Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt katkesi tämän tyhmän kamelin selkä - parisuhdeuupumus
24.09.2014 |
Miehessäni on paljon hyviä puolia, mutta yksi huono puoli on ylitse muiden: saamattomuus. Syyt varmasti lapsuuden perheoloissa jne, mutta se on toissijaista.
Hän ei osaa siis hoitaa mitään ns. aikuiseen elämään kuuluvia asioita kunnolla ja oma-aloitteisesti, vaan kaikki hoituu vasta pakon edessä, viime tingassa ja hutiloiden. Aina jos kysyn syytä miksi joku on jäänyt tekemättä tai on tehty väärin, on muka olemassa hänestä riippumaton selitys, joka on siis keksitty tekosyy.
Suhteen alussa en pitkään aikaan huomannut tätä piirrettä, koska erillään asuessa se ei vaikuttanut minun elämääni plus koska uskoin näitä miehen selityksiä eikä hän koskaan jäänyt niistä aluksi kiinni, kun emme asuneet yhdessä. Mies siis on noin muuten oikein mukava ja omaa hyviä piirteitä, joten tälläinen kaikki peittyi.
Sitten kun muutimme yhteen, aloin pikkuhiljaa huomata yhä enemmän näitä juttuja, mitkä paljastivat, ettei mies tajua asioiden hoitamisesta yhtään mitään. Opiskeluaikana hän esimerkiksi kivenkovaan väitti, että hänellä on opintolainaa nostamatta ja laskimme elämisemme osittain sen varaan. Selvisi, että laina oli nostettu kokonaan jo ajat sitten. Minä järkkäsin asiamme sitten niin, ettei kaikki laskut jääneet maksamatta jne, mutta kyllä sapetti kun selvisi, että mies ei ollut edes tarkastanut asiaa vaan väitti silmät kirkkaana asian olevan tavalla x.
Tälläisiä tapauksia tuli enemmän ja enemmän, laskut jotka oli maksettu "heti tilipäivänä", paljastuivat maksamattomiksi kun alkoi muistutuksia tippua luukusta. Piti toimittaa virastoon täytettyjä lappuja viimeistään päivänä x, monta viikkoa ajankohdan jälkeen selvisi ettei ollut tehnyt asialle mitään jne. Ja AINA syy oli joku "luulin että se on niin, tarkistin/soitin asiasta mutta ne väitti näin, en tiennyt että se oli tärkeää" yms yms. Eli puhtaita tekosyitä ja oman saamattomuuden selittelyä. Joku miettii nyt että oisko miehellä peliongelma tai muu syy minkä takia huijaisi, mutta vastaus on ei, hän vain ei osaa/jaksa/ole kiinnostunut hoitamaan mitään asioitaan.
Tilanne meni lopulta siihen, että minä aloin hoitaa kaikki asiamme. Kaikki raha-asiat, virastoasiat, miehen terveysasiat ja kaikki oli minun vastuullani. Kyselin, tarkistelin, hoidin, järjestin, laskin, suunnittelin ja toimitin kaiken ja kokoajan. Jopa silloin kun mies haki töitä, kyselin aluksi että miten homma sujuu jne, mutta kun selvisi että mies katsoi työpaikat ehkä kerran kahdessa viikossa ja siltikin missasi selviä sopivia työpaikkoja, ei saanut hakemuksia lähetettyä jne, niin homma meni siihen, että minä joka päivä selasin hänelle työilmoitukset läpi, pakotin hänet lukemaan ne (pakottaa piti koska muuten "katon sit illalla/huomenna") ja lopulta jopa kirjoitin hyvän hakemuksen hänelle, koska sitäkään hän ei saanut tehtyä. Hänelle jäi koko työnhakuprosessista jäljelle siis vain oman sähköpostinsa avaaminen, jotta sain hänen puolestaan hakemukset lähetettyä sitä kautta.
Kaiken tämän tein, jotta en itse joutuisi taloudellisesti tai muuten pulaan enkä joutuisi kuuntelemaan miehen valitusta ja v***tusta siitä miten kaikki on huonosti kun ei saa töitä jne (hän siis edelleen syyttää muita kaikesta). Suojelin siis itseäni.
