Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan niin paljon romanttista rakkautta että tulen sairaaksi
27.09.2014 |
Elän avioliitossa tunnevammainen ja niitä osoittamaan kyvyttömän miehen kanssa. En saa osakseni rakkauden ja hellyyden osoituksia millään tavalla. Kaipaan kosketuksia, kohteliaisuuksia, ihailua ja hyväksyntää niin että tunnen pakahtuvani.
Kohdatessani miehiä, jotka ovat luonnostaan kohteliaita tai kohtelevat minua lämpimästi, ihastun välittömästi. Olen rakkauden puutteessa elävä epätoivoinen ressukka, inhoan itseäni tämän tilanteen vuoksi.
Pahinta tilanteessa on se, että olen hyvin romantikko. En saa mieheltäni lahjoja, hän ei vie minua syömään tai ulos koskaan, ei halua viettää aikaa kanssani ja lähestyy minua vain halutessaan seksiä.
Olen kaunis, pieni ja siro nainen ja saan usein huomiota muilta miehiltä. Se satuttaa että tiedän jonkun muun olevan valmis antamaan rakkautta ja vastaanottamaan sitä minulta. Itse en kykene enää edes antamaan rakkautta ja sen osoituksia miehelleni, koska hän torjuu minut. Olen onneton.
Kommentit (68)
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:56"]
Miksi sitten menit ko. tyypin kanssa naimisiin ja hankit lapsen? Miksi edelleen pysyt suhteessa vaikka avioerokin on keksitty?
Tämä.
Saisko vastausta?
En voi ymmärtää, miksi ihmiset roikkuvat tuollaisissa suhteissa. Pelottaako yksinolo noin paljon?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:54"]Nyt täytyy taas kysyä tämä klassikko, eli miten olet edes mennyt kimppaan tuollaisen miehen kanssa? Jos vastaus on se, että hän oli alussa ihana ja huomaavainen, niin tiedätkin varmasti myös sen, että nämä muut miehet, jotka sinulle huomiota osoittavat, saattavat olla ihan samanlaisia. On aivan mahdollista, että hekin muuttuvat kylmiksi ja epäromanttisiksi seurustelun edetessä.
Mikä seikka ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että sinulle olisi varmasti parasta erota nykyisestä miehestäsi. Sen jälkeen lupaa itsellesi, ettet hyppää suhteeseen ensimmäisen huomaavaisen miehen kanssa, koska saatat joutua ojasta allikkoon.
[/quote]
Olin todella nuori ja naiivi. Oikeastaan mieheni oli jo tuolloin melkoisen tunnevammainen ja minä taas maailmanparantaja, joka luuli kai tekevänsä jotain suurta, olevani tuon miehen suuri rakkaus. Menin naimisiin illuusion kanssa, kuvitelman, menin naimisiin oikeasti siinä luulossa, että parannakaan miehen. Tyhmä, naiivi virhe. Tiedän että pitäisi erota, mutta samasta syystä kun menin naimisiin, en uskalla erota. Olen pelkuri ja nillittäjä. Tyhjäpäiden ressukka. Minulla on paska parisuhde ja sen myötä koko elämä.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:55"]Suurin osa elää ilman romanttista rakkautta. Sitä ei tarvita mihinkään ja sillä ei ole mitään merkitystä. Keskenkasvuisten leffoille nyyhkyttäjien juttuja.
[/quote]
Juuri näin! Ap:lle ohjeeksi, ett älä ruoki sitä sun romantiikkaa. Lopeta romanttisten leffojen katselu ja kaikenlaisten nyyhkybiisien kuuntelu. Ala harrastaa urheilua ja vaikka taiteilua. Hanki elämä. Älä valuta että Mies sitä ja Mies EI tätä. Ole iloinen siitä mitä sulla on.
Miksi vitussa olet mennyt tuollaisen miehen kanssa naimisiin? Eroa ja thäts it. Maailmassa on oikeitakin ongelmia ihan oikeesti.
