Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työtön ja syrjäytynyt kotiäiti
26.09.2014 |
Eiliseen ketjuun viitaten, kotiäidin elämän ihanuudesta. Pakko vielä kysyä, onko teillä kaikilla muilla kotona lasta hoitavilla työpaikka odottamassa kun päätätte laittaa lapsen hoitoon? Eikö täällä ole ketään työtöntä joka olisi mielummin töissä ja stressaa toimeentulosta?Oletteko siis ns. hyväosaisia, joten kotona köllöttely on oma valinta ja kiva tauko työelämämässä?Anteeksi, kuulostan varmaan katkeralta, mutta mielestäni on eri asia olla kotona omalla valinalla niin että on työ odottamassa kuin työttömänä.Tässä tuo stressiä se, etten tiedä tulevaisuudesta ja toimeentulosta.
Itse olen työtön kotiäiti. Jos menisin TE-toimistoon, saisin peruspäivärahan ja tod.näköisesti mut laitettaisiin jollekkin kurssille tms, ja lapsi hoitoon. Peruspäivvärahasta täytyisi maksaa päivähoitomaksu 250 e/kk ja jos nyt saan käteen 450 e /kk meni se peruspäivärahan ja hoitomaksun kanssa suunnilleen samaan. Hoitoon en lasta veisi, vaikka olisi 5 v, jos itse olen työtön ja kotona. Olen jo kohta yli-ikäinen työelämään, enkä usko enää saavani työtä Suomesta kun seuraa lehtiä ja mediaa työllisyystilanne on tosi huono.
Olisi mukava kuulla muiden työttömien kotiäitien kokemuksia, stressaako työttömyys ja mitä teette kun lapsi täyttää sen 3 vuotta?Osaatteko ottaa kotiäityiden nauttien ajasta lapsen kanssa, vai onko mielessä että nytkin pitäisi olla töitä etsimässä eikä istua hiekkalaatikolla? Tuntuu, että täällä ja kaikissa lehdissä on vain juttuja niistä, joilla on vakkarityö odottamassa tai jotka ovat päässeet opiskeleemaan ja löytyy rahaa siihen.Kai meitä syrjäytyneitä on muitakin?
Itse stressaan asiasta todella paljon ja itkeskelen päivittäin. Tunnen, etten kelpaa enää mihinkään lapsen saamisen ja kotiäitivuosien (kohta 2 vuotta kun olin s-lomalla raskausaikana) takia.
Kommentit (24)
Täällä myös työtön kotiäiti jolla velkaa enemmän mitä peruspäivärahalla pystyy maksamaan. (Mies hyvin pieni tuloinen eikä millään pärjättäisi näin)
Kyllähän minä tykkäisin olla kotona lasten kanssa mutta meillä kävi niin että juuri kun otettiin iso asuntolaina ja ostettiin omakotitalo, jäin työttömäksi. Nyt 4 vuotta mennyt eikä laina lyhene juurikaan, ollaan todella tiukilla eikä töitä löydy. Alussa stressasin enemmän, nyt jotenkin oppinut olemaan stressaamatta liikaa. On pitänyt keksiä kyllä kaikennäköistä muuta mistä rahaa tulee. Stressiä ei tosin helpottanut sekään että miehen työpaikkalla oli isot yt.t. Onneksi vielä toistaiseksi sai pitää työpaikkansa mutta vähennyksiä tulee vielä lisää joten tässä kiikutaan aika veitsen terällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitivuosina opiskelin. Onhan se paljon näyttävämpää, jos cv:ssa on hyödytönkin maisteritutkinto v2008, kun edellinen määräaikainen on päättynyt v. 2002. Yliopisto-opintoja voi suorittaa avoimessa melko paljon, ja tutkinto-opiskelussakin on monissa oppiaineissa aika vähän läsnäolopakkoa.
Työni on ollut kovin pätkittäistä ja on edlelleen, mutta tähän saakka olen onnistunut pysymään ansiosidonnaisella kaikki nämä vuodet.
Esikoisen aikana olin työtön kotiäiti ja kyllä se ahdisti todella paljon, en nauttinut kotonaelosta läheskään niin paljoa kuin sitten toisella kerralla, jolloin olin työelämässä. Silloin oli mukavamapaa kotona.
Minusta syrjäytyneempää työtöntä kotiäitiä et varmasti löydä. Jäin kotiin 10v. sitten tullessani raskaaksi eka kertaa (voin todella pahoin). Opiskelin silloin amiskassa, opinnot jäi kesken. Sen koommin en ole tehnyt mitään, toinenkin lapsi tuli ja on nyt 6v. Kun kotihoidontuki loppui, olen vaan ollut työtön. En ole päässyt mihinkään kouluunkaan missään vaiheessa. Mies lähti 5v. sitten joten välillä on hiukan yksinäistä. Onhan se hiukan hullua ajatella että olen nyt 5v. istunut kotona yksin kun lapsetkin jo koulussa, pienempi eskassa. On joskus tylsää.
