Lue keskustelun säännöt.
Soittamisesta pitävä: olivatko soittoläksyt joskus tuskaa?
26.09.2014 |
Ihmettelen tyttäremme käytöstä. Hän rakastaa soittamista ja haluaa edetä siitä. Unelmoi olevansa ammattimuusikko tai ainakin jossain keikkailevassa bändissä aikuisenakin. Silti soittoläksyistä tulee harva se päivä jotain kinaa. Niitä työnnetään myöhemmäksi ja myöhemmäksi. Soittaa kaikkea muuta kuin niitä läksyjä. Vaikka edellisten viikkojen kappaleita.
Kun tuohon ainaiseen kitinään väsyneinä ehdotetaan, että mitä jos lopettaisi soittamisen tai vaihtaisi edes musiikkiopistosta yksityisopelle, niin on ihan kauhuissaan. Ei missään nimessä halua lopettaa, vaan ennemminkin haluaisi aloittaa kakkossoittimenkin "virallisen" opiskelun.
Miten te aikuiset, jotka nautitte soittamisesta tai soitatte ammatiksenne: Valititteko pienenä soittoläksyistä vai harjoittelitteko aina riemumielin?
Kommentit (9)
Inhosin soittoläksyjä, mutta rakastin kaikkea vapaata soittamista. Soittoläksyissä kuitenkin opetellaan koko ajan jotain uutta, kun taas vapaasti soittaessa sai olla omalla mukavuusalueella ja enimmäkseen soittaa sitä, minkä jo osasi. Itsellä auttoi vähän se, kun jossain vaiheessa opettaja antoi vaihtoehtoisia läksyjä, siis tietyt kappaleet, joista sai itse valita mukavimmat. Joskus kun niissä läksyissä oli vikana ihan vain kappaleen armoton tylsyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ammattimuusikko nykyään. Lapsena vihasin soittoläksyjä. Joskus lintsasin soittotunneilta ihan vain sen takia, etten saisi uusia läksyjä.
Onneksi olen sen verran lahjakas, ettei tarvinnut hinkuttaa niitä läksyjä hirveästi, opin jo muutamasta kerrasta. Nekin oli liikaa.
Tykkäsin pienenä soittoläksyistä yleensä, mutta jos jokin kappale ei napannut, riivin sen läpi väkisin ja mahdollisimman vähällä työllä.
Muistan ala-asteelta erään ahaa-elämyksen kun huomasin että nyt olen edistynyt, kun ennen minulle vaikea kappale meni helposti. Sillä havainnolla jaksoi taas pitkään.
Toki myös minä soitin mielelläni välillä ihan muuta kuin soittoläksyjä, vaikka jotain vain omasta päästä. Kärsivällisyyttä ja lehmän hermoja äidille!
En uskaltanut sanoa äidille/piano-opelle että yksinkertaisesti inhosin soittamista... Olin siinä onneksi lahjakas eikä paljoa tarvinnut harjoitella. Vihasin soittamista 10 vuotta. Älkää pakottako lapsianne soittamaan jos he eivät itse siitä nauti.
En muista mitenkään vihanneeni soittoläksyjä, mutta tottakai opettelu on työtä ja jo osatun soittaminen se nautinto. Minusta on tärkeää, että sttamisesta ei tehdä velvollisuutta, josta huomautellaan. Pikemminkin olisi kiva kun kehuisitte, miten mukava on kuunnella, soitta hän sitten mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 18:57"]
Inhosin soittoläksyjä, mutta rakastin kaikkea vapaata soittamista. Soittoläksyissä kuitenkin opetellaan koko ajan jotain uutta, kun taas vapaasti soittaessa sai olla omalla mukavuusalueella ja enimmäkseen soittaa sitä, minkä jo osasi.... Joskus kun niissä läksyissä oli vikana ihan vain kappaleen armoton tylsyys.
[/quote]
No tuohan se meidänkin tytöllä on. Totta kai soittaa mieluummin kivoja poppikappaleita kuin joitan tylsiä, tuntemattomia klassisia kappaleita. Niistä soittoläksyistä alkaa pitää silloin kun kappale menee jo sujuvasti. Ne ekat kerrat tapailua ovat aina vaikeimmat.
Totta kai ihastelemme aina tytön vapaata soittoa. Onhan se hienoa kun pystyy korvakuulta tai nuoteista soittaa mukavia kappaleita. Kaveritkin tietenkin ihastelevat. Mutta pitäisi ne soittoläksytkin soittaa, vaikka on kuinka lahjakas. Sormiharjoitukset tekee onneksi mukisematta (ovat helppoja).
Emme todellakaan pakota tytärtä soittamaan. Päin vastoin olemme sanoneet että ei kannata ottaa toista soitinta jos ei halua harjoitella läksyjä. Huvikseen toki voi soitella.
ap
Mä kanssa tykkäsin kyllä soittaa (en ole nykyään mikään ammattisoittaja tai edes aktiiviharrastaja enää), mutta kyllä se uuden opettelu oli sikäli tylsää. Etenkin kun tuntui, että usein oli sellaisia kappaleita läksyinä, joista ei musiikkina tykännyt. Eli joutui renkuttamaan läpi jotain typerän kuuloista + tähän se opettelemisen vaiva päälle.
Kakkonen kuvailee tilannetta myös hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 vielä jatkaa sen verran, että mulla ei edes ollut klassinen vs. kevyt asetelma se ongelma, vaan olen aina ollut semmoisten no.. synkeiden sävelien ystävä, jos nyt näin voi kuvata. Ja sitten kun soittoläksynä oli joku trintrantrallallei-henkinen kevyt "iloittelu", niin uhhuh. Vaikka siis silloin jo ymmärsin toki sen, että opettaja pyrkii tuomaan erilaisia kappaleita/teoksia soitettavaksi koska niissä on erilaiset musiikilliset ja tekniset haasteet.
Jos lapsi inhoaa soittoläksyjä niin ei todellakaan kannata pakottaa jatkamaan. Itse soitin viulua vanhempien pakottamana lukioikäiseksi asti. Sitten lopetin enkä ole soittanut yhtään sen jälkeen. Inhoa koko soitinta.