Nyt tilanne on se, että olen burnoutissa suhteen takia. En vihaa miestäni, vaan rakastan yhä, mutta en jaksa enää yhtään mitään, mikään ei kiinnosta ja minulle on ihan sama vaikka hän mokiensa takia joutuisi mihin tahansa kuseen. En jaksa enää välittää.
Minulla on jo suunnitelma, jonka aion toteuttaa. Halusin vain avautua, kiitos.
Kommentit (42)
Voimia sinulle! Hyvä että kuitenkin huomaat ettei noin voi jatkua. Minulla oli ex mies samanlainen, sillä erotuksella että maksoin kaiken ja mies vain oli. Ei ollut lainoja joten mikäpä siinä. Kyllästyin viiden vuoden jälkeen ja lähdin vaikka tuskaa oli. Rakastin vielä sitä miestä mutta tiesin että voin saada parempaa... tai luulin. . Joka suhteessa ongelmansa, ainakin nyt tämä uusi mies osallistuu menoihin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 14:45"]
Voimia sinulle! Hyvä että kuitenkin huomaat ettei noin voi jatkua. Minulla oli ex mies samanlainen, sillä erotuksella että maksoin kaiken ja mies vain oli. [/quote]
Kiitos!! Mikä sinun ex-miehen "syy" oli? Perusteliko hän koskaan toimintaansa tai oliko sinulla itsellä arveluja sen syistä?
Onhan tää provo please? Ei kai oikeesti kukaan noin pitkää katsele tollaista.. hmm, kakaraa? Oikeasti, onhan tää provo?
Ethän, ethän tehnyt lapsia tuollaisen kanssa?
Miksi ette jatka suhdetta mutta muuta erilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, meillä mies taas pitää huolta koko talouden finanssipuolesta, ja budjetoi menot. Paradoksaalisinta tässä kaikessa on se, että olen itse valmistunut liikealan korkeakoulusta, ja mies on amis. Mutta kun en minä enää kotona jaksa sievää päätäni vaivata niinkin maallisilla asioilla kuin rahalla ja laskujen makselulla. (Sinkkuna ollessa kyllä sen sijaan tietysti hoidin omat raha-asiani.)
Siltikin, kuulostaa aika vätykseltä tuo miehesi. Varmaan äiti passannut pilalle. Voimia.
-N39
Kuulostaa pahasti ADHD:lle tai ADD:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko provoksi, sillä mun miehessäni on paljon tuota samaa. Se mikä on eri tavalla on että hän ei kivenkovaan väitä hoitaneensa niitä laiminlyömiään asioita vaan lähinnä väistelee kysymyksiä niistä. Jos kysyn onko hän maksanut laskut x, y ja z, hän vastaa esim. että "mä selvitän" eikä tee kuitenkaan asialle mitään. Erittäin suuri osa hänen nimellään tulevista laskuista kiertää jonkun perintäfirman kautta, myöhästymismaksuineen. Jos näen kirjekuoresta että se sisältää laskun joka koskettaa minuakin (vaikka sähkölasku tai päivähoitomaksu), yleensä avaan sen ja maksan laskun, vaikka päällä olisikin mieheni nimi. Ja siis tietenkin meillä on yhteisen tilin lisäksi omani, en voisi ikinä pistää omaa taloudellista turvallisuuttani kokonaan sen uskon varaan ettei mies jotenkin sössi raha-asioitaan.
Vähän samaa vikaa kuin narsisteissa, kaikki aina muiden vika jne. Toiminta mahdollista niin kauan kuin joku mahdollistaa. Rakkautta olisi pistää mies omilleen ja hoitamaan itse asioitaan, ja ehkä alkuun selvittää onko saamattomuuden takana terveydellinen syy, vai asennevamma. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 15:03"]
Vähän samaa vikaa kuin narsisteissa, kaikki aina muiden vika jne.
