Miksihän ihmiset tykkäävät kauheasti neuvoa mua vaikka ihan on tutkittu ÄO:kin pitkälle yli 100 enkä anna itsestäni edes simppeliä vaikutelmaa?

Esimerkkejä small talkista:
- Kerron työkaverille lounaalla yhdestä kollegani kanssa yhdessä mietiskelemästä toimintatavasta johon tämä työkaveri, joka ei ole kollegani ja jonka toimenkuvaan ei kyseinen homma kuulu, alkaa jakaa ohjeita miten se tulisi tehdä - vaikka sitä en edes kysynyt. Kunhan hiljaisuuden voittamiseksi halusin jakaa esimerkin millaisten asioiden kanssa me muut teemme ajatustyötä päivän mittaan. 
- Ystävä kertoi katsoneensa uutta tv-sarjaa johon kommentoin heti alkuun että olen myöskin katsonut sitä, jo monta kautta, ja tykkäsin ym. Hän jatkaa vielä kertomalla juonenkäänteitä, henkilökuvia (jotka on pikkasen väärin jopa ymmärretty) jne vaikka tiedän sarjan sen "heviuuserina" paremmin kuin hän muutaman jakson katsomisen jälkeen.

Tässä nyt ihan pari keskustelunaihetta ihan tältä viikolta. Tulee todella turhautunut olo kun minulle aletaan opettaa/toistella asioita jotka itse tiedän paremmin. Nyt muistinkin juuri miksen enää kauheasti viihdy näiden kyseisten ihmisten seurassa. Enkä varsinkaan halua puhua heille mitään.