Puoliso aikoo muuttaa pysyvästi ulkomaille vaikka en ole lähdössä mukaan.
Ajatukseni ovat hyvin sekavat. En oikein osaa ajatella että mikä tässä nyt on oikein ja mikä ei. Mieheni on puhunut muutaman vuoden aina jossain käänteessä että aikoo jäädä eläkkeelle aikaisemmin ja muuttaa täältä pois. Ei tykkää talvesta, verotuksesta, oikein mistään miten täällä toimitaan jne.jne. Olen jotenkin ajatellut että kunhan nyt vain puhuu, ei ole aikuisen oikeasti mihinkään muuttamassa. Viimeisimmän keskustelumme jälkeen tajusin että tosiaankin aikoo täältä lähteä. Myy asunnon, muun omaisuuden ja häipyy. Kohdetta taikka edes maata ei ole kuitenkaan päättänyt. Sanoi että voin lähteä mukaan, jos en lähde hän lähtee kuitenkin.
Itse en koe talvea pahana asiana. Helteestä en välitä, tulee helposti huono olo. Meillä on lapsia, en pysty ajattelemaan etten heitä näkisi kuin harvoin. Ehkä minusta tulee mummokin joku päivä! Jos omat vanhempani saisivat elää pitkän elämän, en heitäkään voisi "jättää". Enkä sisarustani. Ja entä minun terveyteni taikka mahdolliset työkuviot, eläkkeelle pääseminen joku päivä, harrastukset? Ystävistä puhumattakaan. Niin monta tärkeää juttua minulle joista en haluaisi luopua.
Karua ajatella että yli 30 vuotinen yhteinen taipaleemme mieheni kanssa päättyisi eroon sen vuoksi että toinen muuttaisi ulkomaille eikä toisaalta toinen haluaisi lähteä mukaan. Onhan se selvää ettei sitä yli 50 vuotiaana mitään kauko, etäsuhteita enää halua. Mitä järkeä semmoisessa edes olisi että toista näkisi vain joskus. Kokemuksia, ajatuksi kellään?
Kommentit (26)
Kyllähän sitä saatetaan miettiä millaista olisi, jos asuisi ulkomailla, ostaisi mökin järven rannalta/Lapista, muuttaisi kerrostaloon tai ostaisi moottoripyörän. Ei se tarkoita sitä, että niin lopulta tehdään. Että ihan hyvin ymmärrän ap:tä.
Miten mies voisi myydä asunnon, jos se on molempien? Voisitko ottaa vuorotteluvapaata tms. muutaman kuukauden ja menisitte kokeeksi esim. Espanjaan siksi aikaa. Siellä ehkä totuus sitten paljastuisi tai voisi edes katsella sitä asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on haaveillut muutosta monta vuotta, mutta et ole ottanut tosissasi. Kuulostaa pahalta.
Kuten ensimmäinen kommentoija sanoi, voisitteko harkita vaihtoehtoa talvet etelässä, kesät Suomessa, kuten moni muu?
Ymmärrän miestäsi hyvin.
Monet ihmiset haaveilevat haaveilemisen ilosta. Kyllä minäkin ymmärrän, että tämänhetkisessä tilanteessa kun otetaan huomioon perhe, rahatilanne ja tietyt terveysseikat (plus se käytännön toteutus) ei ole realistista mahdollisuutta vaihtaa venettä isompaan ja lähteä purjehtimaan maailman ympäri, mutta kyllä meillä siitä keskustellaan, ihan reittisuunnitelmia ym. myöten. Hyvin todennäköisesti koskaan ei tule se tilanne, että se olisi mahdollista, erityisesti noista terveyssyistä johtuen, mutta kyllä se "ehkä joskus sittenkin" on sellainen piristävä ajatus sateisessa Suomessa.
"Myy asunnon, muun omaisuuden ja häipyy."
Kuka nämä omistaa?
Kyllä routa porsaan kotiin ajaa.
Jos vaikka nyt sitten ottaisit asian kunnolla puheeksi miehen kanssa? Kerrot, että et aio muuttaa, koska perhe ja työ, ja että miehen muutto sitten tarkoittaisi eroa. On myös hyvä kertoa, millaisia tunteita nämä miehesi suunnitelmat sinussa herättävät ja et haluaisi erota. Kaikin tavoin on yleensä kannattavaa asua Suomessa vakituisesti ja vaikka lomailla useampi kuukausi ulkomailla (se terveys alkaa yleensä jossain vaiheessa pettämään ja etuuksiakin maksetaan nihkeästi ulkomaille). Tyydyttäisikö miehen lähtöhaluja pitkä "reppureissaus"? Olisi pari kuukautta maailmalla?
Mielummin sinne kuin Loimaaseen tai Tampereeseen.