Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että syntymätön vauva on jo pilalla
24.08.2021 |
Anteeksi raflaava otsikko, mutta kärjistetysti tuntuu välillä siltä, että olen jo tuhonnut syntymättömän vauvani mahdollisuudet parhaaseen mahdolliseen elämään. Olin todella onnellinen kun tulin toivotusti raskaaksi ja alkuraskaus menikin kaikin tavoin hyvin pahoinvoinnista huolimatta. Sittemmin kun alkuinnostuksen tunteet raskaudesta ovat laantuneet on tilalle tullut suuria huolia. Olen koko ajan ollut stressaantunut vauvan terveydestä vaikka ultrissa kaikki on ollut kunnossa. Lisäksi koronatilanne on tuonut paljon ahdistusta ja vienyt elämästä lukemattomia hyviä asioita, kuten ystävien tapaamiset ja harrastukset. Koen, että olenkin viettänyt keskiraskauden ja tämän loppuraskauden lähinnä huolestuneessa ja stressaantuneessa mielentilassa. Sen takia tuntuu, että olen omilla tuntemuksillani aiheuttanut vauvalle peruuttamatonta haittaa ja että hänellä ei enää ole samanlaisia mahdollisuuksia elämässään kuin jos olisin voinut olla huolettomin mielin ja stressaamatta. Välillä tunnen niin suurta syyllisyyttä stressistäni, että toivon etten olisikaan nyt raskaana vaan voisin aloittaa puhtaalta pöydältä. Innokas odotusfiilikseni on vaihtunut epätoivoiseen oloon, että olen pilannut vauvani.
Kommentit (7)
Et ole pilannut mitään. Suhtautumisesta ei ole tervettä. Jos ahdistaa kannattaa yrittää hakea apua ahdistukseen vaikka neuvolan kautta. Älä kuitenkaan liikaa avaudu ettet saa mitään diagnoosia tai huoli-merkintöjä/ennakoitua lasuja.
Lapsi on epätäydellinen niin kuin jokainen ihminen. Epätäydellinen lapsi syntyy epätäydelliseen maailmaan niin kuin jokainen meistä. Olet äitinä epätäydellinen, mutta riittävän hyvä.
Tärkeintä on että rakastat ehdoitta epätäydellistä lastasi, pidät sylissä ja pussaat puhki, annat kylpeä rakkaudessa niin hyvä siitä tulee, loput asiat tulevat sitten siinä ohella. Lapset kasvavat myös Tarjoustalo vaatteissa ja kaupan piltillä ja pinaattiletuilla, tärkeintä on rakkaus. Sillä pääsee pitkälle.
On todella rankkaa jos asettaa liian korkeat tavoitteet lapselleen ja omalle äitiydelle. Älä lähde sille tielle. Jokainen meistä kokee vastoinkäymisiä, niin henkisiä kun fyysisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pilalla on varmasti jos tulee äitiinsä joka spämmää samaa viestiä.
Ja lapsella ei tietenkään ole isää elämässään?
Kaikki äidit stressaa. Moni aika paljonkin.
Hyvä ihminen sinun lapsestasi tulee. Juttele empaattisen ja myönteisen läheisesi kanssa avoimesti tunteistasi niin sen luulisi auttavan. Miksei jotain mindfullness rentoutusharjoituksiakin? Kaunokirjallisuuden lukemista? Runot sopii kiireisillekin. Joku rentoutumistapa olisi itse kunkin hyvä opetella. Kunhan on jotain mistä itse tykkäät.
Hehe.. Voi kuule kannattaa tottua tuohon tunteeseen. Äitiys sisältää paljon pettymyksiä ja se huoli ei poistu koskaan. Tulet tuntemaan itsesi niin huonoksi vielä monta kertaa, mutta se jos mikä kasvattaa, koska jos vaan perusasiat on jotenkin kunnossa niin voit taputtaa itseäsi selkään ja olla ylpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla syntyi tässä kk sitten vauva jolla oli kohdussa ollut todella harvinainen häiriötila jonka vuoksi hänen kehitys oli hiipunut loppuraskautta kohti. Nyt pyrin huolehtimaan että lapsella on mahdollisimman hyvin kaikki ja hän saa kaikki mitä tarvitsee kehityksen kuromiseen kiinni, ja hyvältä näyttää, vauva voi päivä päivältä paremmin. En ole enää yhtään huolissani hänen tulevaisuuden kehityksestä. (Tälle häiriöille on omat syynsä eikä omat tekemiseni ole vaikuttanut siihen)
Sinä et voi stressillä saada mitään vakavaa vauvalle aikaseksi, ja sinulla on vielä monta mahdollisuutta "tuhota ne parhaat mahdollisuudet elämään". 😅
Murheesta seuraavaan. Odotahan vain kun vauva syntyy ja tulee se stressi imetyksen onnistumisesta. 😅 Tällaista se äitiys on, jatkuvaa huolta ja murehtimista. Kannattaa yrittää keskittyä niihin positiivisiin asioihin ja työntää nuo murheet taka-alalle, muuten ne kyllä vie suuren osan ilosta.
(Olin yhden raskauden työpaikassa jossa altistuin tajuamattani sikiöterveyttä vaarantaviin liuottimiin. Altistuin ihan alkuraskaudesta saakka. Voi minkä stressin tämä sai aikaiseksi. Olin erityisseurannassa sitten loppuraskauden ja lääkäri vakuutteli ettei mitään rakenteellista poikkeavuutta ainakaan ilmennyt ultrissa. Voit vain kuvitella minkälaisessa stressissä olin lopun raskautta. Tuo lapsi on jo täysin terve 8.v ja huoli oli ilmeisesti ylimitoitettua.)
Luota vain että kaikki menee hyvin. Onnea loppuraskauteen. ♥️
Et sinä sitä lasta noin pilalle saa, älä murehdi. Ja toi on todella yleistä olla kaikesta huolissaan raskaana! Kohta se vauva on ulkona ja alkaa lapsen kasvattaminen ja lukemattomat mahdollisuudet saada se kasvamaan kieroon! Ja takuuvarmasti jos luulet tekeväsi oikein, teet sen toisen äidin mielestä väärin.
Tervetuloa äitiyteen ♡