Rakkaudeton

Ei ole kukaan suoraan tunnustanut. Moni varmaan myös valehtelee itselleenkin siitä rakkauden tunteesta. Sanoo rakastavansa, mutta sekoittaa sen korkeintaan jonkinlaiseen kiintymykseen. Hänen rakkautensa ei näy yhtään missään. Tai sanoo itse, että onhan se siinä, että hän vaihtoi autonrenkaat. Sen tunnustaa, ettei rakkaus ole tunne, joka tuntuisi sisällä. Ja oikeasti. Autonrenkaat. Nehän voi vaihtaa vaikka naapurin Pekalle. Rakastaako hän sitä naapurin Pekkaakin?

Rakastaa voi kovin monella tavalla. Tarkoitatko tässä sellaista ns. romanttista rakkautta (johon usein mielletään kuuluvaksi myös jonkinlainen fyysinen vetovoima ja sitoutuminen), vai sellainen rakkaus jota voi tuntea myös vaikka ystäviään ja lapsuusperhettään kohtaan?

Mulle rakastaminen on ensisijaisesti sitä, että haluan sen toisen olevan onnellinen. Tällaista rakastamista tunnen kyllä, ja useampaankin ihmiseen. Parisuhteissa olen tuntenut näin myös. Mutta sellainen omasta mielestäni ideaalinen parisuhderakkaus, johon kuuluisi myös se fyysinen vetovoima ja kemia, multa vielä puuttuu. Olen kyllä aika seksuaalinen tyyppi, mutta tähän mennessä mulla on synkannut miesten kanssa joko sängyssä tai sen ulkopuolella. Toivon että löydän vielä parisuhteen, jossa kaikki osa-alueet olisi tasapainossa. Toisaalta tiedostan myös, että sellaisen löytäminen taitaa olla aika harvinainen lottovoitto, joka ei välttämättä osu kaikille. En kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi valmis tyytymään vähempään, joten mieluummin olen sinkku. Lapsia en ole onneksi halunnut koskaan, joten ei tarvitse murehtia biologisen kellon tikittämistä tms.

Tunnevammaisuus on yleistä Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Rakastaa voi kovin monella tavalla. Tarkoitatko tässä sellaista ns. romanttista rakkautta (johon usein mielletään kuuluvaksi myös jonkinlainen fyysinen vetovoima ja sitoutuminen), vai sellainen rakkaus jota voi tuntea myös vaikka ystäviään ja lapsuusperhettään kohtaan?

Mulle rakastaminen on ensisijaisesti sitä, että haluan sen toisen olevan onnellinen. Tällaista rakastamista tunnen kyllä, ja useampaankin ihmiseen. Parisuhteissa olen tuntenut näin myös. Mutta sellainen omasta mielestäni ideaalinen parisuhderakkaus, johon kuuluisi myös se fyysinen vetovoima ja kemia, multa vielä puuttuu. Olen kyllä aika seksuaalinen tyyppi, mutta tähän mennessä mulla on synkannut miesten kanssa joko sängyssä tai sen ulkopuolella. Toivon että löydän vielä parisuhteen, jossa kaikki osa-alueet olisi tasapainossa. Toisaalta tiedostan myös, että sellaisen löytäminen taitaa olla aika harvinainen lottovoitto, joka ei välttämättä osu kaikille. En kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi valmis tyytymään vähempään, joten mieluummin olen sinkku. Lapsia en ole onneksi halunnut koskaan, joten ei tarvitse murehtia biologisen kellon tikittämistä tms.

Juu, kyse oli nimenomaan romanttisessa mielessä ja parisuhteessa olemisesta johon sekoittuu ja on koko parisuhteen ydin mukaanlukien se fyysinen veto.

Ja kyllä rakkautta on monenmoista ja se muuttuu, elää suhteen aikana. Mulle jäi vain jotenkin painamaan kommentti ettei hän ollut rakastanut ketään partneriaan koskaan. Tämä on taas hyvin päinvastaista kuin miten itse olen kokenut. Ihastunut olen toki jokaiseen suhteeseen ja muutamaan rakastunut. Ehkäpä yhtä kohtaan tunnen rakkautta edelleen vaikka suhde on enään vain muistoissa.

Up