Voisikohan kettu kesyyntyä lemmikiksi?
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Voisi, mutta niitä ei saa ottaa lemmikiksi. Mutta onneksi valmiiksi kesytettyjä Hopeakettuja on saatavilla.
Miksei saa ottaa? Jos löytää pienen orvon ketun, niin ketä se haittaa jos sitä hoitaa?
Hopeaketut ei kyllä kiinnostaisi yhtään.
Jos löytää pienen orvon ketun se on vietävä eläinhoitolaan, luonnonvaraista eläintä ei saa ottaa se on ihan semmoinen laki. Ehkä joku turkistarhaaja voisi myydä ketunpennun jos pystyisit tarjoamaan sille soveltuvat elinolot.
Venäjällä noita on kokeiltu jalostaa lemmikeiksi, sillä tavoin kesyyntyvät kyllä. Enpä tosin tiedä, saako kesykettua tuoda.
Ihan tajuttoman itsekästä ottaa luonnonvarainen eläin itselleen vain siksi kun "se on niin söpö!".
Onhan noita susia ja risteytyksiäkin ollut.
Miksi et heittäytyisi ihmisketun vietäväksi? ;=)
-raimo58
Vierailija kirjoitti:
Voisi, mutta niitä ei saa ottaa lemmikiksi. Mutta onneksi valmiiksi kesytettyjä Hopeakettuja on saatavilla.
Niin, olemme sisäsiistejä, pyyteettömiä, empaattisia ja emme koskaan kritisoi ruokaa jota nenumme alle asetetaan🤠
Mutta jos noista nuoremmista ketuista. Aikoinaan naapurilla oli aljuna kettu. Alju lie murresana, se tarkoittaa villielukkaa joka kesytetään ja pidetään huolta. Oli ihan pentuna ottanut itselleen. Ei juurikaan koiranpennusta eronnut. Itsekin en siihen aikaan ollut hopeakettu vaan ihan lapsi. Hyvin ketunpoika meidän muiden lasten joukkoon sopi, kaipa me sen mielestä olimme samaa pesuetta.
Aikuisena sillä ketulla lie jokin geeniperimä ohjasi käyttäytymistä. Lähti aina omille reissuilleen ja ne reissut kestivät aina pitempään ja pitempään. Viimein se ei enää palannut. Aikuisenakin vastasi koiraa käytös, tosin ei haukkunut ikinä, jonninsortin ihme vikinä oli sillä kommunikointikeino jolla ilmeisesti halusi meille kertoa mielihyväänsä tai kiintymystä. Tykkäsi aikusenakin rapautuksesta, tunsi nimensä ja oli osittain puheella ohjattavissa kuin koira ikään.
Lapsena ollessa samaisella naapurilla oli myös harakka aljuna. Se oli kiva kun aina olkapäällä istui ja tarkkaa seurasi meitä ja pyrki kaikkeen osallistumaan mitä me teimme🙂
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Luonnosta ei kettua saa ottaa.
Suomessa kuitenkin on ihan luvan kanssa mahdollista saada kettu lemmikiksi, turkistarhalta voi ostaa ketunpoikasen.
Maksaa parisen tonnia.
Luvat sun muut pitää tietysti myös selvittää.
Ai niin, koiraan verrattuna suurin ero ketulla oli hänen kämppänsä. Pihalla oli joutilas koirankoppi mutta ei se kettu sitä noteerannut mitenkään. Kettua varten oli pihalle kaivettu monttu, sinne sitten väärinpäin asetettuja Wanhan kansan maito- ja olutkoreja, maata päälle ja siitä muodostui tunneliverkosto jonka kettu ilmeisemmin koki vallan viihtyisäksi ja kotikolokseen🙂
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Kyllä se kesyyntyy, mutta ei sitä voi verrata koiraan tai kissaan. Sitä paitsi se kusee vähän joka paikaan jos siltä tuntuu ja se pissa haisee ihan hirveälle. Kettu merkkaa omaisuuttaan pissalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi, mutta niitä ei saa ottaa lemmikiksi. Mutta onneksi valmiiksi kesytettyjä Hopeakettuja on saatavilla.
