Miksi kaikki ADD- ja ADHD-tapaukset ovat perheissä, joissa

Mun äidillä oli meidän ollessa pieniä saada veljeni kuriin, koska hänellä oli ADHD.

Mulla on adhd ja olen huomannut että äidilläni varmaan on se myös, vaikkei sitä ole diagnosoitu. Mä olin todella vaikea kakara, ja äidillä oli todella kasvatus hukassa, mutta sisarukseni ovat ihan normaaleja. Eli vastauksena 1) se on usein periytyvää 2) lapsi voi olla niin hankala että neurotyypillisetkin vanhemmat olisivat heidän kanssaan hukassa ja 3) adhd-aikuisen lapset voivat olla aivan normaaleja.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:09"]

Ehkä se kurittomuus johtuu ylivilkkaudesta eikä toisinpäin :-)

Tai ehkä ne vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Curling touhua näkee älyttömästi ja muutenkaan ei pidetä kursia lapsille.

Kerrankin oli eräs wt-äiti neljän lapsen kanssa kirpputorilla. No olimme siinä asettelemassa tavaroita pöydälle, kun noin 7-vuotias poika tuli siihen hakkaamaan yhtä lelua. Äiti ei sanonut mitään, vaan katseli viereisellä pöydällä jotain. Kun lähti liikkeelle, hän mumisi jotain ylimalkaista pojalle ja sama meno jatkui parin pöydän päässä. Olimme menossa kassalle ja sattumalta sama joukkue oli siinä lähistöllä. Nuorin istui ostoskärryjen istuimessa ja vinkui joitain nallea. Sitten äiti antoi sen hänelle ja tosi "kyllä xx saa sitä katsella" ja lähti kävelemään eteenpäin. Veikkaan, että sekin nalle päätyi jollekkin täysin toiselle pöydälle.

Ja näin näkee paljon. Vanhemmilla ei ole mitään kuria lapsiinsa. Todetaan vain, että kun ne nyt ovat noin vilkkaita. Ei silti tarkoita, että saa mitä tahansa tehdä.

"Kerrankin eräs wt perhe". Omg. Haluaisin nähdä sinun maisteripaprut ja perseesi muodon. ;-D

Neurologista alkuperää oleva häiriö on myös masennus, jonka estolääkitystä eli serotoniinin aineenvaihduntaa hoidan lääkkeillä. Lääkityksen avulla hoidan työtäni hyvin. Olen opettaja ja kohtaan työssäni yleisopetuksen integroituja lapsia, jotka lääkity,ksen avulla kykenevät saavuttamaan oppimispotentiaalinsa. Aivokemian häiriö, esim. ADHD ja sen lääkintä, ei ole kummempaa kuin diabeetikkolapselle insuliini. 327

Voih aloittajan tietämättömyyttä!

Periytyvyys on melko suuri.

Lisäksi kasvatus voi aiheuttaa samanlaisia oireita kuten ADHD ja näitä varmasti dianisoidaan ADHD.ksi sillä monesti vanhempien / koulun yms. kuvaus se diagnoosin peruste, eikä kotioloista ole läheskään aina mitään tietoa, harvoin kuitenkaan nämä perheet kuuluvat minkään erityisen tuen piiriin, tai että lapsen ongelmien eteen tehtäisiin oikeasti töitä ennen lääkekokeiluja (nämä kun ovat nykyään monesti ensimmäisiä hoitoja ja onhan tuo kieltämättä yhteiskunnan kannalta edullista, verrattuna tiiviisiin terapioihin, joihin itse luotan enemmän, oireiden kanssa on opittava elämään, voi tulla hetkiä jolloin lääkkeet eivät enää toimi tai niiden käyttö estyy sairauden takia, mitä myöhemmin taidot elää oireiden kanssa joutuu oppimaan sen vaikeampaa on. Itse olen sitä mieltä että lapsi tarvitsee aikaa ja tukea kasvaa, ongelma on yleensä enemmän vanhemman kuin lapsen, voimaa ei ole selvitä lapsen haasteista ja ottaa niitä vastaan ja tukea).

