Miksi kaikki ADD- ja ADHD-tapaukset ovat perheissä, joissa

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:26"]

Meillä toinen add ja toinen lapsi on täydellinen vastakohta. Samalla tavalla ollaan pyritty molempia kohtelemaan. Add lapsen synnytys oli vaikea ja kesti 2 vuorokautta, kun jouduttiin käynnistämään ja olenkin miettinyt, olisiko sillä ollut vaikutusta...hapenpuute tms.

[/quote]

Tässä särähtää korvaan se, että ollaan pyritty kohtelemaan molempia samalla tavalla. Kuitenkin itsekin mainitsit, että lapset ovat täysin erilaisia. Eikö siitä voisi päätellä, että ehkä tarvitsevat erilaista kasvatustakin? Meillä on kaksi lasta, jotka ovat aivan erilaisia. Ei diagnooseja kummallakaan eli siinä mielessä en tiedä mistä puhun. :) Mutta erilaisen perusluonteensa takia vaativat erilaista kasvatusta. Parantamisen varaa on kummankin kanssa, vaikka suuria ongelmia ei olekaan. Sellaista tasapainoilua tämä vaan on. 

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:26"]

Meillä toinen add ja toinen lapsi on täydellinen vastakohta. Samalla tavalla ollaan pyritty molempia kohtelemaan. Add lapsen synnytys oli vaikea ja kesti 2 vuorokautta, kun jouduttiin käynnistämään ja olenkin miettinyt, olisiko sillä ollut vaikutusta...hapenpuute tms.

[/quote]

Hapenpuutetta olen itsekin miettinyt syyksi.. ADHD-lapsen  raskauden loppuvaiheessa oli vuorokausi, jolloin aktiivinen vauva ei liikkunut lainkaan. Huolestuneena otin yhteyttä neuvolaan, mutta asia jäi siltä osin, koska lapsen liikkeet alkoivat tuntua seuraavana päivänä, kun aktiivisesti ja napakasti painelin vauvaa vatsan läpi. Olen myöhemmin miettinyt, oliko tuolla kuinka suuri vaikutus poikani neurologisiin ongelmiin.

ADHD on voimakkaasti periytyvä neurologinen ominaisuus ja usein adhd-lapsella on ainakin toinen vanhemmista adhd tai asperger-piirteinen. Toisaalta samankaltainen vanhempi jotenkin ymmärtää lastaan paremmin mutta toisaalta myös hänellä itsellään on ongelmia toiminnanohjauksessa.

Siksi, että ap haluat uskoa adhd:n ja add:n olevan kurinpidollinen ongelma. On aika tyypillistä, ett ihmiset, jotka eivät ole kyseistä ongelmaa kohdanneet, haluavat kyetä selittämään sen niin, että se johtuu jostain ihmisten tekemästä virheestä tai väärästä käytöksestä. Näin ajatellen on jotenkin helpompi hallita kaoottista maailmaa, jossa moni asia todellisuudessa ei ole kenenkään syy.

Meillä on add-lapsi ja lapsi, jolla ei ole add:ta. Add-lapsi ei ole "kuriton", vaan hajamielinen, haaveileva, helposti myöhästelevä, unohteleva ja aiheesta eksyvä. Toisaalta hän on äärimmäisen luova ja kekseliäs ja saa usein kehuja kauniista käytöksestään muita kohtaan. Sisaruksensa taas on äärimmäisen täsmällinen, tarkka ja me vanhemmat usein kuulemme myös hänen hyvästä käytöksestään. Add-lapsi on todella pahoillaan unohtelustaan ja "haaveilustaan". Voit vain kuvitella, miten monta kertaa ap kaltaisesi leimaajat ovat pahoittaneet hänen mielensä ymmärtämättömyydellään, vaikka hän on parhaansa yrittänyt.

Joo meilläonkin mennyt kasvatus vikaan sitten vaan yhden pojan kohdalla, sen ADHD:n. Muiden kanssa olen onnistunut :)

Totta puhuen enpä tiedä ketään muuta lasta jota olisi niin antaumuksella kasvatettu kuin tuota meidä diagnosoitua, tulos on vaan pikkuisen erilainen kuin näiden "terveiden" poikien kohdalla.