Miksei saa ottaa? Jos löytää pienen orvon ketun, niin ketä se haittaa jos sitä hoitaa?
Hopeaketut ei kyllä kiinnostaisi yhtään.
Eläinsuojelu kieltää luonnoneläinten lemmikiksi oton et voi tietää onko ketunpoika orpo tai ei.
Emo jättää poikaset keskenään lähtiessään ruuan hakuun. Ketunpoika varttuu nopeasti ja oppii itsekin saalistamaan. Aivan pienet, pesäluolan lähellä oleilevat ovat hömelöitä, uteliaina päästävät ihmisen lähelle, mutta parin viikon kuluttua loikkivat karkuun.
Luonnoneläimen aiheeton kiinni otto on rikos. Luonnoneläimet saattavat myös levittää tauteja, niitähän ei lemmikkien tapaan rokoteta ja madoteta.
Täysin älyttömiä ulkomaisia julkaisuja toki ig:ssä kesytetyistä kotiketuista ja -leijonista, erikoisuuden tavoittelua, monesti venäläisiä julkaisuja.
Tottakai kesyyntyy ja myös supikoira kesyyntyy jos pennusta asti kesyyttää.
Kesyyntyy muttei siitä samanlaista lemmikkiä kuin koirasta saa. Tuhoavat kaiken talon sisällä ja kaivavat tunneleita pihalle. Haisevat myös kovasti ja se haju tarttuu ihan kaikkiin vaatteisiin.
Venäjällä joskus tehtiin tutkimusta ketuista. Niitä kasvatettiin ja valittiin aina kesyimmät. Ketut kehittyivät laikukkaiksi ja alkoivat haukkua.
Vierailija kirjoitti:
En kestä, miten ihana! Kettu on ollut lempieläimeni lapsesta saakka.
Vierailija kirjoitti:
SaveAFox, eli nou Finnegan Fox ja muut. Ne on tälle hyväntekeväisyysorganisaatiolle luovutettuja lemmikkikettuja, joita omistaja ei ole voinut pitää, tai turkistarhoilta luovutettuja (ehkä kaupallisesti väärän värisiä tms.) kettuja. Hän kyllä luovuttaa kettuja uusille omistajille, mutta puitteet (ulkotarhat) ym. pitää todellakin olla kunnossa, lähistöltä pitää löytyä eläinlääkäri, joka osaa hoitaa kettuja, ja luovutettavien kettujen ja uuden lemmikinomistajan pitää tulla toimeen keskenään. Välillä kettu lähtee, ja palaa takaisin, kun ei onnistunutkaan.
Oon seurannut kanavaa jonkun aikaa ja välillä lahjoittanutkin. Ja tuo Finnegan Fox on ystävällinen kettu, kaikki tuon kanavan ketut eivät ole kovin "siliteltäviä".
Joku jenkki asui luonnossa vuosikausia ja kettu oli kuin koira hänelle. Tuli viereen nukkumaan ym.
Luonnonvaraista eläintä ei saa ottaa lemmikiksi, eli punakettua.
Tarhaketuista sini- ja shadowkettu kesyyntyvät, jos käsitellään pennusta asti. Muunnosketut, kuten hopea-, kulta- ja platinakettu eivät kesyynny.
Kettu lemmikkinä on muuten tosi kiva, mutta haisee melko vahvasti ja sisätiloissa ei kyllä pysty pitää. Ei opi sisäsiistiksi ja paskoo päälle sun muuta. Voi kyllä taluttaa vaikka valjaissa.
Itsellä ollut muutama kesy kettu ja onpa ollut kesy minkki myös.
Voisi, mutta niitä ei saa ottaa lemmikiksi. Mutta onneksi valmiiksi kesytettyjä Hopeakettuja on saatavilla.