Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan niin paljon romanttista rakkautta että tulen sairaaksi
27.09.2014 |
Elän avioliitossa tunnevammainen ja niitä osoittamaan kyvyttömän miehen kanssa. En saa osakseni rakkauden ja hellyyden osoituksia millään tavalla. Kaipaan kosketuksia, kohteliaisuuksia, ihailua ja hyväksyntää niin että tunnen pakahtuvani.
Kohdatessani miehiä, jotka ovat luonnostaan kohteliaita tai kohtelevat minua lämpimästi, ihastun välittömästi. Olen rakkauden puutteessa elävä epätoivoinen ressukka, inhoan itseäni tämän tilanteen vuoksi.
Pahinta tilanteessa on se, että olen hyvin romantikko. En saa mieheltäni lahjoja, hän ei vie minua syömään tai ulos koskaan, ei halua viettää aikaa kanssani ja lähestyy minua vain halutessaan seksiä.
Olen kaunis, pieni ja siro nainen ja saan usein huomiota muilta miehiltä. Se satuttaa että tiedän jonkun muun olevan valmis antamaan rakkautta ja vastaanottamaan sitä minulta. Itse en kykene enää edes antamaan rakkautta ja sen osoituksia miehelleni, koska hän torjuu minut. Olen onneton.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Opettele ensin kirjoittamaan hölmöläinen, tule sitten ulisemaan uudestaan.
Poistakaa nämä ilkeät viestit. Oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Romanttinen rakkaus heko, heko. Arki tulee. Ukko pettää.
Mikähän olisi miehen versio. Ehkä ap on kaikkiin ihastuva flirttailija jonka käytöksestä mies on saanut tarpeekseen.
Kannattaa erota. Ja etsiä kumppania joka ei ole tunnekylmä ja on aidosti kiinnostunut. Sinkkunakin ok. Luultavasti aloittaja on kuitenkin löytänyt ratkaisun 2014 vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa erota. Ja etsiä kumppania joka ei ole tunnekylmä ja on aidosti kiinnostunut. Sinkkunakin ok. Luultavasti aloittaja on kuitenkin löytänyt ratkaisun 2014 vuoden jälkeen.
Tuskin on. Johan tuossa ajassa on ehtinyt jälkikasvuakin siunaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikko on oksymoroni tai paradoksi. Kun riudut kaipauksesta, olet jo siellä. Keskellä romanttista kaihoa.
Vaivun aina epätoivon partaalle, kun nään romanttisesti käyttäytyviä pareja. Mä en kestä.
Oma ( pitkä ) liittoni tuntuu yhä enemmän epäonnistuneelta kuin ikinä !
Joskus katsoin jotain "satuhäitä" telkkarista, jossa sulhanen(kin) oli niiiiin umpi rakastunut puolisonsa että mun sydän murtui ! Ei tätä voi kattoo...
Miks on nyt näin kuin on, asiat vaan johtivat toiseen ja kolmanteen, enkä nyt yksinkertaisesti jaksa muuta kuin "antaa olla"... Minun tuurillani löytäisin itteni vielä enemmän piikana, pölyrättinä ja hellan ja pesukoneen välistä. Viis vuotta vanhoissa .
verkkareissa. Mun 🤴 prinssin on 20v sitten ratsastanut ohitseni.
Olin todella nuori ja naiivi. Oikeastaan mieheni oli jo tuolloin melkoisen tunnevammainen ja minä taas maailmanparantaja, joka luuli kai tekevänsä jotain suurta, olevani tuon miehen suuri rakkaus. Menin naimisiin illuusion kanssa, kuvitelman, menin naimisiin oikeasti siinä luulossa, että parannakaan miehen. Tyhmä, naiivi virhe. Tiedän että pitäisi erota, mutta samasta syystä kun menin naimisiin, en uskalla erota. Olen pelkuri ja nillittäjä. Tyhjäpäiden ressukka. Minulla on paska parisuhde ja sen myötä koko elämä.
Sulla sentään on vielä mahdollisuus parempaan verrattuna rumiin / tavisnaisiin.