Kerro millainen isäsi/äitisi, jos pidät vanhempaasi hyvänä ja viihdyt hänen seurassa?

Äitini on mielestäni hyvä tyyppi, isäni ei niinkään. Isä on ahdasmielinen ja katkerana moralisoi ihmisiä milloin mistäkin ja kyttäilee elämääni vaikka olen jo keski-ikäinen. Äiti on ymmärtäväinen, koen että inhimilliset heikkoudet ja tunteet on sallittuja ja saan tehdä omat valintani (olen ihan tavallinen ihminen).Hän on myös lämminhenkinen ja rento.

Isä on mukavaa seuraa: Ei koskaan arvostele tai yritä komentaa, että mitä minun pitäisi elämälläni tehdä. Tiedostaa että olen aikuinen ihminen ja teen itse valintani.

Äiti on inhottavaa seuraa, häntä välttelen: Kohtelee edelleen kuin pikkupenskaa, raivoaa ja huutaa kun hänen mielestään minun pitäisi tehdä asia x ja y, eikä jotain mitä itse haluan tehdä. Arvostelee jatkuvasti minua ja valintojani, haukkuu jopa ulkonäköä eikä ole koskaan tyytyväinen mihinkään. Luulee, että voi yhä jotenkin "kasvattaa" minua kohta kolmekymppisenä. Turhautuu ja raivostuu kun huomaa, ettei hänellä olekaan sanavaltaa enää.

Äitini ja isäni edelleen pitävät yhteyttä ja olen tervetullut molempien kotiin perheineni. Tarjoavat ruokaa ja muutenkin antavat ymmärtää että olemme rakkaita, vaikkei sitä ääneen sanotakaan. Joskus ollaan vain hiljaa ja katsellaan telkkaria yhdessä. Ei vaadita toisiltamme mitään ja annetaan puolin ja toisin elää omaa elämää omalla tyylillä. Keskinäistä kunnioitusta ja ei kaivella vanhoja asioita.

Molemmat vanhempani ovat jo edesmenneitä, mutta he olivat hyvät vanhemmat. Kasvaessani sain vastuuta, minun oletettiin osallistuvan kodin töihin aina ikätason mukaan. Minut kasvatettiin lujalla mutta lempeällä otteella, annettiin myös vapautta valita itse. Sain tehdä virheitä ja kokeilla siipiäni.

Minua kannustettiin, rakastettiin, tuettiin ja opetettiin. Se antoi loistavat eväät aikuisuuteen.

Molemmat vanhempani hoidin loppuun saakka.

Isäni on superälykäs ja äärimmäisen lahjakas mies, joka on myös viisas ja ymmärtää ihmisiä ja elämää. Hän osaa pitää rajat ihmisiin, vaikka ymmärtääkin heitä. Äitini on erittäin empaattinen ja kärsivällinen, sosiaalisesti lahjakas ja loistava kokki. Molemmat ovat lukutoukkia ja uteliaita maailmaa kohtaan.

Lempeä, viisas, hauska. Kykenee keskustelemaan asiasta kuin asiasta, uusista asioista innostuva. Ihminen, joka tuntee sinut läpikotaisin. Olenkin sanonut, että minun lottovoittoni tässä elämässä on ollut se millaisen isän olen itselleni saanut.

Vierailija kirjoitti:

Lempeä, viisas, hauska. Kykenee keskustelemaan asiasta kuin asiasta, uusista asioista innostuva. Ihminen, joka tuntee sinut läpikotaisin. Olenkin sanonut, että minun lottovoittoni tässä elämässä on ollut se millaisen isän olen itselleni saanut.

Olen kateellinen lempeästä isästä

Molemmat vanhempani ovat minulle todella rakkaita ja he tarjosivat minulle ja sisaruksilleni turvallisen kodin ja lapsuuden. Äitini on vahvaluonteinen eikä ole jäänyt paikoilleen vaan kokeilee aina jotain uutta ja täydentää jatkuvasti jo valmiiksi laajaa osaamistaan uusilla koulutuksilla.

Edelleen yli 20-vuotiaana olen reissaillut kahden äitini kanssa ja on ollut mukavaa. Äiti joskus suivaantuu ja valittaa pikkuasioista ja toisinaan on saattanut mennä sukset ristiin hänen kanssaan, mutta ei ole koskaan ollut mitään suurempaa draamaa. Äidin kanssa pidetään säännöllisesti yhteyttä ja on kiva kuulla kuulumisia.

