Kaipaan niin paljon romanttista rakkautta että tulen sairaaksi

Tekisi mieli paijata aloittajaa, vaikka hän olisi (ja varmasti on) huomattavasti vanhempi.

-Mies 29v-

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:29"]

Elän avioliitossa tunnevammainen ja niitä osoittamaan kyvyttömän miehen kanssa. En saa osakseni rakkauden ja hellyyden osoituksia millään tavalla. Kaipaan kosketuksia, kohteliaisuuksia, ihailua ja hyväksyntää niin että tunnen pakahtuvani. Kohdatessani miehiä, jotka ovat luonnostaan kohteliaita tai kohtelevat minua lämpimästi, ihastun välittömästi. Olen rakkauden puutteessa elävä epätoivoinen ressukka, inhoan itseäni tämän tilanteen vuoksi. Pahinta tilanteessa on se, että olen hyvin romantikko. En saa mieheltäni lahjoja, hän ei vie minua syömään tai ulos koskaan, ei halua viettää aikaa kanssani ja lähestyy minua vain halutessaan seksiä. Olen kaunis, pieni ja siro nainen ja saan usein huomiota muilta miehiltä. Se satuttaa että tiedän jonkun muun olevan valmis antamaan rakkautta ja vastaanottamaan sitä minulta. Itse en kykene enää edes antamaan rakkautta ja sen osoituksia miehelleni, koska hän torjuu minut. Olen onneton.

[/quote]

Elät tunnevammaisen ja niitä osoittamaan kykenemättömän miehen kanssa?

Ja miehesi elää kirjoitus-/ajattelutaidottoman kanssa.

Aina mua kovasti kiinnostaa nämä huomiopuutteessa elävät naiset, mahtavatko he ostaa spontaanisti lahjoja miehelleen tai varaavatko ravintolasta pöytiä yhteisiä illallisia varten.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 18:22"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 17:03"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:51"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:48"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:46"]

Luulin olevani ainoa, täysin samat tunteet täällä ja yhtä kylmä mies minullakin. Korvesta kaupunkiin muuttanut rutjake joka ei osaa näyttää tunteitaan millään tasolla vaikka tiedän että välittääkin.

Itsekin ''ihastun'' monesti esim. työpaikalla miehiin, jopa muutamaan sananvaihdon jälkeen.

Kaipaan sitä ihastumisen ja ihailun tunnetta mitä aikoinaan sain. Itsekin kaunis nuori nainen, tuntuu että nuoruus valuu hukkaan tunnekylmän miehen kanssa.

[/quote]

Hmm, vaikuttaa siltä, että varatuissa olisi paljonkin helppoja saaliita. Täytyypä pistää muistiin tämä...

[/quote]

Kannattaisko sunkin keskittyä meihin nätteihin ja nuoriin sinkkunaisiin ennemmin kuin varattuihin :-)

[/quote]

Olen vain normaalin näköinen perusmies, joten ei toivoakaan teidän kanssanne päästä mihinkään. Mieluummin noita epätoivoisia.

[/quote]

Häh? Täällä myös yksi kivannäköinen sinkkunainen joka mielellään ottaisi normaalinnäköisen miehen.

[/quote]

Ja täällä sinkkumies joka niin miellään ottaisikivannäköisen sinkkunaisen. Koskaan ei kohtaa halut eikä tarpeet :(

Lähtekää avioliitti leirille tai pariterapiaan ennen eroa. Siellä voisi selvitä pitäisikö jomman kumman vai kummankin lähteä vielä yksinään puhumaan asioistaan terapeutille. Laita mies valinnan eteen, kannattaa koittaa korjata tilanne.

