Vakava, toistuva masennus: jos lääkitys ei tehoa, mitä sitten?
Mikä tehoaa? Lääkkeitä on kokeiltu nyt kymmenkunta erilaista eikä mistään ole ollut apua. Masennuksen juuret ovat lapsuuden traumaattisissa tapahtumissa ja läheisten menetyksissä. On vaikea elää ihmisrauniona, toisinaan on itsetuhoinen olo. Sairaalassa olen ollut, mutta lähettivät kotiin kun en juuri silloin halunnut tappaa itseäni.
Auttakaa joku.
Kommentit (33)
Voi hyvää päivää....
Siis lluuletko että masennus on jotenkin sairaus mikä lähtee pois kun syöt lääkkeitä???
Varaa aika terapeutille ja PUHU asiasi puhki ja halki. Niin se masennus voitetaan. Puhumalla.
Sähköhoito? Siinä on tietysti muistihäiriön riski, mutta jos masennus joka tapauksessa vahingoittaa normaalielämää suuresti, niin riski kannattanee ottaa. Ja eihän se jokaisen kohdalla edes toteudu.
Mun äidillä ei mikään lääke auta täysin, mutta se on tärkeää, että saa sellaiset unilääkkeet, että saa nukutuksi.
Levotzin oli pitkään paras lääke, nutta siitä tuli ajan mittaan samanlaisia oireita kuin parkinsonin taudissa. Joutui lopettamaan ja palautui ennalleen. Hän on aina välillä sairaalassa, kun kokeillaan vaihtaa lääkityksiä. Ei kai masennus kikilla parane lääkkeillä. Pientä apua yönukkumiseen voidan saavuttaa ja rauhoittavilla rentouttaa
Uskoontulo. Jeesus auttaa varmasti. Mene seurakuntaan, ehkä sinua puhutellaan jo ensimmäisellä kerralla. Itsekin olin masentunut 7 vuotta, terapia ei auttanut mitään, muuta viime vuonna tajusin alkaa rukoilemaan ja Jeesus paransi :)
Kyllä minä puhunkin. Viikottain. Mutta on niin paljon kaikkea, mitä en muista, kaikkea pahaa on tapahtunut jonka mieleni on blokannut pois. Niistä en voi puhua, koska en muista mitään.
Olen harkinnut hypnoosia, onko kellään siitä kokemuksia?
Ap
Terapia, erityisesti psykoterapia ja vielä tarkemmin MDMA-avusteinen psykoterapia. Vaadi itsellesi hoitoa, älä tyydy pelkkään lääkitykseen.
Sähköjohdot lisäksi suosittelisin päivittäistä säännöllistä mindfulnessia. Sillä pn todistettavasti vähintään yhtä suuri teho kuin masennuslääkityksellä. Ainakin itseäni se on auttanut b
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 21:33"]Sähköjohdot lisäksi suosittelisin päivittäistä säännöllistä mindfulnessia. Sillä pn todistettavasti vähintään yhtä suuri teho kuin masennuslääkityksellä. Ainakin itseäni se on auttanut b
[/quote] siis sähköshokin (damn autocorrect!)
On ihmisiä, joille mielialalääkkeistä ei ole mitään hyötyä. (Kuten minä..) Suosittelen psykoterapiaa, varsinkin kun kyseessä on traumaattinen lapsuus. Se tietysti vaatii mahdollisesti jopa vuosien sitoutumista, ja valmiutta puhua asioista ja tehdä töitä oman paranemisen eteen.
Älä luovuta. Lääkkeitä on kymmenittäin erilaisia ja eritavoin vaikuttavia. Kokeile kaikki mahdolliset hoidot. Siunausta.
Terapia PLUS lääkkeet, ehkä sähkökin.
Terapia auttaisi että saisit taakkaa pienemmäksi. Vertaistukikin voi auttaa.
Suuri halaus sinulle!!!
Kun sinulla kerran on masennuksen syyt traumoissa ja lapsuudessa, niin tuskin lääkkeet auttaakaan. Ne auttaa ensisijaisesti aivokemian ongelmista johtuvaan masennukseen. TERAPIA on sinulle oikea osoite. Ei lääkkeet.
Minulla toimii Voxra, mutta masennukseni johtuukin aivokemiasta. Siksi ei minulle terapiasta olisi kuin haittaa.
Soita traumaterapiakeskukseen. Lähisuhteissa traumatisoituneilla lääkkeet eivät usein auta. Et ole sairas vaan reagoit oikeasti kauheisiin tapahtuneisiin asioihin juuri niin miten ihmismieli vaan voi reagoida. Googlaa trauma, dissosiaatio ja vakauttava hoito, emdr ja sensomotorinen psykoterapia. Perinteinen keskuteluterapia ei riitä.
Ihmiset täällä ehdottelee lääkkeitä, terapiaa, sähköhoitoa, mindfulnessia... Huoh. Kyllähän noista toki ainakin joillekin voi apua olla, mutta ongelmien syyt eivät välttämättä poistu. Kärsin itsekin masennuksesta, ja monenlaista on kokeiltu, kuten lääkkeitä, erilaisia terapioita, lisäravinteita sekä vaikkapa hypnoosia. Syön terveellisesti ja liikun joka päivä. ON PUUTUTTAVA OLOSUHTEISIIN. Jos ympäristö on masentava tai tietyt ihmiset tai asiat kuormittavat liikaa, näihin olisi puututtava tilanteen paranemiseksi. Joskus on tehtävä radikaaleja ja raakojakin ratkaisuja oman hyvinvoinnin takia. Eri asia on se, kuinka moni pystyy katkaisemaan välit esim. läheisriippuvaiseen äitiin tai väkivaltaiseen puolisoon. Itse liputtaisin terapian puolesta, mutta jotkut lääkkeet tai sähköhoito voivat aiheuttaa vakavia ja pysyviäkin sivuvaikutuksia, eivätkä ne korjaa itse ongelmaa. Vaikka niin jotkut väittävät...
Terapia on sekin joillekuille yhtä tyhjän kanssa. Ja ei, kyseessä ei ole vastarinta, sitoutumattomuus tai kyvyttömyys pureutua asioiden ytimeen. Joskus ihminen on niin rikki että korjaaminen on yksinkertaisesti mahdotonta.
Toivon ylläpitäminen on tärkeintä. Toipumisen mahdollistavat olosuhteet ja asioiden selvittäminen ovat myös ehdottomia. Stressin vähentäminen jne. Itsekin sinnitellyt suuren osan elämästäni masentuneena, milloin vakavammin, milloin vähemmän vakavasti.
Etsi hyvä psykoterapeutti. Traumaterapia tai kognitiivinen terapia. Keskusteluapu ei tässä auta. Jos olet itsetuhoinen, kerro se lääkärille.
Auttava puhelin, terapia,tukihenkilö, klubitalo?