En stressaa talousasioita, en käytä rahaa paljoakaan. Työttömyystuella pärjäämme ihan hyvin. En tiedä mistään paremmasta mitään kun olen ikäni näin elänyt, en voi edes kuvitella miltä tuntuisi jos saisi vaikka 2000€ yhtäkkiä tilille palkkaa. Ihan hullu ajatus. Olen nyt 28v. En odota tulevaisuudelta mitään. Joskus haaveilen vauvasta mutta miestä ei ole. Hyväksyn sen että minä jäin ikään kuin "yli" yhteiskunnasta ja ikäluokastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samanlaisia fiiliksiä kuin kutosella, vaikka töissä käynkin... silti niin totaalisen tipahtanut...
Minä jäin työttömäksi esikoisen raskausaikana. Lama tuli siis passelisti juuri siihen samaan sykliin, ja se näkyi omalla alallani voimakkaasti heti alusta lähtien. En löytänyt mistään töitä, joten olin lasten kanssa viisi vuotta kotona. Stressasin tosi paljon, koko ajan, siitä saanko enää ikinä töitä, ja itsetunto väistämättä laski. Tuntui että eikö minusta ole muuhun kuin tähän lastenhoitoon enää, kun en päässyt edes niihin lukuisiin hanttihommiin joita hain (oman alan töitä ei ollut tarjolla). En jotenkin arvostanut sitä tekemääni omien lasten hoitoa, kun pelko tulevaisuudesta oli kova (nykyään näen kotivuosien arvon ihan eri tavalla lapsen kehitykselle ja koko perheen hyvinvoinnille).
Aloitin sitten hoitoalan opiskelut, ja näyttää että tämä oli hyvä ratkaisu. Olen nykyään onnellinen ihminen, rakastan opiskelua ja pidän hoitotyöstä. Opiskellessa aikaa jää hyvin myös lapsille, pidetään paljon kotipäiviä koska opiskelut sen sallivat, ja elämä on rentoa ja kiireetöntä, ja kuitenkin se menee eteenpäin. Oli iso prosessi ymmärtää ja hyväksyä se, etten vanhalla tutkinnolla tee enää mitään, ja pitkään oli tunne että elämästä meni vuosia hukkaan. Nykyään en ajattele enää menneitä vaan keskityn tähän päivään.
Kaikkea hyvää teille kotona oleville äideille, toivottavasti jokainen saa vielä töitä tai löytää muuten oman paikkansa elämässä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä työtön, joka ei ole enää kotiÄITI kun lapset ovat aikuisia. En ole mielestäni edes syrjäytynyt, kun kuitenkin hyvää elämää muuten elän, ja pätkätöillä olen turvannut toimeentulon ansiosidonnaisella.
Lasten ollessa pieniä olin työtön, kävin kursseja ja opiskelin muutenkin niin että valmistuin maisteriksi kun kaikki lapset olivat koulussa. En tiedä, olisinko saanut paremmin töitä ilman tätä yliopistotutkintoa.
Ehdottaisin kaikille työttömille kotiäideille opiskelua. Jos ei muuta niin jotain avoimen korkeakoulun tai yliopiston kursseja.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 05:34"]
Mä en edelleenkään ymmärrä puhetta työttömyydestä. Kyllä työtä saa jos haluaa. Se minkälaista työtä on eri asia.
[/quote]Palkanmaksajia vaan on kovin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 13:53"]
Minusta syrjäytyneempää työtöntä kotiäitiä et varmasti löydä. Jäin kotiin 10v. sitten tullessani raskaaksi eka kertaa (voin todella pahoin). Opiskelin silloin amiskassa, opinnot jäi kesken. Sen koommin en ole tehnyt mitään, toinenkin lapsi tuli ja on nyt 6v. Kun kotihoidontuki loppui, olen vaan ollut työtön. En ole päässyt mihinkään kouluunkaan missään vaiheessa. Mies lähti 5v. sitten joten välillä on hiukan yksinäistä. Onhan se hiukan hullua ajatella että olen nyt 5v. istunut kotona yksin kun lapsetkin jo koulussa, pienempi eskassa. On joskus tylsää.
En stressaa talousasioita, en käytä rahaa paljoakaan. Työttömyystuella pärjäämme ihan hyvin. En tiedä mistään paremmasta mitään kun olen ikäni näin elänyt, en voi edes kuvitella miltä tuntuisi jos saisi vaikka 2000€ yhtäkkiä tilille palkkaa. Ihan hullu ajatus. Olen nyt 28v. En odota tulevaisuudelta mitään. Joskus haaveilen vauvasta mutta miestä ei ole. Hyväksyn sen että minä jäin ikään kuin "yli" yhteiskunnasta ja ikäluokastani.
[/quote]
Voi itku, kuulostaa ankealta. Miksi olet tyytynyt tuollaiseen elämään? Miten kuvittelet valitsemasi elämäntavan vaikuttavan lapsiisi, heidän arvoihinsa ja asenteisiinsa? Mikä esti amiskan opintojen viemisen loppuun kun aloit voida paremmin?
Vaikka töitä ei löytyisikään saisit itsellesi tyydytystä ja haasteita siitä että opiskelisit (kts. viesti 4). Elämänlaatusi paranisi.