Ap et ole ainut. Aikuistu ja koveta itsesi. Jos suhde on muutoin ok, ei tuollaisesta kannata tehdä asiaa. Suuntaa energiasi suhteen sijaan muihin asioihin opi elämään miehesi kanssa, jos kerran seksiä kuitenkin saat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:48"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:46"]
Luulin olevani ainoa, täysin samat tunteet täällä ja yhtä kylmä mies minullakin. Korvesta kaupunkiin muuttanut rutjake joka ei osaa näyttää tunteitaan millään tasolla vaikka tiedän että välittääkin.
Itsekin ''ihastun'' monesti esim. työpaikalla miehiin, jopa muutamaan sananvaihdon jälkeen.
Kaipaan sitä ihastumisen ja ihailun tunnetta mitä aikoinaan sain. Itsekin kaunis nuori nainen, tuntuu että nuoruus valuu hukkaan tunnekylmän miehen kanssa.
[/quote]
Hmm, vaikuttaa siltä, että varatuissa olisi paljonkin helppoja saaliita. Täytyypä pistää muistiin tämä...
[/quote]
Kannattaisko sunkin keskittyä meihin nätteihin ja nuoriin sinkkunaisiin ennemmin kuin varattuihin :-)
[/quote]
Olen vain normaalin näköinen perusmies, joten ei toivoakaan teidän kanssanne päästä mihinkään. Mieluummin noita epätoivoisia.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:59"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:54"]Nyt täytyy taas kysyä tämä klassikko, eli miten olet edes mennyt kimppaan tuollaisen miehen kanssa? Jos vastaus on se, että hän oli alussa ihana ja huomaavainen, niin tiedätkin varmasti myös sen, että nämä muut miehet, jotka sinulle huomiota osoittavat, saattavat olla ihan samanlaisia. On aivan mahdollista, että hekin muuttuvat kylmiksi ja epäromanttisiksi seurustelun edetessä. Mikä seikka ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että sinulle olisi varmasti parasta erota nykyisestä miehestäsi. Sen jälkeen lupaa itsellesi, ettet hyppää suhteeseen ensimmäisen huomaavaisen miehen kanssa, koska saatat joutua ojasta allikkoon. [/quote] Olin todella nuori ja naiivi. Oikeastaan mieheni oli jo tuolloin melkoisen tunnevammainen ja minä taas maailmanparantaja, joka luuli kai tekevänsä jotain suurta, olevani tuon miehen suuri rakkaus. Menin naimisiin illuusion kanssa, kuvitelman, menin naimisiin oikeasti siinä luulossa, että parannakaan miehen. Tyhmä, naiivi virhe. Tiedän että pitäisi erota, mutta samasta syystä kun menin naimisiin, en uskalla erota. Olen pelkuri ja nillittäjä. Tyhjäpäiden ressukka. Minulla on paska parisuhde ja sen myötä koko elämä.
[/quote]
MIksi tuo sun sepustus kuulostaa mun korviin siltä, että sä glorifioit siinä itseäsi, toki häveliäästi sen käänteiseksi eli vähättelyksi muttaeni? EI mene läpi. Sun suurin ihastus olet sinä itse "haavoittuneine sieluinesi" ja vasta sitten sun ukko. Siinä sun ongelma. Tai tarkemmin siinä, että sun ukko ei valitettavasti ihaile sua yhtä paljon kuin sä itse ihailet sitä "haavoittunutta sieluasi". :D
Krääk, mikä oman elämänsä traagikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä muija kuin ap:n mies.
lapsen syntymän jälkeen mies on unohdettu täysin muuten paitsi silloin kun on autosta tankki tyhjä tai lasta pitää hoitaa.