No aina. Meillä on ADD-poika, meillä on tiukat rutiinit, kuria, säännöt yms kunnossa. Poika on helppo lapsi tätä nykyä, pienempänä (2-4 vuotiaana pahin) meininki oli toista. Miedän elämä on hyvinkin tasaista ja samanlaista ihan pojan takia, väsyy helposti ja arki rullaa mukavasti kun rutiineista pidetään kiinni. Olen hyvin johdonmukainen ja tarpeen vaatiessa ankara kasvattaja. Pari tilannetta on ollut kun olen lähtenyt lapsi kainalossa jostain pois kun ei ole osannut käyttäytyä. Jos olen jotain kieltänyt, kiellän aina samasta. Esimerkiksi sohvalla hyppiminen,olen nostanut pojan tuhansia ja taas tuhansia kertoja siitä pois. Pojasta tulee kehuja joka paikassa miten kiltii ja kohtelias on.

Minulla on myös kaksi tervettä lasta. Niiden kasvattaminen vaatii vai 1/4 työtä poikaan verrattuna. He ymmärtävät poikkeustilanteet paremmin ja toistoja oppimiseen tarvitseevat hurjasti vähemmän.

Olen hyvin tarkka kasvattaja, osittain sen takia kun en siedä hyvin mitän älytöntä rellestämistä. Mies on hyvin samoilla linjoilla. Toiminnanohjausta lapsi tarvitsee koko ajan vähemmän mutta ei ole kauaa niistä ajoista kun sain kulkea perästä ja selittää satoja kertoja mitä tehdään ja miten toimitaan. Ja tiedättekö mitä, otan kyllä kaiken kunnian pojan nykyiosestä käytöksestä :D Töitä on tehty hurjasti ja nyt saadaan nauttia niiden tuloksista.

Tosin tunnen tapauksen jossa kotona ei ole mitään sääntöjä ja pienet lapset on paljon keskenään, siellä on pahoja ongelmia varsinkin koululaisilla kun ei ole hajuakaan miten pitäisi käyttäytyä ja vanhemmat on koululle ilmoittaneet ettei he voi asille mitään, koulun tehköön mitä lystää asialle. Eli kyllä näitä tapauksiakin on missä vanhemmat on ihan kädettömiä puuttumaan lapsen käytökseen ja joillekkin diagnoosi on vielä isompi vapautus kaikesta vastuusta.

Työskentelen terveydenhuoltoalalla, en tosin esim. lastenneurologisessa yksikössä. Silti silmiinpistävää on, että ADHD-diagnoosit tuppaavat kasautumaan perheisiin, joissa on huono-osaisuutta ja vanhempien voimavarat ja kyvyt kasvattajina ehkä vähän heikommalla tolalla omien päihdeongelmies ja lievien mt-ongelmien vuoksi. Tai ehkä nämä perheet sitten vaan käyttävät muitakin terveydenhuollon palveluita niin paljon, että syntyy tällainen vaikutelma? Koskaan en muista tavanneeni esim. akateemisen perheen lasta, jolla olisi kyseinen diagnoosi, vaikka näitä pitäisi kaiken järjen mukaan olla suhteessa yhtä paljon.

Ap:n yleistys on niin rankka, että nyt kyllä hän on meille velkaa vähän todistusaineistoa. Mitkä "kaikki ADD- ja ADHD-tapaukset"? Kaikki Suomen, Euroopan vai maailman? Kaikki hänen tuntemansa? Kuinka monta hän tuntee? Millaiset kasvatusihanteet ja -mallit hänellä itsellään on, eli mitä hän pitää kurittomuutena? 

Ja kannattaisi ehkä vähän käyttää aivoja ja kuvittelukykyä ennekuin heittelee avauksiaan palstalle miten sattuu, eli kuten joku aiemmin huomautti: ehkä "kurittomuus" johtuu ADD:stä/ ADHD:stä, eikä päinvastoin.

Tunnen yhden perheen, jossa lapsella ADHD-diagnoosi ja "kurittomuus", rajattomuus tai holtittomuus on kyllä viimeinen asia, mikä kuvaa tuota perhettä. Sellainenhan olisi lapselle haitaksi eikä kukaan vanhempi halua sellaista. 

