudenmukaista? En sano enempää...
Mulla oli ihan sama fiilis raskausaikana. Sosiaalisena ja menevänä ihmisenä en halunnut jäädä kotiin kun muut menivät, vaan olin usein mukana illanistujaisissa ja kutsuttiin usein kavereita meille. Itse vesipullo kourassa katselin kateellisena kun muut alkoivat juopumaan. Harmitti vietävästi. Ristiäisistä viikko, isä jäi lapsen kanssa kotiin ja päästi mut ulos. Olin kaverin luona, mentiin baariin, jossa join 2 ja sitten oli pakko ennen puoltayötä mennä kotiin, eipä huvittanutkaan ja kamala ikävä omaa perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:37"]
Nää on huvittavia nää raskaanaolevien pohdinnat, jotka luulevat tietävänsä millaisia ihmisiä ovat, ja joilla ei vielä ole hajua vanhemmuudesta :)
[/quote]
Älä :D "minähän en muuten ainakaan...!", "minähän muuten sitten aina...!". Juu.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:31"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:25"]
Joo voin keroa ettei se helpota kun lapsi on syntynyt. Sitten olet kotona ja sidottu siihen vauvaan.
[/quote]
Helpottaa aivan varmasti jos tämä jatkuva kuvotus jää sinne synnärille. Olen normaalilta luonteeltani energinen ja jos vain olen ilman jatkuvaa huonoa oloa ja väsymystä jaksa vauvan kanssa touhuta ja käydä tapaamassa ystäviäni ym. En ole neljän sinän sisällä jumittaja ollut koskaan ennenkään. AP
[/quote]
Sitten joudut sen vauvan kanssa menemään tapaamaan ystäviäsi ei siinä silloinkaan voi kännejä ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, enää 18 vuotta niin pääset kännäilemään. Jos on poika niin joudut odottamaan, että hän pääsee armeijan leipiin, ennen kuin saat vapaata ruuanlaitosta.
Eihän ap puhunut kuin yksistä känneistä. Sen sijaan viestissä lukee että ylipäätään ei jaksa tehdä mitään käydä kahvilla/kaupassa/kavereilla, joita kaikkia pystyy taas tekemään kun raskaus on ohi. Urpot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä niitä kännejä vedetä synnytyksen jälkeenkään. Sä imetät ja vauva on ihan kiinni sussa vuorokauden ympäri. Huutaa perään, jos olet tunninkin pois. Ei välttämättä huoli pulloa edes. Vauraudu siihenkin. :)
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:37"]Nää on huvittavia nää raskaanaolevien pohdinnat, jotka luulevat tietävänsä millaisia ihmisiä ovat, ja joilla ei vielä ole hajua vanhemmuudesta :)
[/quote]
Uskon ja jopa uskallan väittää että ihan jotain hajua minulla vanhemmuudesta on. Tämä on kolmas lapseni. Esikoiseni on jo 12v. En ole kännäjätyyppi ollut ennenkään enkä varsinkaan harrasta kalsarikännejä. Kun olen synnytyksestä toipunut, pumppaan rintani tyhjäksi ja riipasen kännit ystävälläni. Lapsen isä onneksi osaa olla vauvan kanssa. Ei välttämättä helpota, mutta niin olen päättänyt. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:52"][quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:37"]Nää on huvittavia nää raskaanaolevien pohdinnat, jotka luulevat tietävänsä millaisia ihmisiä ovat, ja joilla ei vielä ole hajua vanhemmuudesta :)
[/quote]
Uskon ja jopa uskallan väittää että ihan jotain hajua minulla vanhemmuudesta on. Tämä on kolmas lapseni. Esikoiseni on jo 12v. En ole kännäjätyyppi ollut ennenkään enkä varsinkaan harrasta kalsarikännejä. Kun olen synnytyksestä toipunut, pumppaan rintani tyhjäksi ja riipasen kännit ystävälläni. Lapsen isä onneksi osaa olla vauvan kanssa. Ei välttämättä helpota, mutta niin olen päättänyt. AP
[/quote]
Toivottavasti onnistuu. Vauvat on erilaisia. Esikoinen söi pullosta, toinen ei millään. Mä suunnittelen juhlivani kun tämä kuopus on 3 kk, ei sitten enää niin kiinni tississä ja äidissä. Mutta 3 tuntia ehkä pystyn oikeasti olemaan poissa, tulee vauvaa heti ikävä.
Kuulostaa kyllä oudolta tuo vauvan ikävöiminen. Ei minulla tullut tuollaista edes vajaan kahden viikon työmatkalla, saati ystävien kanssa iltaa istuessa.
Aika surullista, ettet ole enempää kasvanut tulevaan äitiiyteesi. Ota nyt kuitenkin huomioon, että saatat muuttaa mieltäsi, kun vauva on syntynyt. Voi olla, että silmissäsi kiiltää vain tuleva känni synnäriltä päästessäsi, mutta entäpä jos vauvasi joutuu syystä tai toisesta jäämään sairaalaan tai tarvitsee syliä ja ruokaa 24/7? Kriidutilanteet ovat niitä kuuluisia hetkiä elämässä, kun elämän arvot muuttuvat. Toivotan jaksamista loppuraskauteesi ja elämään vauvan kanssa.