[/quote]
Mun mies (en ole ap) ei syytä suoranaisesti muita, vaan aina olosuhteita. Jos on ollut 3 kk aikaa hoitaa asia eikä sitä ole tehty, ja viimeisenä päivänä häneen iskee flunssa ja kuume, hänen mielestään kyse on siitä ettei hän kerta kaikkiaan voinut hoitaa asiaa, koska hänhän makaa kuumeessa sängyssä, ja on täysin uskomatonta että häntä tässä syytetään sairastumisesta. Sama rahojen riittämisen kanssa - kun ensin on käyty reissussa ja ostettu uusi videokamera ja tilattu kirjoja amazonista, ja sitten rahat on loppu kun pitäisi maksaa sähkölasku, kysymys on siitä että kyllähän hän maksaisi mutta kun e-i-o-l-e-r-a-h-a-a, mitenkäs maksat kun ei ole rahaa, olis varmaan kivaa olla rikas mutta kun ei vaan ole rahaa tilillä!??
Ei tämä ole provo, ei todellakaan. Se miksi tilanne ei suhteen alussa herättänyt minua, oli tosiaan se fakta, että se pysyi piilossa niin kauan kun asuttiin erillään. Silloin oikeasti luulin, että miehen ongelmat (ne joista kuulin), johtui niistä syistä mitä hän sanoi.
Syy siihen, miksi aloin ottaa tätä vastuunkantajan roolia oli aluksi halu auttaa ja ”opettaa” kun huomasin ettei toinen osaa. Myöhemmin kun huomasin ettei ole kiinnostusta edes oppia, aloin suojella tosiaan itseäni sen vaikutuksilta. Olen itse aina ollut toimeentarttuva ja asioista hyvin selvää ottava luonne.
Miehellä on tosiaan hyviä puolia paljon ja hoitaa esim. (pienen) osan kotitöistä oma-aloitteisesti jne, eli ei hän mikään 24/7 idiootti vässykkä ole, sellaisen kanssa ei omanarvontuntoni edes haluaisi olla. Hänen ei vain koskaan ole tarvinnut oppia ottamaan vastuuta aikuisten jutuista (vaikka on jo aikuinen siis, yli 30) eikä hän jaksa opetella, on vain helpompaa ehkä tehdä ”kivoja juttuja”?
ADHD/ADD sopisi kai muuten, mutta miksi se ilmenisi vain silloin, kun pitää hoitaa elämän pakollisia, hieman ikäviä juttuja? Joskus kun yrittää niitä hoitaa, niin tekee todella vain ”sinnepäin”, vaikka olen joskus näyttänyt, miten asiat saa helposti ja hyvin tehtyä.
Lapsia meillä ei ole.
Painotettakoon vielä sitä, että pitkään en tehnyt hänen puolestaan mitään, eli en ole itse häntä ns. opettanut luistamaan asioista.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin mnun veli.
3 naista on asunut sen kanssa useamman vuoden... ei sitä kukaan aikaansa enempää jaksanut. No nainen #2 oli outo itsekin, se ei varmaan ehtinyt huomata veljeni saamattomuutta.
Ei ole kotioloista kiinni, eikä äiti passannut. Älyä olisi, muttei saa aikaiseksi. Masennus tai bi-po on mun diagnoosi veljelle, mutta ei se missään lääkärillä tai psykologilla käy, ei saisi varattua aikaa silloin ku tarvitsee ja silloin kun saa aikaan, ei sellaista tarvitse.
Heivatkaa nuo miehet pihalle, älkää tuhlatko omaa elämäänne.
Minulle on ensimmäistä kertaa elämässäni tulossa veronpalautusta, ja se on useamman tuhat euroa. Suunnitelmani tällä hetkellä on siis se, että lopetan miehen asioiden hoitamisen täysin. Katson että omat/itseen vaikuttavat laskut tulee maksettua, mutta hänen töistään, rahoistaan, laskuistaan en kysele tai hoida enää yhtikäs mitään. Vastaan jos hän kysyy, mutta itse en ota puheeksi yhtikäs mitään niihin liittyvää.