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:45"][quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:36"]

Ehkä sosiaaliset tekijät vielä lisäävät geneettistä altistusta adhd:hen. Ihan samalla tapaa kuin olen ihmetellyt miksi 75% "pienluokan" oppilaista on sosiaalihuollon asiakkaiden lapsosia.

[/quote]

Eli sossu muuttaa geenejä... Mikä siellä  tarkemmin geeneihin vaikuttaa, huonepöly vai sosiaalivirastojen käyttämät pesuaineet vai mikä?

Sullapa vinha teoria, en nyt kuitenkaan ihan heti kannusta ottamaan yhteyttä BMJ:iin tai Duodecimiin tutkimushypoteesisi kanssa.

Niin sanottu faktasi pienluokkien oppilaiden sosioekonomisesta taustasta on ihan yhtä huuhaata. Totta kai voimakkaat neurologiset ongelmat altistavat lapsen syrjäytymiselle, varsinkin jos kohtelu on tuota kaliberia kuin sinun ennakkoluulosi. Mutta iso osa erityislapsista on täysin normaaleista perheistä.

terveisin as-lapsen akateemiset vanhemmat, joiden vuositulo sadan tonnin kintaalla.
[/quote]Meillä isommat tulot...terv.duunarit

Itse olen huomannut, että oikeilla adhdlla on synnytyksen/raskauden aikainen hapenpuute tai vastaava. 

Sitten taas muilla "adhdlla" vääränlainen kasvatus. itse koen, että vanhemmat eivät osaa / eivät ole kykeneviä lukemaan lastaan. Jo esim. ihan perustarpeita ei tunnisteta ( jano, väsymys, nälkä, ulkoilun liikkumisen tarve) puhumattakaan lapsen temperamentin mukaista emotionaalista huomioimisesta. 

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 04:58"]

Työskentelen terveydenhuoltoalalla, en tosin esim. lastenneurologisessa yksikössä. Silti silmiinpistävää on, että ADHD-diagnoosit tuppaavat kasautumaan perheisiin, joissa on huono-osaisuutta ja vanhempien voimavarat ja kyvyt kasvattajina ehkä vähän heikommalla tolalla omien päihdeongelmies ja lievien mt-ongelmien vuoksi. Tai ehkä nämä perheet sitten vaan käyttävät muitakin terveydenhuollon palveluita niin paljon, että syntyy tällainen vaikutelma? Koskaan en muista tavanneeni esim. akateemisen perheen lasta, jolla olisi kyseinen diagnoosi, vaikka näitä pitäisi kaiken järjen mukaan olla suhteessa yhtä paljon.

[/quote]

Siis työskentelet terveydenhuollossa, etkä mitenkään pysty päättelemään miksi vahvasti periytyvää, hoitamattomana päihde- ja mielenterveysongelmia aiheuttavaa sairautta sairastavien lasten vanhemmilla saattaa olla keskimääräistä enemmän em. ongelmia.... Mitenkäs ne omat opinnot sujui?

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:48"]Niin.. Iso osa lääkäreistähän ei oikein edes usko adhdn olemassaoloon.
[/quote]
Ei niitä kyllä minun nuoruudessani ollut. Tullut vasta 80-luvulla kun kasvatus monilla hakusessa.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 08:02"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:48"]Niin.. Iso osa lääkäreistähän ei oikein edes usko adhdn olemassaoloon. [/quote] Ei niitä kyllä minun nuoruudessani ollut. Tullut vasta 80-luvulla kun kasvatus monilla hakusessa.

[/quote]

Jännä juttu, että minun nuoruudessani kyllä oli. Ne vaan lähetettiin tarkkiksille ja koulukoteihin pois silmistä oppimaan rikollisille tavoille.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:09"]

Ehkä se kurittomuus johtuu ylivilkkaudesta eikä toisinpäin :-)

[/quote]

Tai ehkä ne vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Curling touhua näkee älyttömästi ja muutenkaan ei pidetä kursia lapsille.