No, sanotaan näin, että mulla on viime viikkoina ollut JOLLAIN LAILLA samoja fiiliksiä. Ei ihan noin radikaaleja kuitenkaan. Olen aina itsekin ollut sosiaalinen ja menevä ihminen sekä rakastanut viettää iltoja kavereiden kanssa viinin lipittelyn voimalla. Yllättäen raskauduttuani tämä kaikki tietenkin entisenmuotoisena loppui. Aluksi (n. viikolle 20-23 asti) asia ei vaivannut minua ollenkaan, ja olin ihan suht tyytyväisen illanvietoissa mukana veden voimin, kotona lukemassa kirjaa/katsomassa leffoja, lenkillä tms.
Nyt, kun maha on oikeasti alkanut kasvaa ja painaa, väsymys lisääntynyt ja juoksulenkeilläkään en pysty enää käymään, niin olen oikeasti pikkuhiljaa väsynyt tähän raskauteen. Lähes joka päivä ikävöin kevyttä notkeaa vartaloani ja puolen viinipullollisen aiheuttamaa pöhnää, huolettomuutta ja vastuutonta elämää. Heti näiden ajatusten jälkeen minulle iskee kuitenkin myös hyvin huono omatunto siitä, että edes ajattelen näin. Masussa potkiva vauvani kun on kuitenkin maailman ihanin, ja rakastan häntä jo nyt. Silti en voi olla innolla odottamatta sitä hetkeä kun saan jossain vaiheessa vauvan mahasta ulos, tissistä hetkeksi irti ja miehelle siksi ajaksi hoitoon, että saisin rauhassa kumota hyvän ystäväni kanssa viinipullollisen tai kaksi.
Katsotaan mitä mieltä oikeasti olen, sitten kun vauva syntyy.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 12:28"]
Aika surullista, ettet ole enempää kasvanut tulevaan äitiiyteesi. Ota nyt kuitenkin huomioon, että saatat muuttaa mieltäsi, kun vauva on syntynyt. Voi olla, että silmissäsi kiiltää vain tuleva känni synnäriltä päästessäsi, mutta entäpä jos vauvasi joutuu syystä tai toisesta jäämään sairaalaan tai tarvitsee syliä ja ruokaa 24/7? Kriidutilanteet ovat niitä kuuluisia hetkiä elämässä, kun elämän arvot muuttuvat. Toivotan jaksamista loppuraskauteesi ja elämään vauvan kanssa.
[/quote]
Kuule, älä sure minun äitiyttäni. Hyvä äiti olen kahdelle vanhemmalle lapselleni aina ollut ja aion sitä olla varmasti myös tälle kolmannelle. Minun tapani ei myöskään ole surra etukäteen tulevaa, etenkään sellaista johon minulla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa. Mistäs minä sen tiedän vaikka mieli muuttuisi tässä viikkojen kuluessa, mistäs minä tiedän vaikka kuolen sinne synnärille. Sitten ei varmaan kännäys ole mielessä.
Jos joku saa siitä kruunun päähänsä että on 24/7 vauvan kanssa lapsen ensimmäiset 10 vuotta, eikä edes MIETI mitään muita vaihtoehtoa edes yhdeksi illaksi, tehköön niin ihan vapaasti. Ei se minun mielestäni äitiä yhtään huononna vaikka toisinkin miettisi. En minä vastasyntynyttä hylkäämässä kuitenkaan ole. AP
Mä olin kuulema koko synnytyksen jankannut "haluan pizzaa" no pari viikkoa meni synnytyksestä ni jaksoin lähteä pizzalle ja se oli varmaan elämäni pahin pizza. Pari kertaa nyt vuoden aikana syönyt pizzaa mutta eipä enää paljoa tee mieli. Kännejä uhkaan välillä vetästä kun saan vapaa illan mutta jo kolmas lonkero alkaa tökkimään ja loppubilta meneekin cociksen voimalla.
Jotenkin veti hieman surumieliseen tunnelmaan kun aloittajan tekstin luki. En itse olisi kuvitellutkaan että olisi ollut mitään kännihaaveita raskaana ollessani, eipä kyllä muutenkaan. Kyllä siinä odotteli iloisena lapsen tuloa ja ajatteli ihan muita asioita. Ehkä se malli vaan opitaan kotoa, lapsuuskodissani ei vanhemmat kännäilly, vieraita kävi paljon ja muukin sosiaalinen elämä oli vilkasta mutta ei vanhemmat baareissa pyörineet kännäämässä. Meilläkin on lapsia ja kävin kyllä joskus teatterissa tai syömässä ystävättären kanssa, mutta eipä viina niihin kuvioihin kuulunut. Ja vieraita on aina käynyt paljon, ruuanb kanssa viiniäkin tarjottu mutta humalaisia ei ole näkynyt. Meitä on moneksi, minulle oli ihan tärkeintä vauvan asiat ja hyvinvointi, en olisi raaskinut edes kenenkään hoitoon jättää ekana vuonna vaikka oli ihanat isovanhemmat. Kyllä hyvää elämää voi viettää ilman viinaa, vai onko mukava tulla baarista kotiin ja imettää vauvaa kun on kännissä? Hienon mallin antaa sellainen lapsilleen, jos se viina on niin kova sana niin miksi edes hankkia lapsia? Aloittajakin on kohta mummoiässä, varmaan on sittenkin kova himo kännäämään kun ensimmäinen lapsenlapsi tulee, on siinä sitten oikea unelmamummo.