Epäilemättä jos olet miettinyt eroa, olet myös puhunut miehelle asiasta. Mitä hän on mieltä? Miestä varmaan ahdistaa ihan pirusti se, että vaadit häneltä jotain, mitä hän osaa antaa, kun ei kertakaikkiaan ymmärrä, mistä on kyse. Sinun täytyy opastaa. Tee lyhyt lista asioista, joita hän voisi tehdä niin kuin hän tekee työtä - johdonmukaisesti, ahkerasti ja säännöllisesti ja ajatellen että työstä tulee palkkio (= sinulle parempi mieli). Työtehtävät voisivat olla vaikka tällaisia "kosketa ohimennen loppuviikosta, osta se-ja-se kaupasta viikonlopuksi X (kukkakimppu, jossa on joku lempikukistasi). Jos nämä tehtävät ovat alkuun liian vaikeita, keksi jotain helmpompaa. Tässäkin asiassa työ tekijäänsä opettaa, mies on kuollut, jos hän ei itsekin saa tyydytystä siitä, että sinä ilahdut ja oppinee ajan kanssa toimimaan jopa itsenäisesti.

Ja samalla tavalla kuin tekohymy tekee hymyilijän onnellisemmaksi, nämä kädestä pitäen opetetut ja ohjatut teot ilahduttavat sinua. Ihminen on loppujen lopuksi aika yksinkertainen olento, onneksi.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 18:22"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 17:03"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:51"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:48"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:46"]

Luulin olevani ainoa, täysin samat tunteet täällä ja yhtä kylmä mies minullakin. Korvesta kaupunkiin muuttanut rutjake joka ei osaa näyttää tunteitaan millään tasolla vaikka tiedän että välittääkin.

Itsekin ''ihastun'' monesti esim. työpaikalla miehiin, jopa muutamaan sananvaihdon jälkeen.

Kaipaan sitä ihastumisen ja ihailun tunnetta mitä aikoinaan sain. Itsekin kaunis nuori nainen, tuntuu että nuoruus valuu hukkaan tunnekylmän miehen kanssa.

[/quote]

Hmm, vaikuttaa siltä, että varatuissa olisi paljonkin helppoja saaliita. Täytyypä pistää muistiin tämä...

[/quote]

Kannattaisko sunkin keskittyä meihin nätteihin ja nuoriin sinkkunaisiin ennemmin kuin varattuihin :-)

[/quote]

Olen vain normaalin näköinen perusmies, joten ei toivoakaan teidän kanssanne päästä mihinkään. Mieluummin noita epätoivoisia.

[/quote]

Häh? Täällä myös yksi kivannäköinen sinkkunainen joka mielellään ottaisi normaalinnäköisen miehen.

[/quote]

Eli yli 180-senttisen, treenaavan, kasvoiltaan kaikin puolin virheettömän ja hyvin pukeutuvan. Sitä naiset tarkoittavat normaalilla, eikä sitä, miltä kadulta reväisty mediaanimies todellisuudessa näyttää.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 18:22"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 17:03"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:51"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:48"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:46"]

Luulin olevani ainoa, täysin samat tunteet täällä ja yhtä kylmä mies minullakin. Korvesta kaupunkiin muuttanut rutjake joka ei osaa näyttää tunteitaan millään tasolla vaikka tiedän että välittääkin.

Itsekin ''ihastun'' monesti esim. työpaikalla miehiin, jopa muutamaan sananvaihdon jälkeen.

Kaipaan sitä ihastumisen ja ihailun tunnetta mitä aikoinaan sain. Itsekin kaunis nuori nainen, tuntuu että nuoruus valuu hukkaan tunnekylmän miehen kanssa.

[/quote]

Hmm, vaikuttaa siltä, että varatuissa olisi paljonkin helppoja saaliita. Täytyypä pistää muistiin tämä...

[/quote]

Kannattaisko sunkin keskittyä meihin nätteihin ja nuoriin sinkkunaisiin ennemmin kuin varattuihin :-)

[/quote]

Olen vain normaalin näköinen perusmies, joten ei toivoakaan teidän kanssanne päästä mihinkään. Mieluummin noita epätoivoisia.

