Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen kateellinen vähään tyytyväisille ihmisille
25.08.2021 |
Miettikää miten helppoa on niillä, jotka ovat aidosti onnellisia jostain grillillä käymisestä, siitä että on mitä tahansa työtä ja ihan vaan elämästä?
Näille ihmisille voin sanoa olevani aidosti kateellinen, ns. menestyjille en koskaan (koska tiedän mitä se vaatii).
Voiko olla suurempaa onnea kuin se, ettei edes kaipaa paljoa?
Aidosti tyytyy vähään ja on onnellinen pienestä.
Kommentit (40)
Kyllä meilläkin on omat ongelmamme eikä elämä ole aina ruusuilla tanssimista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on täynnä pieniä asioita, joista saa nauttia. On minullakin omistusasunto, mutta se siitä, en kaipaa muuta. Vuokrat ovat niin korkeita, ettei olisi varaa.
Töistä saa sen verran, että perustarpeensa saa tyydytettyä, ja kenties jotain pientä matkaakin järjestettyä niin halutessaan. Jotkut viihtyvät kotona hyvin, minä yksi heistä. Luonnossa ja rannoilla samoilu on ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meilläkin on omat ongelmamme eikä elämä ole aina ruusuilla tanssimista :)
Mitä ongelmia?
En siis oleta ettei olisi ongelmia, mutta kiinnostaisi vain tietää minkä tyyppisiä ne on?
Kun tuntuu, että noi vähään tyytyväiset ihmiset on aina aika onnellisia.
En ole kateellinen. Tyydyn kyllä aika vähään materiaalisten hyödykkeiden suhteen, mutta en muuten. Tietty henkinen kärsimys on joskus melkein katkeransuloista enkä haluaisi elää ilman sitä. Käytän kärsimystä myös luovana voimana.
Mielenkiintoista. Kaipaajaketjut ovat vauva-palstan pisimpiä. Ihmiset, tai jotkut heistä, haluavat aina vain enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen. Tyydyn kyllä aika vähään materiaalisten hyödykkeiden suhteen, mutta en muuten. Tietty henkinen kärsimys on joskus melkein katkeransuloista enkä haluaisi elää ilman sitä. Käytän kärsimystä myös luovana voimana.
Minä taas haluaisin hiljentää pään ja elää tyytyväisenä siihen, että saa ruokaa, Salkkarit alkaa, on rutiineja jne.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meilläkin on omat ongelmamme eikä elämä ole aina ruusuilla tanssimista :)
Niinpä. Toisaalta olen kokenut helpottavana sen, etten kaipaa luksusta vaan jo pelkkä auringonpaiste, hyvä kirja tai vaikka pehmiksen osto ilahduttaa. Pieniä iloja on helpompi saada kuin miljoonakämppiä tai avaruuslentoja. Minusta olisi kauheaa, jos tavallinen elämä olisi vaan tylsää ja vain extreme-elämykset, luksus jne toisivat tyydytystä. Suurin osa elämästä on kuitenkin sitä arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meilläkin on omat ongelmamme eikä elämä ole aina ruusuilla tanssimista :)
Mitä ongelmia?
En siis oleta ettei olisi ongelmia, mutta kiinnostaisi vain tietää minkä tyyppisiä ne on?
Kun tuntuu, että noi vähään tyytyväiset ihmiset on aina aika onnellisia.
Ihan tavallisia asioita, esim töissä voi olla raskasta tai ihmissuhteissa mättää. Pääsääntöisesti kyllä olen onnellinen mutta kyllä elämään silti mahtuu kaikenlaisia tuntemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meilläkin on omat ongelmamme eikä elämä ole aina ruusuilla tanssimista :)
Mitä ongelmia?
En siis oleta ettei olisi ongelmia, mutta kiinnostaisi vain tietää minkä tyyppisiä ne on?
Kun tuntuu, että noi vähään tyytyväiset ihmiset on aina aika onnellisia.
Terveys, ihmissuhteet, työ tai sen puute jne. Vähään tyytyvälläkin voi olla vaikka sairauksia, vaikea äitisuhde tai työttömyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun siskoni ei ole oikein mihinkään tyytyväinen. Aina pitää olla lisää sitä, enemmän tuota tai jokin asia paremmin.
Hänellä on hyvä työ, kaksi autoa, vene, kiva perhe, lemmikkejä, oma mökki ja omakotitalo. Surettaa kun hän ei siltikään tunnu olevan onnellinen.
Hänenkaltaisten ihmisten täytyisi pysähtyä ja hengittää (olen sanonut, ei kuuntele).
Aloittaa olemalla kiitollinen vaikkapa kahvikupillisesta ja siitä sitten edetä eteenpäin.