Veronpalautukseni mahdollistaa minulle sen, että jos tulee joku rahallinen katastrofi, itselläni on turvapuskuri. Ja jos mies alkaa kiukutella ja valittaa sen takia, että hänen asiansa eivät mene hyvin sen vuoksi ettei hän ota vastuuta mistään, voin käyttää rahat oman asuntoni takuuvuokraan ja muuttoon.
Ainut mitä mietin on se, että kannattaako minun kertoa tästä suunnitelmasta miehelleni? Omasta mielestäni ehkä ei, koska hän saattaa luulla että kiristän häntä tai jotain, vaikka kyse ei siis tietenkään ole siitä, vaan omasta kasvustani ulos äidin roolista. Mutta mitä mieltä te olette?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 15:22"]
Minulle on ensimmäistä kertaa elämässäni tulossa veronpalautusta, ja se on useamman tuhat euroa. Suunnitelmani tällä hetkellä on siis se, että lopetan miehen asioiden hoitamisen täysin. Katson että omat/itseen vaikuttavat laskut tulee maksettua, mutta hänen töistään, rahoistaan, laskuistaan en kysele tai hoida enää yhtikäs mitään. Vastaan jos hän kysyy, mutta itse en ota puheeksi yhtikäs mitään niihin liittyvää.
Veronpalautukseni mahdollistaa minulle sen, että jos tulee joku rahallinen katastrofi, itselläni on turvapuskuri. Ja jos mies alkaa kiukutella ja valittaa sen takia, että hänen asiansa eivät mene hyvin sen vuoksi ettei hän ota vastuuta mistään, voin käyttää rahat oman asuntoni takuuvuokraan ja muuttoon.
Ainut mitä mietin on se, että kannattaako minun kertoa tästä suunnitelmasta miehelleni? Omasta mielestäni ehkä ei, koska hän saattaa luulla että kiristän häntä tai jotain, vaikka kyse ei siis tietenkään ole siitä, vaan omasta kasvustani ulos äidin roolista. Mutta mitä mieltä te olette?
AP
[/quote]
Kerro ihmeessä miehellesi, että nyt on viimeinen tilaisuus kasvaa aikuiseksi ja kantaa vastuuta, muuten sinä lähdet.
Pistä sille vaikka lista asioita jotka pitää hoitaa. Tyyliin:
- kotityöt (mitä tänään tai tällä viikolla sovitte)
- laskut eriteltynä ja eräpäivä milloin hoidettava
- työhakemukset (todiestettavasti oltava lähetettynä) (no, tuo edellyttää että tiedät hänen alansa avoimista paikoista).
Onpahan sitten näyttää miksi lähdet kun niitä selityksiä alkaa seuraavan kerran tulla.
-13-
Kyllä ap:n tulisi edes varoittaa miestään siitä, että hän aikoo muuttaa pois, jos asiat ei ala sujumaan. Vaikka tuskin varoitus kovin pitkäksi aikaa vaikuttaa mieheen. Eipähän tule puskan takaa miehelle.
Kannattaa varmaan mainita miehelle ettet enää hoida hänen raha-asioitaan. Mistä hän muuten tietää alkaa niitä hoitamaan?
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 15:29"]
Pistä sille vaikka lista asioita jotka pitää hoitaa.
[/quote]
Hyvä idea! ...mutta tämä listasysteemi oli yhdessä vaiheessa käytössä ja ei se auttanut yhtään. Se on siis myös osittain mielestäni vastuunkantamista kun teen listan valmiiksi jne. Jotenkin koen, ettei mitään listoja oikeasti tarvita, jos toisella on kiinnostus ja terve asenne hoitaa elämään kuuluvat asiat myös itsenäisesti. Kokeilin listaa, mutta kun se ei auttanut niin lopetin sen ja tajusin, että eihän mullekaan kukaan tee listoja valmiiksi vaan itse ne pitää tehdä ja hoitaa.
