En sittn stana saa taaskaan nukuttua
Paskaaa niin paskaaa jatkuva syyllisyys ja jännittäminen töiden takia.
Kommentit (6)
En tosiaan hyväksy itseäni enkä elämääni, mutta ei mulla ole vaihtoehtoja. Pakko on tienata. Tirha sanoa että vaihda työtä, se ei ole siitä kiinni. Vihaan vaan ihmisten kanssa olemista ja arvostelyn kohteena olemista. Sitähän työ on, työstä riippumatta. Olen niin vitun väsynyt taas, kun en saa unta. Taas viisi yötä pyörimistä ja sydämentykytyksiä edessä, sitten kaksi yötä 12 tunninyöunilla, jos perhe antaa nukkua.
Mä oon todennut etten vain kykene suoriutumaan nykyajan vaatimuksista.. En ehkä ylipäätään edes halua.. must kehityksen pitäis tapahtua just toiseen suuntaan.. ja kaikki lähtee lopulta itsestä.. omista asenteista ja toimintatavoista. Mä en yksinkertaisesti suostu enää ees yrittämään päästä mukaan tohon adhd-flipperiin, mis vaatimukset vaan lisääntyy, mutta yhteisöllisyys häilyy.. On vaan se minäminäminä.. pitää suorittaa ollakseen jotain.. Pitää olla statukseltaan jotain, ollakseen jotain.. Mä en suostu tohon. Mä elän omaa elämää.. Tää yhteiskunta vaan vaatii kokoaika ihmisiltä enemmän ja enemmän.
Ja mitä enemmän siihen jengi menee mukaan, sitämukaa ne vaatimukset vaan lisääntyy..
Edelleen hereillä. Nyt alkaa väsyttää. Alle kaksi tuntia hwrätykseen. Mahtava päivä tulossa, taas riemulla kohti nöyryytyksiä.
Se voi lannistaa, kun tajuaa että on täysin vaiheessa suhteessa haaveisiinsa (mitkä lopulta onkin mun mielestä täysin hyödyttömiä). Siksi tärkeintä on että hyväksyt elämäsi sellasenaan just nyt, ja jos tuntuu että oot rehellisesti sinut itsesi kanssa siinä missä oot just tässä hetkessä niin oot tajunnut kaiken mitä tarvii! Mut älä anna kenenkään, edes itsesi, uskotella että olisit liian arka tai tyhmä kehittämään itseäsi ja kokemaan elämää just sillä tavalla kuin itse tahdot.