voitaisiin ap vaihtaa puolisoita,en ole romantikko,mutta mitkään kaipaamasi asiat eivät ole ongelma ja seksiä saat 100% varmuudella tarpeeksi,laadusta en anna mitään takuuta.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:59"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:54"]Nyt täytyy taas kysyä tämä klassikko, eli miten olet edes mennyt kimppaan tuollaisen miehen kanssa? Jos vastaus on se, että hän oli alussa ihana ja huomaavainen, niin tiedätkin varmasti myös sen, että nämä muut miehet, jotka sinulle huomiota osoittavat, saattavat olla ihan samanlaisia. On aivan mahdollista, että hekin muuttuvat kylmiksi ja epäromanttisiksi seurustelun edetessä. Mikä seikka ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että sinulle olisi varmasti parasta erota nykyisestä miehestäsi. Sen jälkeen lupaa itsellesi, ettet hyppää suhteeseen ensimmäisen huomaavaisen miehen kanssa, koska saatat joutua ojasta allikkoon. [/quote] Olin todella nuori ja naiivi. Oikeastaan mieheni oli jo tuolloin melkoisen tunnevammainen ja minä taas maailmanparantaja, joka luuli kai tekevänsä jotain suurta, olevani tuon miehen suuri rakkaus. Menin naimisiin illuusion kanssa, kuvitelman, menin naimisiin oikeasti siinä luulossa, että parannakaan miehen. Tyhmä, naiivi virhe. Tiedän että pitäisi erota, mutta samasta syystä kun menin naimisiin, en uskalla erota. Olen pelkuri ja nillittäjä. Tyhjäpäiden ressukka. Minulla on paska parisuhde ja sen myötä koko elämä.
[/quote]
Lopeta tuo itsekäs valittaminen. Jos teillä kerran on lapsikin, laita hänet tuon oman romantiikan nälkäsi edelle. Ja missään tapauksesa et eroa, vaikuttaa kuvailusi perusteella kokonaisuutena hyvältä mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vika ei välttämättä ole suoraan miehessäsi, vaan käyttäytymismalli on opittu varhaislapsuudesta. Joten anopin ja appiukon tunnekylmyys on periytynyt miehellesi. Miehesi ei vain osaa muutakaan käyttäytymismallia. Jos ei muuta, niin pyri katkaisemaan tämä kierre lapsenne kohdalla. Opeta häntä näyttämään tunteensa ja näytä hänelle tunteesi.
Miehesi voisi ehkä harjoitella/opetella koskettamaan ja ilmaisemaan itseään, jos kerrot hänelle toiveistasi? Voisiko joku terapeutti jutella miehesi kanssa?
No jo on ongelmat! Kuulostat hemmotellulta teinitytöltä joka on lukenut liikaa Harlekiinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko suhteenne jossain vaiheessa torjunut miehesi, jotta hän nyt on aivan kylmä?
Mulla samoja aatoksia avioliitostani. Ei ole yhtään kivaa elää VAIN järkevästi. Kyllä ihminen kaipaa, ei voi kieltää. Jos kieltää nii kovettaa itsensä, mutta se ei paranna mitään. Minäkin tein nuorena päätökseni. Olisi ihana saada olla jonkun älykkään ja komean miehen suosiossa. Häpeän sitä, että kun saan huomiota mieheltä menen pois tolaltani. pelkkä miehen viipyvä katse saa minut pariksi päiväksi sekaisin. Tyhmää.
Sä et tuollaisesta sairaaksi tule. Lakkaa ruikuttamasta turhia, EROA, ja ota yksi niistä jalkojesi juureen lakoavista unelmien prinsseistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele ensin kirjoittamaan hölmöläinen, tule sitten ulisemaan uudestaan.
Kiitos vain vastauksista, moni niistä puhuu ihan asiaa. Voi olla että tässä romantiikannälässäni glorifioin itseäni. Voi olla, että romanttista rakkautta ei ole olemassakaan ja haikailen (jälleen) illuusion perään.
Miehestäni on paljon hyvää: moni nainen antaisi mitä vain saadakseen noin ahkeran miehen. Hän on mm. tehnyt töitä todella paljon yhteisen, todella hulppean kotimme eteen ( ei olla kuitenkaan mitään rikkaita) ja lapsen kanssa hän viettää aikaa todella paljon.