AP
Ap, hyvä suunnitelma mutta kerro miehellesi että lopetat "paapomisen" 1.12. ja piste. Syyksi sanot että et jaksa enää. Mutta muista sitten rentouttaa itsesi niin että et ota pulttia niistä avaamattomista kirjeistä jne.
Meillä hieman sama juttu ja minulla kesti aikani kun lakkasin hermoilemasta miehen asioista. Nyt hoidan omat ja perheen yhteiset asiat, mies hoitakoon omansa. Häneltä menee ohi paljon kivojakin juttuja mutta ei voi mitään.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 15:12"]ADHD/ADD sopisi kai muuten, mutta miksi se ilmenisi vain silloin, kun pitää hoitaa elämän pakollisia, hieman ikäviä juttuja? Joskus kun yrittää niitä hoitaa, niin tekee todella vain ”sinnepäin”, vaikka olen joskus näyttänyt, miten asiat saa helposti ja hyvin tehtyä.[/quote]
Noille on tyypillistä, että pystyy keskittymään ja muistamaan todella hyvin asioita jotka kiinnostaa, ja muut asiat jää hoitamatta. Oma puolisoni esimerkiksi tekee yrittäjänä kutsumustyötään, ja tekee sen todella hyvin (uppoutuu helposti liikaakin, niin että ei näe eikä kuule muuta ja ajantaju katoaa täysin), mutta avaimet ja muut tavarat on aina hukassa, maitopurkki jää yöksi pöydälle ym. Varsinkin suhteen alussa mies oli ihan uskomaton huithapeli tollasissa arjen asioissa, mutta alkoi onneksi diagnoosin myötä työstää noita haastavia juttuja ja huolimattomuus ja unohtelu on selvästi vähentynyt - ihan opettelun tuloksena. Neurologinen häiriö ei ole mikään tekosyy minkä varjolla voi elää kuin pellossa, vaan sen kanssa kyllä pärjää, jos vain haluaa. Itse olisin jättänyt mieheni, jos ei olisi osoittanut mitään halua ja motivaatiota parantaa tapojaan, en halunnut alkaa aikuisen ihmisen valvojaksi tai äidiksi. Aloin itse epäillä, että hänellä on add/adhd ja ehdotin tutkimuksia.
En nyt väitä, että sun miehellä olisi mitään tollasta, mutta jos yhtään tuntuu siltä, voithan lukea oireiden kuvauksia ja miettiä, sopisiko mieheen. Tossa vaiheessa, kun ei ole vielä lapsiakaan, kannattaa ehdottomasti laittaa lusikat jakoon jos tilanne on noin raskas, eikä näytä siltä että tuosta paranee!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 15:22"]
Minulle on ensimmäistä kertaa elämässäni tulossa veronpalautusta, ja se on useamman tuhat euroa. Suunnitelmani tällä hetkellä on siis se, että lopetan miehen asioiden hoitamisen täysin. Katson että omat/itseen vaikuttavat laskut tulee maksettua, mutta hänen töistään, rahoistaan, laskuistaan en kysele tai hoida enää yhtikäs mitään. Vastaan jos hän kysyy, mutta itse en ota puheeksi yhtikäs mitään niihin liittyvää.
Veronpalautukseni mahdollistaa minulle sen, että jos tulee joku rahallinen katastrofi, itselläni on turvapuskuri. Ja jos mies alkaa kiukutella ja valittaa sen takia, että hänen asiansa eivät mene hyvin sen vuoksi ettei hän ota vastuuta mistään, voin käyttää rahat oman asuntoni takuuvuokraan ja muuttoon.
Ainut mitä mietin on se, että kannattaako minun kertoa tästä suunnitelmasta miehelleni? Omasta mielestäni ehkä ei, koska hän saattaa luulla että kiristän häntä tai jotain, vaikka kyse ei siis tietenkään ole siitä, vaan omasta kasvustani ulos äidin roolista. Mutta mitä mieltä te olette?
AP
[/quote]
Älä kerro. Mies voi kuvitella, että asiat järjestyy joka tapauksessa, koska sinulla on ylimääräistä rahaa.