Meidän esikoinen sai äskettäin, 17-vuotiaana add-diagnoosin. Moni vuosien aikana koettu hankala tilanne tai asia kirkastui näin äidin näkökulmasta, hyvä niin. En kuitenkaan ole ikinä pitänyt poikaa hankalana lapsena, vain nuo tietyt tilanteet ja asiat ovat teettäneet ilmeisesti enemmän töitä kuin ns. normaalilla lapsella? Paha sanoa. En edelleenkään suostu ajattelemaan, että pojassa olisi jotain vikaa, hänen aivonsa vain toimivat eri tavalla kuin vaikkapa minun. Erittäin älykäs, monipuolisesti lahjakas tyyppi, joka uppoutuu täysin niihin asioihin, jotka häntä kiinnostavat. Sitten taas jotkut jutut eivät kiinnosta yhtään ja niihin tarttuminen on todella työn ja tuskan takana, kun sitä motivaatiota ei vaan löydy. Esimerkkinä vaikkapa lukion äikän kurssiin liittyvät tehtävät, joista poika ei omasta mielestään hyödy mitään. "Miksi tekisin tätä, kun fysiikan jutut kiinnostavat sata kertaa enemmän?" Perustele siinä sitten :)

Kurinpidollisesti tai kasvatuksellisesti en olisi varmaankaan osannut tehdä asioita eri tavalla, vaikka diagnoosi olisi saatu 10 vuotta sitten. Ongelmana pojalla ei olekaan ollut vilkkaus vaan lähinnä keskittymiseen ja hahmottamiseen sekä toimintatapoihin liittyvät asiat sekä tietynlainen lyhytpinnaisuus, kun on häiritty esim. kutsumalla syömään, kun on just se sillä hetkellä maailman tärkein juttu kesken.

Nuo neurologiset häiriöt ovat perinnöllisiä. Perimä ei yleensä korreloi juuri mitenkään perhetaustan kanssa.

Nyt kun tätä ketjua lukee varmasti jokunen asiasta tietävä niin kysyn mitä olen pohtinut jo pikään.

Eikö niin, ettei mikään tarkkaavaisuushäiriö aiheuta itsessään ilkeää käytöstä? Siis esim. että provosoimatta heittelee toisten tavaroita tai tönii tai nimittelee?

Halleluja - kaikki ADHD-lapset tunteva asiantuntija pääsi vihdoinkin ääneen! Aaltoja!

ADD-tyttäreni ei todellakaan häiriköi, päinvastoin saa kehuja siitä miten kohtelias ja hyväkäytöksinen on.

Ongelma on että tyttö ei pysty keskittymään, ajatukset karkailevat ja hommien alkuunsaaminen takkuaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun tätä ketjua lukee varmasti jokunen asiasta tietävä niin kysyn mitä olen pohtinut jo pikään.

Eikö niin, ettei mikään tarkkaavaisuushäiriö aiheuta itsessään ilkeää käytöstä? Siis esim. että provosoimatta heittelee toisten tavaroita tai tönii tai nimittelee?

Ei aiheuta.  

ADHD ja ADD johtuvat aivojen neurologisesta poikkeavuudesta. Aivot siis toimivat eri tavalla, kuin terveen lapsen aivot. Siksi sairauden syntyyn ei voi kasvatuksella vaikuttaa. Molemmat, sekä ADHD että ADD ovat vahvasti perinnöllisiä. Diagnoosin voi tehdä vain psykiatri tai neurologi, ja sitä ennen tehdään kattavat ja aikaa vievät tutkimukset. Diagnoosia ei siis todellakaan saa helposti.

Kyseessä on siis fyysinen sairaus, ei persoonan- tai luonteenpiirre. Toki elämän täytyy olla ADD-perheessä rytmitettyä, säännöllistä sekä paljon kehuja ja tsemppausta sisältävää. Varmasti käytöshaasteet lisääntyvät, mikäli "eletään kuin pellossa".

Mutta usein asiattomat kommentit tulevat juuri niiltä, joilla on vain mutu-tietoa em. sairauksista.

Terv. ADD-pojan äiti

Vierailija kirjoitti:

ADD-tyttäreni ei todellakaan häiriköi, päinvastoin saa kehuja siitä miten kohtelias ja hyväkäytöksinen on.