Kotoaan hän on oppinut tuon tunnepuolen käyttäytymismallit: sekä hyvät että huonot tunteet ovat hänen kotonaan tabu ja niiden näyttäminen häpeällistä. Puhumaan en häntä saa. Riitelemme aika paljon.
Harrastan urheilua ja taiteita, mutta kaipaan myös sielunkumppanuutta, läheisyyttä, kaipaan kahdenkeskisiä ravintolailtoja, romantiikkaa, yllätyksiä, lahjoja, suukkoja ja rutistuksia. Edes harvakseltaan... Olemme mieheni kanssa liian erilaiset. Minä olen tuli, hän jää, minä keskustelisin, hän ei, minä olen filosofi ja luen paljon, hän on insinööri ja käytännön mies jonka yleissivistys on oikeasti hyvin heikko, minä pidän tarkkaa huolta ulkonäöstäni, hän vaihtaa vaatteet kerran kuussa ja käy suihkussa pari kertaa viikossa, suuttuu kun ehdotan uusia vaatteita, minä haluaisin nauttia rauhasta ja rentoutua, hän tekee töitä yötä päivää eikä hyväksy laiskottelua...
Pitäisi erota.
En ihmettele yhtään, ap, että tunnet itsesi sairaaksi romantiikan puutteesta. Mielestäni on lähes luonnotonta jos välittämistä ja rakkautta ei osoiteta millään tavoin. Toivottavasti voisitte puhua asiasta ja mennä esim terapiaan.
Minä olen sairastunut masennukseen rakkauden puutteesta mutta ongelmani on se etten ole löytänyt kumppania. Luulisin kuitenkin että vielä kamalampaa olisi elää rakkaudettomassa liitossa. Toivon että löydätte toisenne tai tulette yhdessä siihen tulokseen että on parempi erota. Mitä mieltä miehesi on ero-ajatuksesta?
Kerro miehelle etta tarvitset hossoromantiikkaa, ja tee siita peli miehen kanssa. Laita sangyssa oikein sirkus pystyyn, jos alkaa pelata pelia. Moni mies voi ajatella vaikkapa leikkokukista sita, etta ne voi olla viljelty afrikassa ja lennatetty lentokoneilla ja etta niiden antaminen on epaeettista ja ymparistorikos.
Eroa hyvä nainen ennen kin toteat elämäsi lipuneen ohitse. Jos vaikka saisitkin miehesi hetkeksi huomioimaan itsesi, se ei tulisi kuitenkaan olemaan pysyvää, vaan ainoastaan siihen hetkeen kuin hän olisi saanut sinut jälleen jäämään riutumaan rinnalleen.
Sanojana mies joka tietää mistä puhuu
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 17:03"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:48"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:46"]
Luulin olevani ainoa, täysin samat tunteet täällä ja yhtä kylmä mies minullakin. Korvesta kaupunkiin muuttanut rutjake joka ei osaa näyttää tunteitaan millään tasolla vaikka tiedän että välittääkin.
Itsekin ''ihastun'' monesti esim. työpaikalla miehiin, jopa muutamaan sananvaihdon jälkeen.
Kaipaan sitä ihastumisen ja ihailun tunnetta mitä aikoinaan sain. Itsekin kaunis nuori nainen, tuntuu että nuoruus valuu hukkaan tunnekylmän miehen kanssa.
[/quote]
Hmm, vaikuttaa siltä, että varatuissa olisi paljonkin helppoja saaliita. Täytyypä pistää muistiin tämä...
[/quote]
Kannattaisko sunkin keskittyä meihin nätteihin ja nuoriin sinkkunaisiin ennemmin kuin varattuihin :-)
[/quote]
Olen vain normaalin näköinen perusmies, joten ei toivoakaan teidän kanssanne päästä mihinkään. Mieluummin noita epätoivoisia.
[/quote]
Häh? Täällä myös yksi kivannäköinen sinkkunainen joka mielellään ottaisi normaalinnäköisen miehen.
Kukaan ei tule sairaaksi romanttisen rakkauden puutteesta, ei kukaan.