Maailmassa on suunnaton määrä ihmisiä jotka olisivat kiitollisia tästä suolakurkku kinkkujuusto sämpylästäkin jota minä juuri jyrsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meilläkin on omat ongelmamme eikä elämä ole aina ruusuilla tanssimista :)
Mitä ongelmia?
En siis oleta ettei olisi ongelmia, mutta kiinnostaisi vain tietää minkä tyyppisiä ne on?
Kun tuntuu, että noi vähään tyytyväiset ihmiset on aina aika onnellisia.
Olen vähään tyytyväinen juurikin niiden hirveiden kokemieni asioiden takia. Vuosia jouduin kärsimään ja vihdoin kun olin vapaa niin olin/olen iloinen niin suklaapatukasta kuin ohi lentävän linnun näkemisestä. Enkä edes liioittele. Saan aitoa ilon tunnetta itsestäänselvistä pikku asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä ettei sinulla ole juuri vastoinkäymisiä sattunut. Varmasti niitäkin vielä kohdallesi osuu, ja opit arvostamaan pieniä asioita. Tai sitten kuolet katkerana.
Pakko olla tyytyväinen vähään, kun sairauden takia enempään ei ole mahdollista. En olisi tästä kateellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen vähään tyytyväinen, ainakin jos mietitään materialistisia asioita.
Asutaan kerrostaloasunnossa, pienessä kaupungissa, sisustus on kirpputoreilta. Minä en osta itselleni koskaan vaatteita uusina, kirppareilta ostan ja sieltäkin vain tarpeeseen.
Saan omaa rahaa käteen noin 300 €/kk ja siihenkin on laskettu jo lapsilisä yhdestä lapsesta, tulee mun tilille.
Olen kotiäiti, teen kotityöt, mies maksaa asumiskulut, mutta nuo mun rahani riittävät kaikkeen mitä tarvitsen. Enhän tarvitse enkä kaipaa juuri mitään. Tässä kuussa olen käynyt vain 4 x ruokakaupassa (mies oli mukana ja maksoi ruokalaskut) ja kerran apteekissa, apteekkiostokseni maksoin itse. Vakuutusmaksuni myös. Kirpputorilla kävin kerran kiertämässä ystäväni kanssa, mutten kokenut tarvitsevsni mitään, olin vain seurana ja tykkäsin ihan vaan katsella, mistä kaikesta ihmiset haluavatkaan eroon. 😅 Muualla en ole käynyt enkä rahaa käyttänyt mihinkään, ei ole ollut mitään mitä tarvisi ostaa.
Tykkään katsella elokuvia ja sarjoja, askartelen luonnonmateriaaleista, tykkään siivota kotia, teen pientä osa-aikaista etätyötä kotona, harrastan vähän liikuntaa, poljen kuntopyörää, kävelen ja pyöräilen ulkona. Ystäviä tapaan pari kertaa viikossa.
Omasta mielestäni mulla on paljon, enkä ota mitään itsestäänselvyytenä. Olen terve, mulla on perhe, ja läheisiin hyvät, lämpimät välit, ja hekin ovat terveitä. Tykkään kodistamme, on viihtyisää, siistiä, lämmintä.
Elämä on rauhallista ja melko stressitöntä.
Toki huoliakin joskus on, olen pelännyt mm. syöpää, ja käynkin kontrolleissa muutaman vuoden välein. Sekin osaltaan laittoi tajuamaan vielä syvemmin, mikä elämässä on tärkeää ja mikä ei, mistä saan oikeaa iloa, ja mikä taas ei kestä.
Mun yksi lempisananlaskuja on: Onnellisuus on menestymisen korkeimpia muotoja.
Vähään tyytymisen katkera sivumaku on olla opettelematta haluamaan mitään kamliimpaa. Kun mihinkään ei koskaan ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vähään tyytymisen katkera sivumaku on olla opettelematta haluamaan mitään kamliimpaa. Kun mihinkään ei koskaan ole varaa.
Tai sitten on huomannut että niistä kalliista jutuista huolimatta elämässä useimmiten hienoimmat hetket liittyvät johonkin muuhun kuin rahalla saatavaan asiaan.
Elämääni hankaloittaa yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Olen onnellinen kun helppona päivänä lähden ovesta ulos raikkaaseen ilmaan ilman ahdistusta.
Vielä iloisemmaksi minut saa kun uskallan lähteä tuohon lähikauppaan joka on 500metrin päässä ilman että kotona istun loppuillan sohvalla itkua vääntämässä.
Kannattaa aina muistaa että aina ei pienten ilojen ihmisten pääkopat ole täysin kunnossa. En missään nimessä yleistä! Minun kohdalla onnellinen asenne pikku juttuihin on näin enkä varmasti ole ainut.
Minulla oli useampikin ystävä joita häiritsi kun en ole vaatinut elämältä luksusta niin kuin he. Rasittavia ihmisiä ja sen takia entisiä ystäviä
Alue: Aihe vapaa
Ei voi