Isä kysyi kaupassa pienelltä lapseltaan

Miksi päättelet tuosta, että heidän perheessään lapsi määrää kaiken?

Joi toihan tarkoittaa juuri sitä, että lapsi on perheen pomo ja päättää kaikesta. Not.

En ehkä tuon perusteella tekisi vielä sellaista johtopäätöstä, että lapsi määrää heillä kaiken...

Kamalaa, kun en ole nähnyt mitään pahaa siinä, että lapset ovat saaneet meillä päättää ruuan silloin tällöin, tai mitä leivotaan tai mitä tehdään aamupalaksi. Ei aina, mutta esim. kerran viikossa. Ehkä nyt itselleen melkein mitä ruokaa vaan  tekevät ja kunnolliset aamupalat syövät nuoret tuli opetettua väärille tavoille? 

Eihän tuossa mitään pahaa ole. Vuorovaikutusta voi harjoittaa lastenkin kanssa.

Meidän lapset saavat JOKA arkiaamu aamupalaksi puuroa. Viikonloppuisin saavat valita. Joskus haluavat riisipuuroa, joskus mannapuuroa, joskus muroja ja joskus ihan vaan leipää. Saavat esittää mielipiteensä ja toiveensa. Joskus on tullut toki vastaukseksi pullaa tms., muttei se tarkoita sitä, että saavat mitään epäterveellistä. Jäitkö kuuntelemaan keskustelua yhtään pidempään? Mitä lapsi halusi ja mitä isä vastasi?
Kysyn myös muista ruuista lapsilta välillä toiveita. Meillä on 5-henkinen perhe eikä kaikki todellakaan pidä kaikista samoista ruuista. Tähän asti kaikki ruokatoiveet ovat olleet ihan kotiruokia. Päätätkö sinä yksin kaikista teidän perheen asioista ottamatta milloinkaan muiden toiveita huomioon?

Lapsi oli tosi pieni. Kyllä vanhempienkin pitäisi päättää eikä niin että lapsi määrää ruoat.

Jos se ei ollutkaan isä, vaan joku, jolla lapsi oli hoidossa..?

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 19:48"]

Lapsi oli tosi pieni. Kyllä vanhempienkin pitäisi päättää eikä niin että lapsi määrää ruoat.

[/quote]

No mistä päättelet tuosta edes, että lapsi määrää ruuat? Saattoi kysyä ihan vain mielipidettä, vaikkakaan ei näköjään sinun hyväksymillä sanavalinnoilla.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 19:49"]

Jos se ei ollutkaan isä, vaan joku, jolla lapsi oli hoidossa..?

[/quote]

Tai etäisä, joka ei ole paljon lasten kanssa ollut. Kyllä puuroon tottunut lapsi hyvinkin saattaa sanoa, että puuroa. Mitä pahaa siinä on, vaikka olisi kaksivuotias? 

No haloo. Tuota sanotaan vuorovaikutukseksi. Kyllä minäkin "kyselen" lapsiltani kaupassa mitäköhän sitä sitten tänään syötäisiin ilman, että he sitä oikeasti päättäisivät. Kauppareissu menee mukavammin, kun keskustelemme emmekä kaahaa ruokakärryjen kanssa puhumattomina lasten raahautuessa perässä niin kuin ap:n mielestä ehkä siis pitäisi?

Ap:n lapsetko ei sitten saa sanoa mielipidettään yhtään mistään? Äiti päättää ruuat ja vessassakäynnitkin kunnes lapset menee armeijaan?  

Mä käyn usein 1 v kanssa tuollaisia keskusteluja. Lapsi sitten vastaa mitä vastaa omalla kielellään ja mä olen ymmärtävinäni ja vien keskustelua eteenpäin. Hölmöä ehkä, mutta kun olemme kaksistaan suurimman osan aika niin eihän Se oppiskaan koskaan puhumaan, jos mä en puhuis mitään.

No ei tuo mitään, mutta minä näin kerran pariskunnan, jossa vaimo kysyi mieheltään, että haluaako tämä saunakaljaksi Koffia vai Karjalaa. Kamalaa, ei kai kukaan anna miehensä tuollaista päättää?

Itse ainakin annan viikonloppuisin päättää esimerkiksi iltapalan ja kipeänä saa päättää vaikka koko päivän ruoat. karkki ja sipsi ei kuitenkaan ole ruokaa. usein tulee näin tehtyäkin ranskalaisia, hampurilaisia tai pizzaa.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 20:12"]

No ei tuo mitään, mutta minä näin kerran pariskunnan, jossa vaimo kysyi mieheltään, että haluaako tämä saunakaljaksi Koffia vai Karjalaa. Kamalaa, ei kai kukaan anna miehensä tuollaista päättää?

[/quote]Jos sen miehen on vaikea tehdä päätöksiä jo vaihtoehtoja liikaa - ja sen takia vaimo rajasi ne kahteen joista mies saa ihan itse valita ;)

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 20:03"]

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 19:57"]

Mä käyn usein 1 v kanssa tuollaisia keskusteluja. Lapsi sitten vastaa mitä vastaa omalla kielellään ja mä olen ymmärtävinäni ja vien keskustelua eteenpäin. Hölmöä ehkä, mutta kun olemme kaksistaan suurimman osan aika niin eihän Se oppiskaan koskaan puhumaan, jos mä en puhuis mitään

Mun mielestä tää on jotenkin suloista :)

[/quote]Varsinki jos Se on tarkoituksella isolla kirjaimella, söpöä!

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 19:57"]Mä käyn usein 1 v kanssa tuollaisia keskusteluja. Lapsi sitten vastaa mitä vastaa omalla kielellään ja mä olen ymmärtävinäni ja vien keskustelua eteenpäin. Hölmöä ehkä, mutta kun olemme kaksistaan suurimman osan aika niin eihän Se oppiskaan koskaan puhumaan, jos mä en puhuis mitään.
[/quote]

Ihanaa etten ole ainut! 1-vuotiaan kanssa oli ihanaa jutella, aina tuli iloisia vastauksia :D

Mä kysyn lähes aina lasten toiveita ruuan suhteen. Jostain syystä meidän 5-11v lapset erottavat kyllä toisistaan herkut, lämpimät ateriat ja aamupalat sun muut. Ei nyt ihan äkkiä tuu mieleen milloin joku ois edes yrittänyt ehdottaa jätskiä tai pullaa aamupalaksi...

Minä, 70-luvulla syntynyt, sain aina sunnuntaisin päättää, että mitä halusin aamupalaksi. Vieläkin ihanat muistot!