Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys parisuhteessa?
Kommentit (30)
Hankkia muita ihmissuhteita, tehdä niille tilaa. Toista puolisoa ei voi pakottaa kommunikoimaan eikä viettämään yhteistä aikaa, jos ei se halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täyttämällä omaa elämääsi uusilla asioilla, ystävillä, jolloin et koe oloasi yksinäiseksi. Yleensä omat harrastukset ja ystäväpiiri tuottavat niin paljon iloa sekä mielenrauhaa, että näet kumppanisi sen myötä uusin silmin. Joskus se voi olla hyvä, joskus ei.
Mulla työ ja lapset ja arki vie kaiken
Ei kavereita paitsi muita äitejä mutta niitten kanssa jutut on vaan lapset sitä ja lapset tätä... tms. miehellä liikkuva työ
Täälläkin yksinäinen parisuhteessa. Puolisossa on paljon hyvää, mutta emme tee yhdessä kovinkaan paljon. Ystäviä muutama, tapaamme harvakseltaan ja melkein aina minun aloitteesta. Tiedän, että puoliso ja ystäväni pitävät minusta, mutta heillä on vain niin paljon muutakin tekemistä. Täytyy kai rohkaistua ja aloittaa joku uusi harrastus.
Mä olen käytännössä ihan yksin parisuhteessa joka on kestänyt jo kohta 25v. Alkaa kohta lähteä vaimo vaihtoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen käytännössä ihan yksin parisuhteessa joka on kestänyt jo kohta 25v. Alkaa kohta lähteä vaimo vaihtoon.
Minä pistän tuosta vielä pari vuotta paremmaksi ja ajatukset on täsmälleen samat.
Ei ole edes viereen päässyt yli puoleen vuoteen; muusta puhumattakaan.
Oletko henkisesti ihan yksin suhteessanne? Tajuaako puolisosi sinua? Ainakin minusta olisi todella raskasta jos puoliso ei ymmärtäisi minua eikä henkistä yhteyttä olisi. Välillä toki on aikoja kun on puolisosta henkisesti etäämmällä, mutta jos tällainen jatkuu pitkään niin eihän sitä kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en sovi yksinäiseen suhteeseen. Nykyinen seurustelu alkaa vaikuttaa sellaiselta. En haluaisi lopettaa, mutta taitaa olla pakko.
Ei ole hyvä sinkkuna, ei suhteessa, jossa myös yksin. Kunpa olisi kultainen keskitie 😏 t. Sinkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankkia muita ihmissuhteita, tehdä niille tilaa. Toista puolisoa ei voi pakottaa kommunikoimaan eikä viettämään yhteistä aikaa, jos ei se halua.
Minusta tämä on täysin toksinen ajatusmaailma.
Kyllä, toista ei voi pakottaa. Mutta ei kyllä tarvitse itsekään sitten pakolla olla sellaisessa suhteessa. Normaaliin parisuhteeseen kuuluu se, että yritetään myös tehdä asioita sen toisen osapuolen tarpeiden tyydyttämiseksi. Eikä ketään voi pakottaa tietenkään parisuhdekelpoiseksi, mutta sillä on sitten hintansa: huono parisuhde tai ei parisuhdetta lainkaan.
Parin vuoden parisuhde ja tunnen itseni yksinäiseksi. Onko olemassa parisuhdetta, missä molemmat arvostaa kotia ja yhteistä aikaa? Tuntuu, että suhteeni on jotenkin häilyvä. Olemme molemmat jo aikuisia ja tarkoitus olisi muuttaa yhteen. Sisimmässäni koen, ettei puoliso rakasta minua. Eikä hän ole sitä ikinä sanonutkaan.
Antakaa toivoa jollakin tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. En oikeasti tiedä. Todennäköisesti ei yhtään mitään
Tajuan, että olen väärän ihmisen kanssa mutta olen jähmettynyt suolapatsaaksi paikoilleni
3 kymppinen kirjoitti:
Parin vuoden parisuhde ja tunnen itseni yksinäiseksi. Onko olemassa parisuhdetta, missä molemmat arvostaa kotia ja yhteistä aikaa? Tuntuu, että suhteeni on jotenkin häilyvä. Olemme molemmat jo aikuisia ja tarkoitus olisi muuttaa yhteen. Sisimmässäni koen, ettei puoliso rakasta minua. Eikä hän ole sitä ikinä sanonutkaan.
Antakaa toivoa jollakin tavalla.
Löydät parempaa, sellaisen kuuman rakkauden, joka potkaisee kerrasta jalat alta ♡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisekseen onko liikaa toivottu, että viikko suunniteltaisiin etukäteen? Itse olen tyypiltänk suunnittelija ja puoliso elää jotenkin spontaanisti. Tunnen olevani joku äiti, joka kyselee yrittäessäni suunnitella asioita.
Ero helpotti. Olin aina yksin kotona. Kävin reissut lasten kanssa. Kävin yksin festareilla ym. Olin yksin, vaikka ex oli samassa huoneessa. Ei katsonut, ei puhunut.
Olen nyt etäsuhteessa. Näemme kerran viikossa, mutta en ole yksinäinen. Joka päivä soitellaan ja mies on läsnä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En oikeasti tiedä. Todennäköisesti ei yhtään mitään
Tajuan, että olen väärän ihmisen kanssa mutta olen jähmettynyt suolapatsaaksi paikoilleni
Hyvä vertaus! Kauanko ootte olleet yhessä?
Elin parisuhteessa jossa koin olevani yksin ja yksinäinen, niin henkisesti kuin fyysisesti. Tuntui että elin löysässä hirressä. Pyöritettiin vain arkea, ei mitään muuta. Erottiin, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Nyt elän sinkkuna yksin, mutta en ole yksinäinen.
Olen yksin puolikas, kaksin olen yksinäinen.
Olenko siis yksin täydempi kuin kaksin?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen käytännössä ihan yksin parisuhteessa joka on kestänyt jo kohta 25v. Alkaa kohta lähteä vaimo vaihtoon.
Oon 100 varma et jos tämän kirjoittaja olisi ollut nainen ja sanonut et "mies vaihtoon" peukkuja ylöspäin ois sadellu kymmenittäin.
T. Nainen 32v
Aloita vaikka kertomalla vähän tarkemmin, millaista yksinäisyyttä koet?