Isä taas on rento ja fiksu. Peruskoulussa isä preppasi ennen kokeita tenttaamalla ja kysymällä kysymyksiä koealueesta tai keksi matikan harjoitustehtäviä. Ja vaikka koe olisikin mennyt tavallista huonommin, sekä isä että äiti tsemppasivat että ensi kerralla sitten paremmin. Isän kanssa on edelleen tosi kiva pelata lautapelejä kun vanhempien luokse menen käymään. Isä ei mielellään lähde kotoa minnekään kuin korkeintaan töihin ja kauppareissulle. Muuten hän viihtyy kotona.

Isä on myös taitava ruuanlaittaja ja osaa hyödyntää tehokkaasti edellispäivän tähteet. Sitå taitoa arvostan suuresti.

Äiti ja isä ovat aina olleet tukena ja auttavat edelleenkin mielellään vaikka kaikki lapset ollaan muutettu kotoa jo ajat sitten. He antavat meidän tehdä omat valintamme ja kunnioittavat niitä, vaikkei aina heitä miellyttäisikään. Lapsuuden kotiin ollaan aina tervetulleita ja vastaavasti vanhempani ovat lämpimästi tervetulleita meille.

Äitini on jo 80+, mutta vielä samanlainen kuin aina: lempeä, ei syyllistä eikä kritisoi, kova juttelemaan.

Negatiivisena se, että on utelias ja kova neuvomaan, mutta nuo eivät ole kovin pahoja juttuja toisessa.

Yhdeksän viestiä ja minä olen ihan kateudesta vihreä.

Olen monta kertaa miettinyt, että vanhempani todella olivat aidosti läsnä lapsuudessani. Heille tärkeää oli perhe, joten vietimme heidän kanssaan myös paljon aikaa isovanhempiemme ja serkkujen perheiden kanssa. Oli turvallinen yhteisö ympärillä ( ja nämä suhteet ovat kantaneet aikuisuuteen).

Meillä oli ne kuuluisat rajat ja rakkautta. Vanhemmat opettivat meille kiinnostuksen historiaan, kirjallisuuteen, teatteriin, konsertteihin, urheiluun ja matkailuun. 

Kuitenkin parasta yhdessä oloa on aina ollut ihan vain yhdessä jutteleminen ja vanhempani ovatkin mitä parhainta juttuseuraa ( myös muille kuin perheenjäsenille) ja kiinnostuneita muista ihmisistä. 

Arvostan kovasti myös yrittäjyyttä, joka on ollut osa elämäämme kohta 35 vuotta . Ovat aina tukeneet niin hyvinä kuin huonoina hetkinä ja kannustaneet valinnoissamme. Myös lapsenlapset ovat heille hyvin tärkeitä ja läheisiä. 

Vaikea edes kuvitella, millaista olisi läsnäoleva ja kuunteleva vanhempi ollut. Ja mitä se olisi elämälle merkinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea edes kuvitella, millaista olisi läsnäoleva ja kuunteleva vanhempi ollut. Ja mitä se olisi elämälle merkinnyt.

Samoin

Kukaan normaali yli 18 v ei viihdy omien vanhempiensa seurassa.

Äiti oli hauska ja nokkela, hän kertoi hyvin tarinoita ja hänellä oli viisaita ajatuksia. Hän oli myös hyvä lohduttaja. Minulle maailman paras äiti.

Oikeudenmukainen, suvaitsevainen, ymmärtäväinen, kiltti, hiljaisuutta ja luonnon kauneutta rakastava, vaatimaton, ei sano pahaa sanaa kenestäkään.

Hyvä vanhempi (ja hyvät geenit) ovat sitä todellista etuoikeutta. Erityisesti Suomen kaltaisessa maassa se on nopeasti paljon merkityksellisempää kuin se, ovatko vanhemmat hyvätuloisia.

Kaunis äitini, hoitaa itsensä ja kodin hyvin, on sosiaalinen ja huolehtiva, kokoaa suvun usein yhteen ja hoitaa vielä naapurisuhteetkin. Hyvä leipuri ja ruuanlaittaja, fiksu ja lempeä, monien ystävä.

Isä on älykäs ja jämpti, auttaa ja ratkoo perheenjäsenten ongelmat.

En voisi parempia vanhempia toivoa. Ikää heillä jo alkaa olla ja vuorostani autan heitä.

Keskenään joskus nahistelevat ja naljailevat, kuulunee pitkään avioliittoon. Kuuluvat sukupolveen, joilla on vanhanaikaiset, kunnolliset arvot.

Kateellinen

Molemmat vanhempani ovat hyväntahtoisia ja kilttejä ihmisiä.

Elävät elämäänsä liikoja muiden asioihin puuttumatta.