Oletteko katuneet toisen koiran ottamista?

Minäkin mietin toista ottaessa, mutta en kadu! Ihanaa kun koiralla on kaveri. 2 koiraa = kaksinkertaisesti rakkautta ja iloa. Miinusta: yllyttävät toisiaan usein hölmön käytökseen, esim. Vieraille rähisemiseen ja haukkumiseen. Muuta miinusta en oikein keksi.

Oi, ihanaa... :) Mitenkäs aika sujui uuden pennun tultua taloon? Meillä oli taannoin viikon hoidossa kolmikuukautinen pentu ja tuntui, että tuo meidän koira oli todella stressaantunut kun pentu oli koko ajan sen kimpussa vaikka itsekin on vasta vajaa parivuotias energiapakkaus ja kaikkien koirien kaveri. 

-ap

Me otettiin kaksvuotiaalle tyttökoiralle vajaan vuoden ikäinen uroskoira kaveriksi kun reppuli oli niin masentunut kun iäkäs kissa kuoli. Nyt on mennyt jo yli kahdeksan vuotta eikä todellakaan kaduta!
Melkein tuntuu et helpommalla pääsee kuin yhden kanssa :)

Meillä sikälineri juttu, että toinen koirakin oli aikuinen tullessaan, kodinvaihtaja. Hieman koetti isotella aluksi meidän vanhalle herralle, mutta osoitimme hänelle mm. ruokailu- ja ulosmenojärjestyksen kautta, että ei ole oikeutettu komentelemaan toista.

5=2. Joo samaa mieltä kuin 4, vähän sama juttu kuin lasten kanssa. "Sisarukset" leikkivät keskenään, aikuista= ihmistä ei tarvita niin paljon. :)

Ei kaduta vaikka vaikeaa on ollut, varsinkin silloin kun pennulla oli vielä terävät maitohampaat... Vanha koira on hätää kärsimässä pennun kanssa ja vaatii extrasuojelua ja rauhaa. Pistämme koirat aina erilleen tilanteen muuttuessa levottomaksi ja vanha koira on tästä selvästi kiitollinen. Uskon kuitenkin, että ovat vielä parhaita ystäviä joku päivä. Vanha koiramme on rauhallinen ja flegmaattinen, kun taas pentu temperamenttinen ja ärhäkkä. Liian suuret luonne-erot.

Kadutti. Otimme 2 v uroskoiralle kaveriksi toinen uros ( nartut ja juoksut on niin vaikeita höpöhöpö), kaksi vuotta meni " hyvin" , sitten oli helvetti irti. Reilun vuoden sitä sitten säädettiin ja kouluteltiin, tilanne kulminoitui tappeluun jossa loukkaantui koirat ja omistajat. Toinen koira lopetettiin vammojen ( murtumia) vuoksi, toinen eli ainoana koirana elämänsä loppuun saakka, kuoli vanhuksena. Ei tule meille kahta koiraa samaan aikaan enää koskaan.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 00:07"]

Kadutti. Otimme 2 v uroskoiralle kaveriksi toinen uros ( nartut ja juoksut on niin vaikeita höpöhöpö), kaksi vuotta meni " hyvin" , sitten oli helvetti irti. Reilun vuoden sitä sitten säädettiin ja kouluteltiin, tilanne kulminoitui tappeluun jossa loukkaantui koirat ja omistajat. Toinen koira lopetettiin vammojen ( murtumia) vuoksi, toinen eli ainoana koirana elämänsä loppuun saakka, kuoli vanhuksena. Ei tule meille kahta koiraa samaan aikaan enää koskaan.

[/quote]

Oliko uusi koira pentu vai aikuinen? Minkä rotuisia, oliko taistelukoira tai iso rotu kun murtumia tuli?

Kadutti ekan vuoden tosi paljon kun pentuaika väsytti eikä vanha koira automaattisesti hyväksynytkään pentua vaan stressaantui itsekin. Ongelmat kuitenkin katosivat pennun kasvaessa, ja nykyään ollaan saumaton porukka ja koirat hyviä kavereita, jotka riehuvat ja puuhailevat kaikkea onnellisina yhdessä :) Kannattaa siis olla sinnikäs ja kärsivällinen, vaikka alku olisi takkuisaa. Ja tosiaan vähän rodusta riippuen harkita sitä että ottaa eri sukupuolta olevat koirat, kaikki koirat eivät vaan helpolla siedä saman sukupuolen edustajia ja voi tulla rumaa jälkeä. Sekin auttaa, jos koirayksilöt eivät ole temperamentiltaan ihan vastakkaisissa laidoissa.

Pelkäsin samaa kun olin ottamassa toista koiraa. Kyseistä pentua olin odottanut jo jonkin aikaankin ja olin valmistautunut siihen hyvin. Silti jännitti alkaako kaduttaa. Ajattelin asian niin, että mikä hunsvotti sieltä ikinä tuleekaan, hyväksyn sen sellaisenaan ja niillä mennään, eli en asettanut mitään odotuksia koiralle. Vanhempi koiramme meinaa erittäin rauhallinen ja kiltti - ja tiesin että olisi hyvin epätodennäiköistä saada samanlaista johon jo olemme tottuneet. Pentu tuli sitten kotiin ja hyvin onkin mennyt, vaikka on täysin vanhemman koiran vastakohta :) Minun mielestäni se, että valmistautuu hyvin toisen koiran tuloon ja ei aseta odotuksia tälle, varmasti auttaa sopeutumista ja uuden perheenjäsenen "hyväksymistä".

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 00:29"]

Pelkäsin samaa kun olin ottamassa toista koiraa. Kyseistä pentua olin odottanut jo jonkin aikaankin ja olin valmistautunut siihen hyvin. Silti jännitti alkaako kaduttaa. Ajattelin asian niin, että mikä hunsvotti sieltä ikinä tuleekaan, hyväksyn sen sellaisenaan ja niillä mennään, eli en asettanut mitään odotuksia koiralle. Vanhempi koiramme meinaa erittäin rauhallinen ja kiltti - ja tiesin että olisi hyvin epätodennäiköistä saada samanlaista johon jo olemme tottuneet. Pentu tuli sitten kotiin ja hyvin onkin mennyt, vaikka on täysin vanhemman koiran vastakohta :) Minun mielestäni se, että valmistautuu hyvin toisen koiran tuloon ja ei aseta odotuksia tälle, varmasti auttaa sopeutumista ja uuden perheenjäsenen "hyväksymistä".

[/quote]

hunsvotti=koiranvittu :D osuva tässä yhteydessä!

Me otimme noin 1-vuotiaan koiran muutama viikko sitten. Molemmat koirat ovat leikattuja narttuja. Koirat ovat tulleet hyvin toimeen alusta asti. Me käytimme kuitenkin useita kuukausia sopivan koiran löytämiseen. Ensisijaisena kriteerinä oli että sen pitää tulla toimeen vanhan koiran kanssa ja olla luonteeltaan yhteensopiva.