[/quote]

Häh? Täällä myös yksi kivannäköinen sinkkunainen joka mielellään ottaisi normaalinnäköisen miehen.

[/quote]

Eli yli 180-senttisen, treenaavan, kasvoiltaan kaikin puolin virheettömän ja hyvin pukeutuvan. Sitä naiset tarkoittavat normaalilla, eikä sitä, miltä kadulta reväisty mediaanimies todellisuudessa näyttää.

[/quote]

Olen se "tavis", yli 180, treenaava (se jopa erottuu), kasvoilta en virheetön (hieman näkyy mailit naamassa) joka sekin on katsojan silmässä ja mielestäni olen kadulta repäistävissä oleva mesiaanimies. SIksi kai en kelpaakaan?

Se jolle kelpaisi kivannäköinen sinkkunainen

Olen välillä maininnut erosta ja mieskin on joskus puhunut. Ei hänkään ole onnellinen kanssani, koska kuten joku jo totesi,tietää ja on sanonutkin ettei kykene tarjoamaan minulle sellaista rakkautta kuin toivoisin. Ero on minulle keskinääräistäkin isompi juttu, en tiedä miten siitä selviäisin. Koska mies ei sitä oikeasti haluaisi ja varmasti romahtaisi myös jollain tapaa.

ymmärrän idean opettelusta, mutta silloin asiasta katoaa se pointti. Haluaisin olla miehen silmissä nainen, joka herättää niin suurta hellyyttä, että hän haluaa sen osoittaa ja näyttää minulle. Oma-aloitteisesti. Mieheni ainoat hellyydenosoituksetkin tulevat usein pyynnöstäni: anna suukko, halaa minua. Joka kerta kun pyydän niin, sydämeni murtuu palasen. Joudun kerjäämään rakkautta. 

Olen 27 vuotta. Ja kuten sanottu, ihan nätti, kaunisvartaloinen, pieni ja korkeasti koulutettu. 

Pyrin aina näiden masennuskausien jälkeen keskittyä pelkistäminen siihen mikä on hyvin. Mutta sitten iskee tyhjyys, tietoisuus siitä että minulla ei ole ketään joka rakastaisi, jonka kainaloon käpertyä, joka silittäisi ja antaisi suukon kun työpäivän jälkeen tulee kotiin.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 19:01"]

Olen välillä maininnut erosta ja mieskin on joskus puhunut. Ei hänkään ole onnellinen kanssani, koska kuten joku jo totesi,tietää ja on sanonutkin ettei kykene tarjoamaan minulle sellaista rakkautta kuin toivoisin. Ero on minulle keskinääräistäkin isompi juttu, en tiedä miten siitä selviäisin. Koska mies ei sitä oikeasti haluaisi ja varmasti romahtaisi myös jollain tapaa.

ymmärrän idean opettelusta, mutta silloin asiasta katoaa se pointti. Haluaisin olla miehen silmissä nainen, joka herättää niin suurta hellyyttä, että hän haluaa sen osoittaa ja näyttää minulle. Oma-aloitteisesti. Mieheni ainoat hellyydenosoituksetkin tulevat usein pyynnöstäni: anna suukko, halaa minua. Joka kerta kun pyydän niin, sydämeni murtuu palasen. Joudun kerjäämään rakkautta. 

Olen 27 vuotta. Ja kuten sanottu, ihan nätti, kaunisvartaloinen, pieni ja korkeasti koulutettu. 

Pyrin aina näiden masennuskausien jälkeen keskittyä pelkistäminen siihen mikä on hyvin. Mutta sitten iskee tyhjyys, tietoisuus siitä että minulla ei ole ketään joka rakastaisi, jonka kainaloon käpertyä, joka silittäisi ja antaisi suukon kun työpäivän jälkeen tulee kotiin.

