Muistatko missä olit kun kuulit estoniasta?

Se traagisen tapahtuman aamu on jäänyt todellakin mieleeni.  Olin vielä sängyssä ja juuri heräillyt noin klo 9 aikoihin, kun alle kouluikäinen lapsemme tuli makkariimme sängyn viereen kertomaan, että "äiti, iso laiva on uponnut isoon veteen jossain Suomessa". Hän oli katsellut yksikseen herättyään uutisia olkkarin telkkarista.  Ensin ajattelin vaan, että joku öljytankkeri ajanut karille, mutta kun lapseni jatkoi vielä, että "paljon ihmisiä kyydissä siinä..." , niin pomppasin oitis ylös petistä, ja menin olkkariin katsomaan telkkarin uutislähetystä, ja nähtyäni uutiset omin silmin, alkoikin kuvio valaistua, että kyseessä olikin autolautta, ja satoja ihmisiä kadoksissa myrskyävällä merellä jne. huikauheeta...pienin lapsemme nukkui vielä omassa sängyssään lastenhuoneessa, ja siinä sitten jatkoin aamupalan ohella tämän traagisen onnettomuuden tiedotteiden seuraamista, ja siinä vaiheessahan ei vielä kaikki ollut niin selkeää kuin mitä jo iltauutisten aikaan saimme seurata, ja sitä hukkuneiden määrää siunailimme, huh, huh, sotilaat kantoivat niitä ruumispaareja siellä Utön saarella ja helikoptereita pilvin pimein ja oranssin värisiä pelastuslauttoja jne.

Äiti katsoi uutisia telkkarista ja kertoi aamulla ennen kuin lähdin kouluun. Meillä ei yleensä aamulla pidetä telkkaria tai radiota päällä joten isä tai mummo oli varmaan soittanut. Koulussa siitä ei puhuttu mitään. En sitä niin kauheasti surrut kun ei ne edes olleet suomalaisia ja koko ajanhan maailmalla tapahtuu kaikenlaista. Se oli kuitenkin 1994 jolloin itänaapureissa nyt muutenkin kuohui, Euroopassa oli juuri ollut sota, lentokoneita kaapattiin ja Saddamia pelättiin. Tämä nykyinen yhteisjärkyttyminen on mielestäni tullut vasta netin myötä.

Kotona äitiyslomalla. Mies soitti töistä ja käski laittaa radion päälle, yöllä oli uponnut ruotsinlaiva. Estoniahan se sitten oli.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:38"]

Olin 9v eli kolmannella luokalla. En muista kuulinko onnettomuudesta kouluaamuna kotona vai koulussa. Jokatapauksessa koulussa asiasta keskusteltiin. Olimme koko syksyn musiikkitunnilla laulaneet kappaletta Lintu ja sen myös lauloimme sinä aamuna, uhrien muistoksi. Edelleen tuosta laulusta tulee mieleen kyseinen kouluaamu ja Estonia. ;(

Tuosta laulusta tuli mieleen Radio Suomen aamujuonto uutisten jälkeen. Tuolloin oli juontamassa joku nainen, olisiko ollut Tiina Von Martens (onkohan nimi noin?). Mutta hän soitti tuolloin ruotsalaisen Eva Dalgrenin surumielisen laulun, joka kertoi muistaakseni tähdistä. Juonnossaan hän sanoi valinneensa tuon laulun, koska ei halunnut soittaa mitään pimpelipompelia, tai jotain tähän suuntaan.

[/quote]

Kotona taisin olla. Sen muistan kyllä että mulla heräsi epäloogisesti pelko oman äidin puolesta, hän kun oli Siljan laivalla silloin töissä. Oli tietenkin ihan kunnossa koska olivat vasta lähdössä Tallinnan satamasta kun Estonia oli jo uponnut. Mun äitini oli aikanaan myös Viking Sallylla (ennenkuin estonia oli estonia), ja jo silloin sen keulaportin kanssa oli pahoja ongelmia, sitä oli vaikea saada lukittumaan.

Olin neljännellä luokalla ja heti luokassa siitä puhuttiin. En oikein ymmärtänyt asian vakavuutta silloin vaikka olin jo 10-vuotias.

Olin tuttavan luona Kirkkonummella ja matkustin samana päivänä Tampereelle junalla. Muistan aamu-uutiset oikein hyvin.

Muistan.

Ajatelkaa kuinka hyvin muistaa 20v sitten olevan aamun.

Olin 25.9. synnyttänyt esikoiseni, omana 20v. syntymäpäivänäni. Olin kättärillä. Aamulla aikaisin hoitajat tulivat sanomaan ja kaikki kerääntyi ruokailutilaan katsomaan telkkaria. Mun kanssa samassa huoneessa oli nelikymppinen äiti, joka oli juuri saanut esikoisensa sektiolla, ja hän oli ollut laivoilla töissä, ja pelkäsi että oliko siellä tuttuja työkavereita.

Olin autossa matkalla Harjavaltaan koulutukseen. Koko ajomatka kuunneltiin radiota.

Olin kotona, kuulin kun helikopterit lensi ylitse TYKS:iin.

Äidin mahassa vielä reilun kuukauden ajan. Ystäväni syntyi samana päivänä kuin tämä tapahtui

Olin bussissa matkalla aamuvuoroon töihin. Kuljettajalla oli radio auki....tuli uutiset. Ja sitten Petri Laaksosen laulama "Täällä pohjantähden alla". Aina, kun kuulen tuon laulun, tulee Estonia ja tuo aamu mieleen.

Ei mitään muistikuvia, en edes tiennyt koko tapahtumasta, vielä pitkään aikaan. 

Olin kolmevuotias.

Äiti soitti mulle aamulla aikaisin että laiva on uponnu. Päivä on jääny jotenkin kauheen epätodellisena mun mieleen. Vähän ku uni, pieniä yksityiskohtia muistan tosi tarkkaan, niinku miltä työpaikan viereiset koivut näytti, kun ne taipu tuulessa. Ja jotenkin oli sellanen kylmä ja kalsea olo.

Olin olematta. Ja kyllä, olen syntynyt 2,5 vuotta Estonian uppoamisen jälkeen. 

Olin kotona äitiyslomalla. Poikkeuksellisesti avasin telkkarin jostain syystä juuri sinä aamuna, yleensä en koskaan katsonut sitä aamuisin. Sieltä kuulin ja muistan epätodellisen fiiliksen, ei tällaista voi enää tapahtua...

Aamukahvilla äitini kanssa, äiti sanoi että oli radiosta yöllä kuullut uutisista jonkun laivan uponneen. (äidillä oli tapana pitää radio koko yön päällä). Laitoin tv:n päälle ja aamuteeveessä sitten oli jo uutiskuvaa pelastustöistä. Myöhästyin tarkoituksella sen päivän opinnoista. Olin 19 v.

Olin seitsemännellä luokalla ja tuo aamu alkoi liikuntatunnilla ja suunnistuksella. Kokoonnuimme metsän laitaan odottamaan liikunnan opea ja yksi tytöistä kertoi laivan uponneen. Suunnistuksen jälkeen koululle päästyämme katsoimme luokassa uutisia. Muistan miten pysähdyttävältä koko asia tuntui.