Onko teillä kotitöihin tiukka etukeno vai to-do metrin pituinen?

Skarppaan aina lauantaina aamusta. Ja rukoilen, että torstai- ja perjantai-iltana ei tule yhtään yllätysvierasta. En kykene kunnon siivoukseen työpäivänä. Pyykkihuoltoa teen kuitenkin kuutena päivänä viikossa.

Minulla jo yhden vuorokauden tekemättömyys aiheuttaa kaaoksen vaikka ei ole kuin kaksi koululaista. Toki se on nopeasti selvitettävissä. Eniten inhoan sotkuista keittiötä.

Ei oo todo:ta. Hommia tehdään tarpeen mukaan, ei ryppyotsaisesti kuitenkaan valkoisilla hanskoilla pölyä karmien päältä etsien. Homma pysyy hanskassa kun osaa tehdä sen mitä tarvitaan, ei varmuuden vuoksi siivousta koska jossain saattaa olla pölyä. 

Vaihdellen. Teen vuorotyötä ja jos vuorot vaihtelevat paljon väsyn enkä jaksa juuri mitään. Sitten sitä kertyy, mutta yleensä sekin kertyy korkeintaan viikon ajalta. Viikossa kuitenkin tulee jo aika paljon siivottavaa. Tiskit on pakko laittaa joka päivä (lapset kotihoidossa niin sitä tulee) ja ainakin koneellinen pyykkiä. Imuroin myös joka päivä ainakin pikaisesti. Pölyt, lattioiden pesu yms jäävät vähemmälle.

Perussiivoukset (tiskit, pyykit, imurointi, wc:t, pölyt, roskat...) hoituvat säännöllisesti ja selvällä työnjaolla. Mutta nyt pitäisi laittaa terassi talvikuntoon ja viedä tavaraa kierrätyskeskukseen yms., niin ei meinaa saada aikaiseksi... Ikkunatkin pesemättä, vaikka aioin ne jo keväällä pestä... Ehkä ensi keväänä sitten. ;) Ei olla miehen kanssa kumpikaan onneksi nipottajia, joten hyvin ja joustavasti sujuu.

Aina on joku todo-lista, mutta joka päivä teen jotain, en kestä paljoa sotkua (likaa) mutta ei eletä missään katalogikodissakaan vaan aina on muutamia tavaroita pois paikoiltaan ja pari vaatetta siellä täällä :)

Ei ihan metri riitä. Jos lasketaan paikkakunnan emäntien tavanomaiseen tapaan vuotuiset suursiivoukset kesäksi ja jouluksi, mulla taitaa olla seuraavana vuorossa kesäsiivous vuodelta 2004. Vähän olen jäänyt jälkeen tavanomaisesta aikataulusta.

Ne tehdään mitkä on pakko, ja niitäkään ei aina kerkiä ja jaksa. Pitäisi tehdä sitä ja tätä... myös mies on niin väsynyt että ei jaksa tehdä kuin ne tietyt jotka pitää itselleen pakollisina joka päivä. Minulla ei ole tiettyjä päivittäisiä juttuja, mutta teen joka päivä jotain.

Mulla on hirveä stressi ja kiire (olemme miehen kanssa molemmat töissäkäyviä opiskelijoita, 2 lasta) näin viimeisessä loppurutistuksessa ennen valmistumista, joten kotitöistä tehdään vaan pakolliset. Parvekkeen siivous ja papereiden järjestely on ollut to do -listalla ikuisuuden mutta edelleen ne kuihtuneet kukat pönöttää parvekkeella ja työpöytä on sekalaisten papereiden ja kirjojen valtaamaa.