Puolitoistavuotias lapsi ei nuku vieläkään
Hei!
auttakaa väsynyttä äitiä, tai antakaa ees vertaistukea. Mulla on puolitoistavuotias lapsi, joka on koko ikänsä nukkunut huonosti. Kokonaan nukuttuja öitä puolentoista vuoden aikana on tullut ehkä noin viisi. Nyt tilanne on se että lapsi nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn n.klo 20 (jätetään sinne hereillä, ja lähden itse pois ja lapsi juttelee itsekseen tyytyväisenä ja nukahtaa). Sitten lapsi herää vaihtelevasti klo 22-3 välillä ja jos ei oteta viereen nukkumaan niin huutaa parikin tuntia putkeen, jonka jlk ei välttämättä ees nuku koko yötä vaan saattaa herätä uudelleen ja huutaa taas. Viereen otetaan siis yöllä, mutta siihenpä lapsi ei välttämättä heti rauhotu vaan saattaa olla hereillä 1-2tuntia. Joskus tyytyväisenä, joskus itkee pitkäänkin. Vaikka lapsi nukkuu mun vieressä, silti heräilee yöllä. Esim viime yönä oli 2h hereillä klo 1-3. Ensin tyytyväisenä ja yritti lähteä pois sängystä mut sit alko itkemään ja itki yli puoli tuntia. Vieressä nukkuessa heräilee siis vielä 1-2krt yössä. Mies nukkuu sohvalla, ei kestä nukkua meidän kanssa kun ei oo kunnolla tilaa. Me heräillään 6:30-7:15 mikä on onneks ihan siedettävä aika herätä, jos ei ois herätyksiä.
Joka hiton yö mä nukun kiemurtelevan ja karkailua yrittävän tai huutavan lapsen kanssa. Mies nukkuu yleensä korvatulpilla sohvalla. Mies ei halunnut lasta meidän väliin, mut itse en vaan enää jaksanut sitä pinnasängyn vierellä roikkumista. Joten nyt hänen mielestään saan hoitaa yöt, koska oon päättänyt ottaa lapsen meiän viereen. En kyllä jaksa tätäkään hirveen pitkään.
Jos jollain on vinkkejä mitä tehdä niin kertokaa ihmeessä. On kokeiltu unikouluja (tosin ei vähään aikaan); tassutteluja, pistäytymistä ym. Ainut mitä ei olla kokeiltu on perinteinen huudatus unikoulu, mut sitä en haluiskaan kokeilla. Ja lapsi on sellanen että aina kun on kipeenä/vatsa on kipeenä, niin huutaa tosi paljon ja sillon tuntuis pahalta yrittää ees rauhotella omaan sänkyyn. Ja jos unikoulun alottais, ei kait sais enää ikinä(?) ottaa lasta viereen. En vaan tiiä pystynkö olemaan niin johdonmukainen just esim.kipeen lapsen kanssa.
Vituttaa tää tilanne.
Kommentit (22)
Kuulostaa siltä, että lapsi on vain tottunut pääsemään sinun viereesi nukkumaan. Siihen ei auta kuin se unikoulu. Meillä tepsi pistäytymisunikoulu. Ja pistäytymistekniikka myös yöherätyksissä, aina. Sen jälkeen lapsi on oppinut nukahtamaan itsekseen uudelleen, jos sattuukin yöllä heräämään (tosin lähes kaikki yöheräily on jäänyt kokonaan pois, tai jos havahtuu, ei ala itkeä/huudella omasta huoneesta vaan nukahtaa pian uudelleen). Öiden parannuttua lapsi alkoi olla iloisempi myös päivisin, päiväunetkin pidentyivät, eli tarvetta oli kyllä tilanteen rauhoittumiselle!
Pitää vaan olla tosi sitkeä ja jaksaa käydä pistäytymässä vaikka sata kertaa yön aikana. Se ei oo helppoa, varsinkin kun on itse tosi väsynyt, mutta ilman johdonmukaisuutta ei tilanteeseen tule muutosta. Lapsi ei tuosta noin vaan muuta käytöstään, vaan uusi tapa pitää hänelle opettaa.
Kyllä lapsi voi kipeänäkin nukkua ihan omassa sängyssä. Mene mieluummin itse lapsen sängyn viereen vaikka patjalle nukkumaan, jos tuntuu, ettei kipeänä yksin pärjää.
Meillä nyt 2,5 vuotias ja nyt alkaa helpottamaan, toki vielä usein niitä yhden kerran heräämisöitä, kun alkanut nähdä jänniä unia, joista puhuu unissaan. Kannattaa vaan sitkeesti rauhottaa se lapsi uudelleen omaan sänkyyn takaisin. Saattaa huutaa yöllä vain siksi, että pääsisi teidän sänkyyn.