Muistikuvia jo lapsuuden ruokahimoista-ylipainoisen kamppailua ja pohdintaa.

Olen pian 26v. Olen lihava. Pituutta 166cm ja painoa 112kg. Lihavimmillani painoin 123kg. Nuorempana vaikeassa suhteessa ollessani ilmeni rajua ahmimista ja sieltä nuo kilot ovat tulleetkin. Lihoin hyvin hyvin nopeasti. Tähän sain kuitenkin apua,erosin ja sain keskusteluapua ja ravitsemusterapian psykologisia näkemyksiä,en siis varsinaisia oppeja miten syödä,koska sen teoriassa tiedän. Tiedän,koska olen laihduttanut yläasteelta lähtien. Tiedän laihduttamisesta ja painonhallinnasta kaiken,teoriassa.

Jo lapsena oli lihava, en tiedä miksi,en muista syötettiinki mulle herkkuja,muista että jossain vaiheessa ne oli pannassa tiukasti,oli vain karkki päivä. Muista jo alle koulu-ikäisenä,miten sukulaisen luona söin salaa palasokeria sängyn alla. Muista koululaisena,kun kaverin luoksen mentiin välipalalle ja leikkimään,miten muille riitti 1 lasi kaakaota ja 1-2 leipä palaa,muista sen tilanteen kun minua _ärsytti_ kaakaopurkin kaappiin laitto,koska olisin halunnut lisää,lisää kakaota ja leipää.Yksi lasi ei riittänyt. Muistan kuinka kaikilla viikko rahoilla kävin lähikiskalla ostamassa herkkuja ja joskus taisin näpistää isän raha pussista muutaman markan saadakseni herkkuja,joita söin läheisellä kalliolla katsellen maisemia.Muistan hieman isompana koululaisena,kun meillä ei ollut mitään herkkuja,mutta oli kermaviili,äidille ruuan laittoon, mutta jostain syystä söin sen runsaasti sokerilla maustettuna. Saimme veljen kanssa joskus jäätelöautosta ison paketin kesällä jossa oli 100jäätelö puikkoa..söin niitä ihan hulluna ja muistan että äiti ei sen jälkeen enää ostanut meille niitä.

Monia kummallisia ruoka himo muistoja tai oikeastaan herkkuhimo muistoja jo hyvin lapsesta. Muistan häpeän terveyden hoitajalla kun hän puhui ylipainostani yläasteella ja jo ala-asteella.. jossain kohtaa yläasteella aloin laihduttaa,kävin lenkkillä 2 x päivässä,kuntosalilla viikottain ja jumpassa viikottain. Jätin koulu lounaan väliin,söin puuroja. Olin karkkilakossa. tein 100 vatsaliikettä joka ilta ja itkien puristelin läskejäni (joita ei juurikaan pituuskasvun myötä enää ollut yläasteella) laihduin nopeasti,mutta lihosin nopeasti takaisin. En osaa selitää/sanoa mistä kaikki tämä johtuu? muu perheeni on hoikkaa,veljeni hyvin hoikka ja sporttinen ruumiin rakenne,äiti joskus ollut pyöreä ja vähän ylipainoinen mutta on laihduttanut. Muistan kyllä äitini painonvartija pisteiden laskennan,olin silloin itse juuri yläasteella. Muista sukulaisten puheet lapsenpyöreydestä murrosiässä ja laihdutus puheet(lähinnä puhuivat itsestään,mutta jotenkin me muodossa,minuun viitaten).. vanhempani erosivat ollessani 4-5luokalla. Nyt aikuisena on hyvin hyvin iso työ koittaa muuttaa juurtuneita ajattelutapoja ja muuttaa ihan kaikkea mikä on jo lapsena syntynyt,syömiseen liittyvää. Mutta enää en ahmi,se on plussaa. olen saanut paljon oivalluksia viimeisen 1,5v aikana. Mutta paino laskee hyvin hitaasti,edelleen jojoillen, mutta se on nyt uusin tavoitteeni,ei enää jojoilua,hidasta saa olla,mutta ei jojoilua. Onko muilla vatsaavia kokemuskia? raskasta ja iso homma tämä on...vasta viimeaikoina olen tajunnut miten paljon pielessä oli jo lapsena..vaikka meillä oli aina ruoka-ajat,äiti leipoi itse, mutta jotain oli pilessä syömisissä tai joku sisään rakennettu juttu..