Ongelma on että tyttö ei pysty keskittymään, ajatukset karkailevat ja hommien alkuunsaaminen takkuaa.

Niin olenkn ajatellut, että nuo häiriöt eivät estä hyvän käytöksen oppimista. Meillä lähipuistossa käy joskus poika joka käyttäytyy todella huonosti ja äitinsä vain katselee vierestä torumatta. Olen kuullut kun äiti on sanonut pojastaan, että on tuollainen kun on (joku)häiriö. Mutta ei siis ainakaan add tai adhd voi olla käytöksen syynä.

Vierailija kirjoitti:

kasvatus on muutenkin vähän hukassa? Onko niin, että tiukalla kasvatuksella nuokin tarkkaavaisuushäiriöt vain saadaan kuriin?

Taas kuulin, että yhdellä pojalla epäillään ADHD:ta ja pojan vanhemmilla on aina ollut todella hankalaa saada lapsia kuriin.

Niin, että tästä syystä lapsella toimii aivokemia eri tavoin kun terveellä kaverillaan? Kyseessähän on neurologinen sairaus mitä hoitaa ja kuuluisi hoitaa neuropsykiatri (useimmiten aikuisilla varsinkin hoitaa kunnan puolella psykiatri).

ADHD:n syntymekanismia ei ole vielä pystytty täysin selvittämään, mutta muun muassa kaksos- ja adoptiotutkimusten mukaan 60 — 90 % alttiudesta selittyy perintötekijöillä. Myös joidenkin raskaudenaikaisten tekijöiden, kuten liian matalan raudan määrän äidillä, on epäilty altistavan ADHD:lle. Voisi sanoa, että ADHD johtuu aivoista, ei mielestä. Aivokuvauksilla on kyetty osoittamaan, että ADHD-henkilön aivotoiminta poikkeaa neurologisesti normaalin henkilön aivotoiminnasta muun muassa siten, että ADHD-henkilön aivojen verenkierto on usein liian heikkoa. Tästä huolimatta ADHD ei vaikuta henkilön kognitiiviseen kyvykkyyteen: ADHD-henkilö voi olla lahjakas siinä missä neurologisesti normaalikin ihminen, mutta hänen aivoissaan on vähemmän dopamiinia, joka on tärkeä välittäjäaine aivojen palkitsemiskeskuksessa. Tämän ajatellaan johtavan siihen, että ADHD-henkilön on vaikeampi pysyä motivoituneena; maailma on hänelle tylsempi paikka kuin neurologisesti tavanomaiselle läheiselleen. Hänen aivoillaan on jatkuva energiavaje.

Eli käytännössä kun aivoissa ei erity dopamiinia mikä on hyvän olon yksi tekijä (mielihyvä, tyydytys, tyytyväisyys...) niin usein adhd:ta sairastava ja ilman hoitoa oleva alkaa hakemaan kokemuksia, jotka nostavat andrenaliinia, koska se taas buustaa dopamiinia ja näin he saavat sen mitä muilla tapahtuu aivoissa normaalisti, ilman vaarantunteesta ja jännityksestä stimuloitua dopamiinia andrenaliinin seurauksena.

Tämän vuoksi adhd-ihminen usein voi ilman lääkitystä ajautua ongelmiin. Monenlaisiin, jopa rikosten tekemiseen.

Hoitona on amfetamiini, mikä stimuloi aivoja ilman, että henkilön täytyy stimuloida niitä juurikin andrenaaliinin kautta ja tämä auttaa keskittymisessä tavanomaiseen arkeen ja elämään.

Voisin lisääkin kertoa. Keskiosan kopsasin eräältä aihetta käsittelevästä sivustolta kun se oli siellä aivan kuten olisin itsekin sen kertonut, mutta lisänä oli tutkimustietoa siitä mistä adhd saattaa juontaa juurensa.

