Paniikkihäiriöiset

Eiköhän ne syytkin helpota, kun huomaat oireiden lientyvän ja pelkäät niitä vähemmän.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 12:28"]

Eiköhän ne syytkin helpota, kun huomaat oireiden lientyvän ja pelkäät niitä vähemmän.

[/quote]

Ongelmana vain on se, että lääkäri neuvoi ottamaan Propralin etukäteen, mutta vaikka mulle on tullut näitä kohtauksia jo vuoden, niin en vieläkään oikein osaa ennakoida, milloin ne iskevät.

Olisit pyytänyt opamoxia.Tuo propral on beetasalpaaja,vähentää hikoilua,käsien tärinää ym.Mulla kohtauslääkkeenä opamox.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 12:42"]

Olisit pyytänyt opamoxia.Tuo propral on beetasalpaaja,vähentää hikoilua,käsien tärinää ym.Mulla kohtauslääkkeenä opamox.

[/quote]

Miten se Opamox sitten toimii? Eikö se Propralin pitäis laskea sykettä ja verenpainettakin?

Minulla kohtaukset loppuivat kun annoin niiden tulla ja totuin niihin. Pidin myös kohtauspäiväkirjaa johon merkkasin kohtauksen voimakkuuden asteikolla 1-10, ja huomasin että kohtaukset eivät olleet loppujen lopuksi niin voimakkaita tai pitkiä kuin kuvittelin niiden olevan. Pääsin tavallaan kohtausten yläpuolelle, ja lakkasin pelkäämästä niitä.

Kannattaa myös tutustua siihen mitä kehossa tapahtuu kohtausten aikana. Kohtauksethan itsessään eivät ole vaarallisia vaikka kohtauksen aikana tuntuukin että kuolee tai että jotain kamalaa tapahtuu.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 12:46"]

Kannattaa myös tutustua siihen mitä kehossa tapahtuu kohtausten aikana. Kohtauksethan itsessään eivät ole vaarallisia vaikka kohtauksen aikana tuntuukin että kuolee tai että jotain kamalaa tapahtuu.

[/quote]

Musta vaan tuntuu, että olen liiankin tietoinen siitä, mitä kohtauksen aikana tapahtuu. Tai varsinkin siitä sykkeestäni. Se on niin pelottavaa, miten voi ihmisen oma mieli saada sydämen laukkaamaan niin hemmetin kovaa, joka kerta vieläkin tulee ajatus, että jos tämä tällä kertaa ei olekaan paniikkia, vaan joku vaarallinen rytmihäiriö.

Minulla liikunta ja meditointi helpottaa oireita. Ja mikäli paniikkikohtaus on päällä, yritän vain hengittää syvään parhaani mukaan. En välttele tilanteita missä kohtauksia yleensä tulee ja niiden jälkeen mietin, että taas sitä selvittiin. Välillä on kausia jolloin niitä tulee enemmän ja pahoja ja välillä taas harvoin ja ei niin pahoja.

Paniikkihäiriö on normaalia ja yleistä. Meillä kaikilla tulee hetkiä, jolloin seinät kaatuvat niskaan ja tulee alkukantainen halu paeta. Toiset meistä ovat hyvin herkkiä ja reagoivat herkästi asioihin. Paniikkikohtaus jättää pelon hallitsemattomasta tuntemuksesta ja on siksikin hyvin lamauttava. Pelkkä ajatus kohtauksesta voi saada sydämen lyömään kiivaasti. En itse usko, että lääketeollisuus olisi kasvoton paha. Itselläni oli kaikki pääasiassa hyvin, kun sain muutamat kohtaukset. Ne liittyivät vahvasti menettämisen pelkoon ja yleiseen ahdistukseen, joka oli hiipinyt elämääni monien surullisten tapahtumien suman jälkeen. Sain itse avun kevyesti mieltä tasaavasta lääkkeestä, otin myös muutaman kerran diapamin esim. hautajaisia ennen. Kun olotilani tasaantui, minulla on ollut voimaa etsiä omia keinoja päihittää hiipivä paniikki. Kannattaa tuhlata hieman itseensä ja etsiä mukava lääkäri, jolle uskaltaa kertoa olostaan. Se että syö hetken lääkkeitä jos tarvitsee ei tee huonoa, heikkoa tai narkkaria. Päin vastoin on vahvaa osata olla heikko ja hakea apua. On myös terapioita, jotka auttavat vahvistamaan omaa tapaa selvitä ahdistuksesta. Toivon sinulle voimia ja rohkeutta käydä toisellakin lääkärillä, ehkä psykiatrilla juttelemassa. Älä kuuntele tai tarkkaile itseäsi liikaa, olet melko varmasti perusterve ja elämä kantaa sinua. Halaus ja tsemppiä.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 12:52"]