[/quote]

ap tämä

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 18:58"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 18:22"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 17:03"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:51"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:48"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:46"]

Luulin olevani ainoa, täysin samat tunteet täällä ja yhtä kylmä mies minullakin. Korvesta kaupunkiin muuttanut rutjake joka ei osaa näyttää tunteitaan millään tasolla vaikka tiedän että välittääkin.

Itsekin ''ihastun'' monesti esim. työpaikalla miehiin, jopa muutamaan sananvaihdon jälkeen.

Kaipaan sitä ihastumisen ja ihailun tunnetta mitä aikoinaan sain. Itsekin kaunis nuori nainen, tuntuu että nuoruus valuu hukkaan tunnekylmän miehen kanssa.

[/quote]

Hmm, vaikuttaa siltä, että varatuissa olisi paljonkin helppoja saaliita. Täytyypä pistää muistiin tämä...

[/quote]

Kannattaisko sunkin keskittyä meihin nätteihin ja nuoriin sinkkunaisiin ennemmin kuin varattuihin :-)

[/quote]

Olen vain normaalin näköinen perusmies, joten ei toivoakaan teidän kanssanne päästä mihinkään. Mieluummin noita epätoivoisia.

[/quote]

Häh? Täällä myös yksi kivannäköinen sinkkunainen joka mielellään ottaisi normaalinnäköisen miehen.

[/quote]

Eli yli 180-senttisen, treenaavan, kasvoiltaan kaikin puolin virheettömän ja hyvin pukeutuvan. Sitä naiset tarkoittavat normaalilla, eikä sitä, miltä kadulta reväisty mediaanimies todellisuudessa näyttää.

[/quote]

Olen se "tavis", yli 180, treenaava (se jopa erottuu), kasvoilta en virheetön (hieman näkyy mailit naamassa) joka sekin on katsojan silmässä ja mielestäni olen kadulta repäistävissä oleva mesiaanimies. SIksi kai en kelpaakaan?

Se jolle kelpaisi kivannäköinen sinkkunainen

[/quote]

Sä kelpaisit mulle erittäin hyvin. t. yksi nätti sinkkunainen :-)

Tää on ihan selkeää: eroa. Aloita eroprosessi jo nyt. Varsinainen erilleen muutto tapahtuu ehkä vuoden kuluttua. Mutta päätä erota. (Itse erosin täsmälleen samasta syystä ja vaikka koville otti, se kannatti. Enää en elä tyhjää elämää.) Lapsesi oppii väärän mallin rakkaudesta ja parisuhteesta.

Sä kelpaisit mulle erittäin hyvin. t. yksi nätti sinkkunainen :-)

No saanpahan ainakin hyvän mielen kuullessani tuon, toiveet ja haaveet ovat arjessa niin vaikeasti saavutettavissa, onneksi edes täällä kelpaisin ;-) Kiitos!

Uskoakseni kelpaisit sinäkin myös tänne :D

Jos avioero on keskitty sentään nii kuin sanoit niii ei aina mietitään itseämme jos hänellä on kerranki lapsia se oo mitää leikkiä sillo ku kyllästyttää ja ei mikään tuntuu hyväkt nii eroo ja sit ku on nhyvä nii ollaaa vaa ja nautitaaa!! Lapset aina tule kärsiiiii ku eroa!!! Oon itse kuullu aika monelt kun sanovat ei enää jalsa rampata ees taas iskälle ja äidille! Miks ei vaa voi mitetiä lapsia ja kuin myös otseän monipuolisesti ja realistisesti?

