Lue keskustelun säännöt.
Yritin alaikäisenä tappaa itseni ja vanhempien mielestä se vain kuuluu ikään
25.08.2021 |
Eivät vieneet minua hoitoon vaikka olin varma että jokin on vialla.
Olen katkera edelleen :(
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, ymmärrän katkeruutesi. Meillä myös äitini mielestä terapia on täysin turhaa hömpötystä. Kun oma lapsi kärsii, ei välitetä suhtautua vakavasti, olen katkera myös.
Kyllä, aiheuttanut myös aikuisena im yrityksiä ja kauheaa olotilaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen elämä saa mennä ennemmin pilalle, kuin vanhempi alkaa auttaa ja välittää lapsestaan. Olen kostanut äidilleni terapiahaukkumisensa kaikin tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen elämä saa mennä ennemmin pilalle, kuin vanhempi alkaa auttaa ja välittää lapsestaan. Olen kostanut äidilleni terapiahaukkumisensa kaikin tavoin.
Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan tuota. Muista ihmisistä tulee usein kanssakiusaajia, kun he eivät esim. hyväksy väärinkohdellun katkeruutta, vaikka sehän on normaali, terve reaktio kokemukseen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen elämä saa mennä ennemmin pilalle, kuin vanhempi alkaa auttaa ja välittää lapsestaan. Olen kostanut äidilleni terapiahaukkumisensa kaikin tavoin.
Esim. tätä alapeukuttava henkilö on sellainen kanssakiusaaja. Katkeruutta pitää pystyä käsittelemään, sitä ei saa tukahduttaa on minun viestini hänelle.
Jos sinä et pysty ottamaan sitä vastaan, se on ok. Voit mennä muualle jatkamaan barbileikkiäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, ymmärrän katkeruutesi. Meillä myös äitini mielestä terapia on täysin turhaa hömpötystä. Kun oma lapsi kärsii, ei välitetä suhtautua vakavasti, olen katkera myös.
Kyllä, aiheuttanut myös aikuisena im yrityksiä ja kauheaa olotilaa...
Eikö terapia/hoito ole auttanut yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, ymmärrän katkeruutesi. Meillä myös äitini mielestä terapia on täysin turhaa hömpötystä. Kun oma lapsi kärsii, ei välitetä suhtautua vakavasti, olen katkera myös.
Kyllä, aiheuttanut myös aikuisena im yrityksiä ja kauheaa olotilaa...
Eikö terapia/hoito ole auttanut yhtään?
No ehkä vähän. Muutamaan vuoteen ei ole ollut im yrityksiä. Mutta tosi ahdistunut olo muuten vaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen elämä saa mennä ennemmin pilalle, kuin vanhempi alkaa auttaa ja välittää lapsestaan. Olen kostanut äidilleni terapiahaukkumisensa kaikin tavoin.
Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan tuota. Muista ihmisistä tulee usein kanssakiusaajia, kun he eivät esim. hyväksy väärinkohdellun katkeruutta, vaikka sehän on normaali, terve reaktio kokemukseen.
Katkeruudesta yli pääseminen on myös terve reaktio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaako jokin tuohon ahdistukseen? Millä lievität sitä?
Joo. Mäkin olin vaan laiska, kun makasin sängyssä 24/7. Ei puhettakaan mistään avun hankkimisesta.
T. Masennusta viimeiset 25 vuotta sairastanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kurja juttu, ap. Et voi kuitenkaan muuttaa tuota mennyttä asiaa. Aiotko olla katkera ikuisesti vai oppia elämään asian kanssa? Valinta on sun.
Vierailija kirjoitti:
Tosi kurja juttu, ap. Et voi kuitenkaan muuttaa tuota mennyttä asiaa. Aiotko olla katkera ikuisesti vai oppia elämään asian kanssa? Valinta on sun.
En ole enää katkera, mutta olen yhä mielenterveysongelmainen. Ehkä varhaisempi puuttuminen olisi auttanut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi kurja juttu, ap. Et voi kuitenkaan muuttaa tuota mennyttä asiaa. Aiotko olla katkera ikuisesti vai oppia elämään asian kanssa? Valinta on sun.
Katkeruus pilaa ihmisen elämän väistämättä.
Sanoisin, että elämän tarkoitus on ymmärtää itseään ja hyväksyä oma elämänkulku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi kurja juttu, ap. Et voi kuitenkaan muuttaa tuota mennyttä asiaa. Aiotko olla katkera ikuisesti vai oppia elämään asian kanssa? Valinta on sun.
En ole enää katkera, mutta olen yhä mielenterveysongelmainen. Ehkä varhaisempi puuttuminen olisi auttanut..
Voi olla. Minäkin olen miettinyt usein vaihtoehtoisia elämänkulkuja. Mutta menneisyyttä ei voi muuttaa.
Minun elämäni meni näin. Miten tästä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi kurja juttu, ap. Et voi kuitenkaan muuttaa tuota mennyttä asiaa. Aiotko olla katkera ikuisesti vai oppia elämään asian kanssa? Valinta on sun.
En ole enää katkera, mutta olen yhä mielenterveysongelmainen. Ehkä varhaisempi puuttuminen olisi auttanut..
Ehkä se olisi auttanut, ehkä ei. Et voi muuttaa asiaa enää. Tulevaisuus on kuitenkin avoin, mitä tästä eteenpäin?
Kamalaa, ymmärrän katkeruutesi. Meillä myös äitini mielestä terapia on täysin turhaa hömpötystä. Kun oma lapsi kärsii, ei välitetä suhtautua vakavasti, olen katkera myös.