Kerrankin oli eräs wt-äiti neljän lapsen kanssa kirpputorilla. No olimme siinä asettelemassa tavaroita pöydälle, kun noin 7-vuotias poika tuli siihen hakkaamaan yhtä lelua. Äiti ei sanonut mitään, vaan katseli viereisellä pöydällä jotain. Kun lähti liikkeelle, hän mumisi jotain ylimalkaista pojalle ja sama meno jatkui parin pöydän päässä. Olimme menossa kassalle ja sattumalta sama joukkue oli siinä lähistöllä. Nuorin istui ostoskärryjen istuimessa ja vinkui joitain nallea. Sitten äiti antoi sen hänelle ja tosi "kyllä xx saa sitä katsella" ja lähti kävelemään eteenpäin. Veikkaan, että sekin nalle päätyi jollekkin täysin toiselle pöydälle.

Ja näin näkee paljon. Vanhemmilla ei ole mitään kuria lapsiinsa. Todetaan vain, että kun ne nyt ovat noin vilkkaita. Ei silti tarkoita, että saa mitä tahansa tehdä.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 04:58"]Työskentelen terveydenhuoltoalalla, en tosin esim. lastenneurologisessa yksikössä. Silti silmiinpistävää on, että ADHD-diagnoosit tuppaavat kasautumaan perheisiin, joissa on huono-osaisuutta ja vanhempien voimavarat ja kyvyt kasvattajina ehkä vähän heikommalla tolalla omien päihdeongelmies ja lievien mt-ongelmien vuoksi. Tai ehkä nämä perheet sitten vaan käyttävät muitakin terveydenhuollon palveluita niin paljon, että syntyy tällainen vaikutelma? Koskaan en muista tavanneeni esim. akateemisen perheen lasta, jolla olisi kyseinen diagnoosi, vaikka näitä pitäisi kaiken järjen mukaan olla suhteessa yhtä paljon.
[/quote]

Vai niin. Meillä on 2 väitellyttä vanhempaa ja yksi add tytär. Kolme lasta yhteensä. Kelpaako?

Pari ADHD-tapausta, joiden perhetaustat tiedän paremmin, ovat olleet poikia, joiden kasvatuksessa ollaan oltu hyvin tarkkoja. Äidit ovat perustelleet sitä, että heidän pitää olla erittäin tarkkoja ja johdonmukaisia kasvatustyyleissään. Toinen on jopa melkoinen tiukkis näin suoraan sanottuna, pitää asettamistaan rajoista kiinni todella tarkasti.

Meillä ainakin juuri päinvastoin. Kaksi tavallista lasta joiden kasvattaminen on helppoa, ovat fiksuja, omatoimisia ja ns helppoja lapsia. Sitten tämä adhd, jonka kasvattamiseen menee enemmän aikaa kuin kahden muun kanssa yhteensä, ja silti käytös on mitä on, hosumista ja kömmähdyksiä parhaimmillaankin. Lapsi on kultainen luonne, mutta juur se jolle perheestä aina sattuu ja tapahtuu. Eikä kannettu vesi tunnu kaivossa pusyvän, niitä käytöstspoja on hiotti sen tuhat kertaa jaturhautumiseen asti muttta sosiaalinen pelisilmä vaan ei kehity. Ristiriita sitäkin suurempi koskalapsi on kovinkin kirjaviisas. Mutta eipä ole oma vikansa, on keskosena syntynyt jalastentehon kautta elämänsä aloittanut :/ Päällepäin tämä ei mitenkään näy, empä usko että monikaan tietää.

Olen aikuinen ja minulla on ADHD. Meillä oli kotona tiukka kuri ja hyvä kasvatus. Kaksi sisarustani ovat normaaleja. Meillä ei ollut televisiota ja lapsena leikin paljon ulkona, kiipeilin puissa ja pyöräilin. Karkkeja ja herkkuja ei 80-luvulla syöty niin paljon kuin nykyään, minulla oli karkkipäivä kerran viikossa. 

Kotioloista ADHD ei siis voi johtua, ja lääkärini kertoi sen olevan neurologinen sairaus. Palstalla tiedetään tämäkin ilmeisesti paremmin?

Minäpäs olen tiukasti ja uskonnollisesti kasvatettu ADHD.

Niin. ADHD on neurologinen oire eikä kasvatuksesta riippuva juttu. Jotkut addit läpäisevät jopa vaikeapääsyisiä yo-aloja. Nykykäsityksen mukaan Einstein oli myös adhd.