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:29"]

Elän avioliitossa tunnevammainen ja niitä osoittamaan kyvyttömän miehen kanssa. En saa osakseni rakkauden ja hellyyden osoituksia millään tavalla. Kaipaan kosketuksia, kohteliaisuuksia, ihailua ja hyväksyntää niin että tunnen pakahtuvani. Kohdatessani miehiä, jotka ovat luonnostaan kohteliaita tai kohtelevat minua lämpimästi, ihastun välittömästi. Olen rakkauden puutteessa elävä epätoivoinen ressukka, inhoan itseäni tämän tilanteen vuoksi. Pahinta tilanteessa on se, että olen hyvin romantikko. En saa mieheltäni lahjoja, hän ei vie minua syömään tai ulos koskaan, ei halua viettää aikaa kanssani ja lähestyy minua vain halutessaan seksiä. Olen kaunis, pieni ja siro nainen ja saan usein huomiota muilta miehiltä. Se satuttaa että tiedän jonkun muun olevan valmis antamaan rakkautta ja vastaanottamaan sitä minulta. Itse en kykene enää edes antamaan rakkautta ja sen osoituksia miehelleni, koska hän torjuu minut. Olen onneton.

No voi kyynel. Luuseri. Olet malliesimerkki ns. ulkoaohjautuvasta persoonallisuudesta. Miehesi ahdistuu puolestaan varmaan parhaillaan kipeäksi, kun on joutunut elättäjäksi tuollaiselle keskenkasvuiselle oman elämänsä pikkutytölle, joka ei pysty ilman isän ja äidin tukea keksimään, mitä seuraavaksi leikkisi. Lapselle ok, aikuiselle ei.

Ap, tuo on ihan täysin mun elämäni!

Niin samat tuntemukset ja samanlainen mies.

Ja vierailijan kommentti siitä että olemme malliesimerkkejä ulkoaohjautuvista persoonallisuuksista.

Jännä että pystyt tekemään noin tarkan analyysin ja se pitää ainakin omalla kohdallani ihan paikkansa.

Ongelma tässä on se, miten sen persoonallisuuden kanssa pystyy elämään.

Itse uskon sen johtuvan oman isäni tavasta kasvattaa lapsia: emme saaneet koskaan ajatella mitään itse, piti totella hyvin tarkasti ja noudattaa ohjeita juuri niinkuin hän sanoi. Ongelmia ei ratkaistu itse vaan niihin annettiin tarkat ohjeet ja samoin myös muihin elämän osa-alueisiin.

Tästä oppi, että ei voi luottaa omiin tunteisiin, ajatuksiin tai mihinkään, vaan aina tarvitsee varmistaa muilta kaikki.

Isäni puuttui aina ihan kaikkeen tekemiseen.

Siihen millä tavalla puhun, miten suljen kaapinovet tai miten liikun tai elehdin.

_Ihan kaikkeen_

Nyt aikuisiällä taistelen isoista mielenterveydellisistä ongelmista enkä kestä mitään arvostelua jos olen stressaantunut.

Isäni kanssa otan usein yhteen.

Terapiassa käyn.

Tunnen olevani kelvoton parisuhteeseen ja elämään yleensäkin.

Luuseri. Niinkuin sanoinkin.

Lisätäkseni vielä edelliseen millainen isäni itse on niin se tekee tästä kaikesta todella epäreilua: ei ole käynyt töissä, vaan oli ikäänkuin yksi lapsista. Äiti teki kaiken. Kävi töissä, hoiti lapset, siivosi. Isä vain istunut tietokoneella ja harrastellut omia juttujaan.

Vielä heidän avioeronsa jälkeenkin äiti hommasi isälle kämpän jossa hän voi asua eikä maksa muusta kuin omista syömistään ja menoistaan. Ei siis maksa vuokraa, yhtiövastiketta tai mistään asuntoonliittyvästä.

Isä ei varmaan edes ajattele asiaa sen enempää.

Minulle soittaessaan ei muuta kuin valita miten huonosti olen jotain tehnyt tai miten teen kaiken väärin. Ja antaa "hyviä elämän neuvoja"

Samalla en voi sietää tällaista ja samaan aikaan tunnen suurta sääliä ja surua.

Huomaan olevani kovin katkeroitunut tämän tapaisia miehiä kohtaan. Ja tunnen etten sen takia voi olla parisuhteessa.

Mieheltä kaipaisin jotain täysin vastakohtaa mitä isäni on.