Miksi olette vapaaehtoisesti antautuneet vapaudesta vankeuteen? Kukaan ei pakottanut menemään kumppanin kanssa yhteen, kukaan ei pakottanut hankkimaan lapsia, kukaan ei pakottanut töihin, kukaan ei pakottanut ottamaan lainaa. Olit vapaa ja halusit vankeuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös työtön kotiäiti ilmoittautuu ja tunnen ainakin kolme kaltaistani lisäkseni. Itseä joskus ahdistaa rahattomuus ja epävarmuus tulevasta, mutta elämä on hyvää ja lapsilla on hyvä olla, mitä muuta voisi kaivata?
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 05:01"]Miksi olette vapaaehtoisesti antautuneet vapaudesta vankeuteen? Kukaan ei pakottanut menemään kumppanin kanssa yhteen, kukaan ei pakottanut hankkimaan lapsia, kukaan ei pakottanut töihin, kukaan ei pakottanut ottamaan lainaa. Olit vapaa ja halusit vankeuden.
[/quote]
Voi sun elämääsi, ajattele jos kaikki olisi pelkästään mustavalkoista. Onneksi elämään mahtuu harmaankin eri sävyjä ja jopa värejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 05:08"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 05:01"]Miksi olette vapaaehtoisesti antautuneet vapaudesta vankeuteen? Kukaan ei pakottanut menemään kumppanin kanssa yhteen, kukaan ei pakottanut hankkimaan lapsia, kukaan ei pakottanut töihin, kukaan ei pakottanut ottamaan lainaa. Olit vapaa ja halusit vankeuden.
[/quote]
Voi sun elämääsi, ajattele jos kaikki olisi pelkästään mustavalkoista. Onneksi elämään mahtuu harmaankin eri sävyjä ja jopa värejä!
[/quote] aivan värikkäälle täällä huoneessa näyttää. Mutta miksi toimia kaavan mukaan?
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 05:10"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 05:08"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 05:01"]Miksi olette vapaaehtoisesti antautuneet vapaudesta vankeuteen? Kukaan ei pakottanut menemään kumppanin kanssa yhteen, kukaan ei pakottanut hankkimaan lapsia, kukaan ei pakottanut töihin, kukaan ei pakottanut ottamaan lainaa. Olit vapaa ja halusit vankeuden.
[/quote]
Voi sun elämääsi, ajattele jos kaikki olisi pelkästään mustavalkoista. Onneksi elämään mahtuu harmaankin eri sävyjä ja jopa värejä!
[/quote] aivan värikkäälle täällä huoneessa näyttää. Mutta miksi toimia kaavan mukaan?
[/quote] kohta väität, että ne ovat valintoja. Ei ne ole, teet niin yhteiskunnan ja ihmisten painostuksen nimissä.
Ette ole yksin. Suomessa on todella paljon yksinäisiä ja syrjääntyneitä naisia. ei pelkästään kotiäitejä. Mutta kukas sitä nyt ääneen sanoisi että on syrjääntynyt. Monella töissäkäyvällä ei myöskään ole ystäviä eikä sosiaalista elämää.
Mä en edelleenkään ymmärrä puhetta työttömyydestä. Kyllä työtä saa jos haluaa. Se minkälaista työtä on eri asia.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 05:01"]Miksi olette vapaaehtoisesti antautuneet vapaudesta vankeuteen? Kukaan ei pakottanut menemään kumppanin kanssa yhteen, kukaan ei pakottanut hankkimaan lapsia, kukaan ei pakottanut töihin, kukaan ei pakottanut ottamaan lainaa. Olit vapaa ja halusit vankeuden.
[/quote]
Jos ihmisellä olisikin kristallipallo... Ei kukaan ole pakottanut, mutta tilanteet muuttuvat.
Alue: Aihe vapaa
Olen hyväosainen, joka on kotona, kun siihen on varaa. Miehen työ vaatii häneltä paljon. Meillä on monta lasta. Lasten sairastelut voi melkeinpä kertoa lasten määrällä, kun mietitään työssäkäyntiä ja lapsista koituvia töistäpoissaoloja. Työssä olevana tulisin laittaneeksi puolikuntoisia lapsia hoitoon ja kouluun! Sukulaiset asuvat kaukana. Minulla ei ole työpaikkaa odottamassa, mutta olen koulutettu alalle, jolta yleensä saa jotain töitä. Toki ne jotka ovat pysyneet tiiviisti kiinni työelämässä saisivat haastavimmat ja kiinnostavimmat työt. Haluaisin tehdä palkkatöitä ihan koska ne ovat kiinnostavampia kuin tämä näkyinen elämäni, mutta realistisesti arvioituna tunne sanoo, että "mene ihmeessä töihin" kun taas järki, että "älä mene, sillä joutuisit vain koti- ja työelämän paineiden vuoksi toteamaan, että elämästä tulisi täysin suorittamista". Lapset haluavat äidin kotiin, joten on vaikeaa väittää vastaankaan. On myös mahdotonta perustella töihin menoa taloudellisella pakolla, kun mies on niin hyvätuuloinen. Työ nielaisisi minut siinä missä on nielaissut miehenikin! Vaativan työn riski näet!