Paniikkihäiriö on normaalia ja yleistä. Meillä kaikilla tulee hetkiä, jolloin seinät kaatuvat niskaan ja tulee alkukantainen halu paeta. Toiset meistä ovat hyvin herkkiä ja reagoivat herkästi asioihin. Paniikkikohtaus jättää pelon hallitsemattomasta tuntemuksesta ja on siksikin hyvin lamauttava. Pelkkä ajatus kohtauksesta voi saada sydämen lyömään kiivaasti. En itse usko, että lääketeollisuus olisi kasvoton paha. Itselläni oli kaikki pääasiassa hyvin, kun sain muutamat kohtaukset. Ne liittyivät vahvasti menettämisen pelkoon ja yleiseen ahdistukseen, joka oli hiipinyt elämääni monien surullisten tapahtumien suman jälkeen. Sain itse avun kevyesti mieltä tasaavasta lääkkeestä, otin myös muutaman kerran diapamin esim. hautajaisia ennen. Kun olotilani tasaantui, minulla on ollut voimaa etsiä omia keinoja päihittää hiipivä paniikki. Kannattaa tuhlata hieman itseensä ja etsiä mukava lääkäri, jolle uskaltaa kertoa olostaan. Se että syö hetken lääkkeitä jos tarvitsee ei tee huonoa, heikkoa tai narkkaria. Päin vastoin on vahvaa osata olla heikko ja hakea apua. On myös terapioita, jotka auttavat vahvistamaan omaa tapaa selvitä ahdistuksesta. Toivon sinulle voimia ja rohkeutta käydä toisellakin lääkärillä, ehkä psykiatrilla juttelemassa. Älä kuuntele tai tarkkaile itseäsi liikaa, olet melko varmasti perusterve ja elämä kantaa sinua. Halaus ja tsemppiä.

[/quote]

Kiitos sinulle ja muillekin vastanneille! On aina lohdullista tietää, että muutkin ovat kamppailleet saman asian kanssa, ja siitä selvinneet. Yritän aina muistuttaa itselleni kohtauksen aikana, että mä olen nuori ja mulla on luultavasti terve sydän, joka kyllä kestää sen hetkittäisen paniikin tai siis sykkeen nousun hyvin.

Myös kofeiinipitoiset juomat voivat aiheuttaa/ylläpitää paniikkia. Minulla on ollut paniikkihäiriökausia, joskus hoidettu lääkkeillä joskus ei.

Eli kanttaa kokeilla olla pari vkoa - kuukausi ilman cocista, pepsiä, kahvia, teetä, energiajuomia tms. ja katsoa tapahtuuko muutosta. Nikotiinin kanssa sama juttu. 

Kokeile reikihoitoa. Monet eivät usko siihen mutta minulla paniikkioireet loppuivat kun opin rentoutumaan. Ja joogaa!

Sain joskus vinkin että opettele aiheuttamaan itse se kohtaus, silloin pääset sen yläpuolelle. Jonkinlainen henkinen yliote oireista pitää saada niin selviää. Tyyliin kuvittelen pyörtyväni, mutta aiheutin sen itse niin voin olla pyörtymättä jos haluan... minulla kyllä helpotti vasta vaikeamman elämäntilanteen loputtua.

Onko teillä muilla muuten alkanut kohtaukset ihan itsestään, vaikka jossain vaikeassa elämäntilanteessa, mutta mitään traumaa ei varsinaisesti ole päässyt syntymään? Tai kun kävin jo psykiatrillakin asian takia, ja hän jotenkin hirveästi keskittyi etsimään jotain traumatisoivia kokemuksia elämästäni, mutta niitä ei ollut.

ap

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 12:50"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 12:46"]

Kannattaa myös tutustua siihen mitä kehossa tapahtuu kohtausten aikana. Kohtauksethan itsessään eivät ole vaarallisia vaikka kohtauksen aikana tuntuukin että kuolee tai että jotain kamalaa tapahtuu.