Kun puhutaan "suomalaisista miehistä" mielikuvani on juurikin isäni kaltainen ja suhteesta, jossa nainen joutuu aivan liian koville. Tekee kaikkensa ja saa takaisin vain paskaa.

Luulen että tulen olemaan tulevaisuudessa vain yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ap et ole ainut. Aikuistu ja koveta itsesi. Jos suhde on muutoin ok, ei tuollaisesta kannata tehdä asiaa. Suuntaa energiasi suhteen sijaan muihin asioihin opi elämään miehesi kanssa, jos kerran seksiä kuitenkin saat.

Ei näin. Tuolla tavalla ap kuolee sisältä ja muuttuu tunnevammaiseksi kuten miehensä.

Vierailija kirjoitti:

Lähtekää avioliitti leirille tai pariterapiaan ennen eroa. Siellä voisi selvitä pitäisikö jomman kumman vai kummankin lähteä vielä yksinään puhumaan asioistaan terapeutille. Laita mies valinnan eteen, kannattaa koittaa korjata tilanne.

Ap ja mies ovat liian erilaisia, ei taida terapeutit auttaa tässä.

Vilkas mielikuvitus on sinkunkin huvitus... Mielikuvituskumppani rakastaa aina ja ehdoitta, ja seksikin (itsetyydytys) on paljon parempaa kuin edes keskiverron puolison kanssa.

Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä lähtisin ap sinuna miettimään onko noi sun odotukset realistisia? Jos sulle ei kelpaa se, että mies oppisi tekemään niitä asioita, joita sinä haluaisit, siten että sinä opetat, koska ne on hänen luonteelleen epäluontaisia, vaan sen pitäisi tulla mieheltä spontaanisti, niin varmasti et tule koskaan olemaan onnellinen tuon miehen kanssa. Pahoin vain pelkään, että et tule olemaan onnellinen (haluamallasi tavalla onnellinen) kenenkään miehen kanssa.

Yksi elämän perustotuuksia on, että kukaan toinen ihminen ei voi tehdä sinua onnelliseksi. Onnellisuus tulee sinusta itsestäsi. On väärin sälyttää vastuu omasta onnesta toisten niskoille. Sulla pitää olla niin hyvä itseluottamus ja itsetunto ja omanarvontunto itselläsi, itse hankittuna, että se ei ole riippuvainen miehen osoittamista hellyydenosoituksista. Toki saat niistä tykätä, mutta ne eivät ole välttämätön edellytys onnellisuudelle.

Ihmiset on erilaisia. Moni mies näyttää rakkautensa ja välittämisensä esim. juuri sillä, että tekee kovasti töitä perheen eteen, vaikka sen omakotitalon rakentamalla. Sun tehtävä on oppia ymmärtämään ne tavat, joilla miehesi osoittaa välittämistään sekä opettaa miehelle ne tavat, joilla haluaisit hänen osoittavan välittämistään. Kun molemmat pyrkivät huomaamaan toisen rakkaudenosoitukset ja itse antamaan sopivassa määrin niitä toisen tapoja, tasapaino säilyy ja molemmat on onnellisia. 

Suosittelen esim. kirjaa five love languages, jossa asiasta puhutaan enemmän. Harmi, että olet alunperin rakastunut mieheen, joka puhuu eri kieltä kuin sinä. Mutta onnellisuus on mahdollista silti, se vain vaatii asian tiedostamista ja työtä molemmilta. 

T. 12 v aviolittossa miehen kanssa, joka toimii hyvin eri tavalla kuin minä - esim. hän kaipaa kosketusta, minä kaipaan sanoja, hän on spontaani, minä kaikkea muuta... kumpaakaan ei voisi lahjat kiinnostaa vähempää... Mutta onnellisia ollaan.

Jep. Helppo puhua kun on se osapuoli joka ei sitä läheisyyttä tai kosketusta kaipaa. Tottakai silloin on ihan jees olla suhteessa.