Mitä varten on iholla-sarja?

On jännää, miten miehet kertovat asioistaan. Missähän kuopassa olen elänyt, kun tuntuu, etten ole törmännyt tuollaisiin ihmisiin ennen. Tulee sellainen olo, että olisi kiva vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan. Mielestäni miesten sarja on paljon parempi kuin naisten. Miehet ovat selkeämpiä ja marisevat vähemmän.

Esko ei mielestäni ole niin pinnallinen kuin monet kritisoivat. On olemassa ihmisiä, joiden mielen kepeys on toivottavaa. Siksi varmaankin työskentelee lasten kanssa. Lapset osaavat arvostaa iloa, hilpeyttä ja kepeyttä. Tarvitseeko kaikkien olla raskassoutuisia märehtijöitä?  Joidenkin lähellä on mukava olla, kun he keksivät kaikenlaista pientä hassua ja pitävät ilmapiiriä positiivisesti yllä. Ja ainakin minua on helpottanut ja huvittanut kinastelutilanteet. Meilläkin kinastellaan!

Jossain kommenteissa sanottiin, että Jukka on rakastettava, koska on niin aito ja näyttää myös haavoittuneisuutensa. Se on totta. Minäkin olen saanut oppia häneltä jotain :) Se kädet tärisee-kohtaus oli aivan mahtava! Ajatella, ettei tarvitse hävetä ja piilotella itseään vaan voi sanoa suoraan, miltä tuntuu ja se kääntyy voimaksi. Wow!

Patrick osaa tuoda ajatuksiaan hyvin julki ja niissä on kerroksia, jotka herättää varmasti muissakin pohdintaa. Hyvän neuvon Tabermann antoi hänelle: kysymykset ovat tärkeämpiä kuin vastaukset. Elämä on enemmän kysymyksiä ja kun kaikkeen ei etsi vastausta vaan nöyrtyy menemään silti eteenpäin niin löytää tiensä.

Mitä varten tällasia ohjelmia tehdään? Vaikka tällainen myy niin eikö ainakin sivutuote ole jokin kokemus siitä, että emme ole lopulta niin erilaisia?