[/quote]

Musta vaan tuntuu, että olen liiankin tietoinen siitä, mitä kohtauksen aikana tapahtuu. Tai varsinkin siitä sykkeestäni. Se on niin pelottavaa, miten voi ihmisen oma mieli saada sydämen laukkaamaan niin hemmetin kovaa, joka kerta vieläkin tulee ajatus, että jos tämä tällä kertaa ei olekaan paniikkia, vaan joku vaarallinen rytmihäiriö.

[/quote]

Sydän kyllä kestää kovaakin sykettä, ei sitä tarvitse pelätä. Paniikkikohtaus laittaa adrenaliinin liikkeelle kehossa,ja se nostaa sykettä, voi aiheuttaa huimausta ja muita paniikkioireita. Jos seuraat oloasi niin huomaat tietyn kaavan, paniikkikohtaus tavallaan "rullaa" yli yleensä suht samalla tavalla. Kehon reaktio adrenaliiniin on normaali. Kannattaa myös muista että kohtaukset eivät koskaan kestä kovin kauaa, vaikka se siltä tuntuukin. Ne menevät aina ohi. Tärkeintä on oppia rentoutumaan, tunnistaa kehon ja mielen reaktiot ja antaa niiden rullata ohi. Vastaan tappeleminen on turhaa ja aiheuttaa ainakin itselläni lisää paniikkia.

Kofeiini todellakin laukaisee helposti kohtauksen, kannattaa välttää sitä.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 12:42"]

Olisit pyytänyt opamoxia.Tuo propral on beetasalpaaja,vähentää hikoilua,käsien tärinää ym.Mulla kohtauslääkkeenä opamox.

[/quote]

Olisit pyytänyt?!? Miten ensilääkityksen saanut osaa pyytää heti oikeaa lääkettä. Ja muutenkin ihminen ei ole kone, joka reakoi samalla tavalla. Jokaisen henkilökohtainen lääkitys löytyy vain kokeilemalla. Anna ap. lääkkeelle mahdollisuus.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 13:05"]

Onko teillä muilla muuten alkanut kohtaukset ihan itsestään, vaikka jossain vaikeassa elämäntilanteessa, mutta mitään traumaa ei varsinaisesti ole päässyt syntymään? Tai kun kävin jo psykiatrillakin asian takia, ja hän jotenkin hirveästi keskittyi etsimään jotain traumatisoivia kokemuksia elämästäni, mutta niitä ei ollut.

ap

[/quote]

Sekä turvattomuuden tunteen (vanhemman kuolema) että kilpirauhasen liikatoiminnan yhteydessä. Syy voi olla siis myös 'elimellinen'. 

Kofeiinijuomat minimiin, sekä alkoholi myös.ajan mittaan niitä oppii hallitsemaan! Jos huomaat pienintäkään paniikin oireita, tykytystä, hikoilua mitä vaan, keskity hengittelemään nenän kautta syvään henkeen ja rauhoittumaan ettei tilanne pääse pahenemaan.
En valitettavasti osaa parempia neuvoja sulle antaa, jos ne on todella hallitsemattomia varmaa rauhoittava lääkitys paikallaan. Itsellä tilanne helpottanut, vaikkei kuitenkaan kokonaan vielä parantunut, ihan pelkästään lääkkeettömyydellä, koska huomasin aina vain herkemmin ja herkemmin tarvitsevani rauhoittavaa lääkettä, kun mulla niitä kotona löytyi. Tsemppiä!

Mulla Propral ei ole auttanut lainkaan. Se on melko harmiton lääke, ellet kärsi jo muutenkin alhaisesta verenpaineesta tai sykkeestä, joten kannattaisi kokeilla pari kertaa olisiko siitä edes halutessa mitään apua.

Mulla ei tuo propraali auttanut mitään,oli yhtä tyhjän kanssa. Mutta hyvä jos se sinua auttaisi.

Minulla SSRI-lääkitys auttaa. Kohtauksia ei tällä hetkellä ole, eikä ole pitkään aikaan ollutkaan, mutta ikinä en voi sanoa, etteikö niitä joskus vielä voisi tulla. Alttius reagoida stressaavissa elämäntilanteissa samantapaisesti säilyy varmasti läpi elämän. En kauheasti halua antaa neuvoja, että mikä auttaa kohtausten hallintaan, sillä on niin yksilöllistä, mikä auttaa. Jokaisen pitää löytää itse parhaat keinot. Minä olen saanut paljon huonoja/turhia neuvoja matkan varrella.