Tästä on kuitenkin kaukana jonkinlainen huono vanhemmuus. Voin sanoa ettei adhd lapsen ja nuoren kanssa ole helppoa ja he jos ketkä ovat oikeasti hyviä vanhempia, ketkä lapsensa tukena jaksaa rakentavasti olla diagnoosista huolimatta ja tukea sekä antaa positiivista palautetta, sillä adhd-lapsi on usein saanut paljon negaa päällensä, etenkin ennen lääkityksen aloittamista ja itsetunto nolla. Te, ketkä vanhempia moittivat ette tiedä asiasta lainkaan ja epäilen, että tuollaisella asenteella ette pärjäisi edes adhd-lapsen/nuoren kanssa, joten noloa. Ei mulla muuta. :)

Terveisin : viiden lapsen äiti ja yhdellä lapsella adhd

Vierailija kirjoitti:

ADHD on voimakkaasti periytyvä neurologinen ominaisuus ja usein adhd-lapsella on ainakin toinen vanhemmista adhd tai asperger-piirteinen. Toisaalta samankaltainen vanhempi jotenkin ymmärtää lastaan paremmin mutta toisaalta myös hänellä itsellään on ongelmia toiminnanohjauksessa.

Ja vanhemman oman toiminnanohjauksen haasteet heijastuvat kyllä lapseenkin sosiaalisen oppimisen kautta.

Eli varmaan geenien ja sosiaalisen oppimisen yhteisvaikutusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADD-tyttäreni ei todellakaan häiriköi, päinvastoin saa kehuja siitä miten kohtelias ja hyväkäytöksinen on.

Ongelma on että tyttö ei pysty keskittymään, ajatukset karkailevat ja hommien alkuunsaaminen takkuaa.

Niin olenkn ajatellut, että nuo häiriöt eivät estä hyvän käytöksen oppimista. Meillä lähipuistossa käy joskus poika joka käyttäytyy todella huonosti ja äitinsä vain katselee vierestä torumatta. Olen kuullut kun äiti on sanonut pojastaan, että on tuollainen kun on (joku)häiriö. Mutta ei siis ainakaan add tai adhd voi olla käytöksen syynä.

Tämä kommentti siis oli nro. 51, (joka ilmeisesti kyselee hölmöjä).

Minä olen ADHD-aikuinen ja kasvanut keskiluokkaisten, tiukkaa kuria pitäneiden vanhempien valvonnassa. Pärjäsin koulussa vielä peruskoulun ajan erittäin hyvin korkean älykkyyden ansiosta, mutta myöhemmin keskittymisvaikeudet aiheuttivat monenlaista oireilua ja alisuoriutumista. Olen saanut diagnoosin ja lääkkeet vasta aikuisena, ja monta kertaa miettinyt, kuinka paljon apua niistä olisi ollut aikaisemmin. 

Aloittajan kysymykseen vastaisin, että uskon itsekin ongelmien kasautuvan. Tietyissä perheissä on voinut olla sukupolvien ajan periytyvien neurologisten sairauksien aiheuttamia oireita ja ongelmia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki ADHD-lapset syntyisivät vanhemmille, joilla ei ole kurinpitokykyä tai muita hyvään vanhemmuuteen liittyviä ominaisuuksia. ADHD ei myöskään puhkea huonon vanhemmuuden seurauksena. 

Minun perheessä oli kyllä todella panostettu kasvatukseen ja kuria pidettiin. Samaten puolisoni perheessä. Kummatkin ollaan kuitenkin adhd:ta, ollaan yhä aikuisenakin. Ja voitko uskoa, hoidamme asiat silti kunnolla, olemme korkeasti koulutettuja ja elämässä pärjänneitä ihmisiä, joilla ei ole päihdeongelmia, maksuhäiriömerkintöjä ym. mitä tunnutaan aina samaistavan meikäläisiin. Mutta ilman lääkkeitä arki olisi kyllä huomattavasti tuskaisempaa ja todella raskasta.

Meillä on kaksi lasta. Vanhemmalla hyvinkin vahvaa ADHD-taipumusta (ei vielä diagnosoitu, jonossa ollaan), nuorellammalla ei ole ollenkaan. Kasvuolosuhteissa tai kasvatuksessa ei ole ollut mitään eroa lasten välillä. Akateemiset vanhemmat, ei alkoholismia, väkivaltaa tai muutakaan sekoilua perheessä. Minulla (isä) tosin on ADHD-taipumusta itselläni, joten geneettisesti todenäkköisesti periytynyt.